Minulla siis oli ihan oikeasti mukavaa olla opiskelijana. Ja ns. omieni joukossa, sitä tunsi itsensä taas päteväksi ja jopa hyväksi. Suorastaan fiksuksi. Suolsin asiallisia ja teräviä kommentteja, auoin päätäni ryhmätöissä jne. En ollut tuntea itseäni. Eli, se varmasti on ns. sielulle hyväksi, liekö sitten muuta hyötyä. Harmaa paluu Herjaamoon taas edessä - sama rutiinityö... ja tietää, että kun pystyisi niin paljon muuhunkin. No, anti olla, ehkäpä tässä vielä keksin jotakin. Ehkä.
Yllättäen päivä oli kyllä raskas, eli olin fyysisestikin aivan repo jo tullessani kotiin. Hätäisesti jaksoin väsätä jotakin Wanhan Kostajan tapaista evästä ja katsoa uutiset - sitten oli jo pakko kömpiä sänkyyn kissan ja kirjan kanssa. Ei, ei siis nukkumaan, tosin silmät painuivat välillä kiinni, mutta yritin sinnitellä, etten nukahtaisi aivan turhan aikaisin. Eipä tuo auttanut, klo 3 alkoi Vincent märistä napikoita ja aamupalaa sekä parvekeulkoilua. Minua olisi nyt kyllä oikeasti tänä aamuna nukuttanut. Mutta koska särkykin oli melkoinen, nousin ja kaffittelin mömelöiden kanssa sekä hoidin kissa-asiat. Jonka jälkeen Vincent kaiken saatuaan asettautui keskelle sänkyä rennon lungisti kuorsaamaan! Olen kade jopa kissalle. Taidan olla aika monelle asialle kade, mutta on minulla syytäkin (ainakin omasta mielestäni)!
Mietiskelen tässä taas tätä työsuhdetta Herjaamoon. Että pitäisikö minun alkaa aktiivisesti etsiä työtä jo nyt vai jättäisikö sen tuonne syksymmälle, lähemmäs työsopimuksen päättymistä. Kyllä minun on jotakin ainakin haettava. Ja seurattava, tuleeko eräällä taholla paikkoja auki. Kysymys onkin siitä, kuka haluaa palkata omituisen ja erilaisen, iäkkään (tämä on tosi!) Welhottaren, joka on kyllä äärimmäisen pätevä. Kumpa joku sen tajuaisi...*sniif*
Ei vaivuta itsesääliin kuitenkaan. Tänään pitäisi tehdä yksi näyttöosio esihenkilölle, jotta tulisi niitä merkintöjä koulutukseen. Lisäksi eilen ei kukaan varmaankaan ole töitäni tehnyt, joten niitäkin riittää. Ja ennen keskiviikkoa pitäisi korjata eräs kirjallinen tuotos, jonka olin ymmärtänyt väärin. Tai siis, näytön varsinaiset vastaanottajat odottavat tuotokselta tiettyä määrättyä muotoa, joten menee vain asettelun korjaamiseksi (jossa siinäkin kyllä menee taas aikaa). Eli ohoi, Hopea, matkaan ,D
Lisäksi on perjantai ja 13. päivä. Haitanneeko tuo meitä welhottaria?
-------------------------------
Purrve, kaiffat! Joo, mamill oli eile joku erityispäivä ja se oli jo luvannu mulle munuaisii sitt ku se tulee. Höh, se mitää ollu muistanu ottaa sulaa. Sitt vasta, ku mä olin kiältäytyny syämäst ku se tuli, se muisti sen justkan. Jeps, sitt se niinku pikasulatti niit munuaisii, ett puukki lämpösee vetee. Mä olin niin möks, ett mä olin menny taas peiton alle goisii. Mutt oli ihan kiva, ku mami tuli herättelee, ett josko mulle nyt maistuis mun iltaruaka. Mä olin ihan, ett hei mitä? Ehän mä muistanu enää koko jutskaa ja purrrrrrasin mamill, ett herättää nyt kissi kesken unien. Mutt sitt tualta mun ruakakupilta tuli semmone herkulline tuaksuvana.......... mmmmmmmmmmmmmmm. Eikä menny varmaa ku viis minsaa, mä olin syäny kaikki. Ja lautanenki oli puhdas *virn*. Kilti mami, laitto mitä mä pyysin! Vaiks ekaks unohtiki. Ja tuli viälä herättää, ett on valmist. Kilti, purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr. Ja sitt me mentii aikasi sänkyy lotkottaa ja mä menin mamin paijattavaks ja se paijaski pitkää ja nätisti. Enkä mä millää meinannu löytää sitä ihan parast nukkumiskohtaa sen viakus. No, sitt lopulta mä menin mamin etupualelle tohon massun ja polvien väliin - siin oli hyvä nukkuu kunnon pitkät yäunet. Ja sitt herättää orja klo 3. Kun teki miäli napikoita ja vähä ulos jolisee. Pääsin. Ja sitt goisii taas. Vähäks orja oli kade, heh!
Täss on vaihteeks sellane foto, miss mä vasta oon menossa goisii eli oon ihan hereillä ,> Siis ainaki melkee, unetus vähä jo painaa. Mutt hei - se on kliffaa viikendii taas kaikill Lokistanian upeille kissinkoille!!!
-----------------------------------------
Tämä täällä odottaa kaffetta, minulla on selkeä kaffepuutos juuri nyt!
Päivän slogan: Huhtikuu on kuukausista julmin, tosin monesta muustakin kuukaudesta voisin sanoa samaa. Jopa koko vuodesta!
Päivän biisi: I Am The Walrus
Ja luettua: Onneksi kirjoja riittää kotona(kin), eli tartuin tuttuun ja turvalliseen Stephen Kingiin ja kirjaan Unensieppaaja (linkki on kehno, kirja ei ole kovin uusi, joten parempaa ei löytynyt tähän hätään), jonka tietysti olen lukenut muutaman kerran aikaisemminkin. Suosittelen King-faneille ja omituisesta kerronnasta sekä tilanteista pitäville ,D Helmetin mukaan varauksia on jo 9 ja matkalla ainakin pari - voisi jopa olettaa että huomenna olisi noudettavissa iso pino kirjoja *vääntelee iloissaan pieniä karvaisia käsiään*!
PERHANANMOISTA PERSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti