Ei nukuta, kun ei nukuta! Annetaan särkeä, kun lääkitys ei auta. Valitetaan, kun ei muuta voida. Perkele, sanon minä. Valvomista alkaa olla takana jo kohta viikko. Ja älkääs nyt vaan luulko, etten ole tropannut! Eilenkin illalla tuplasin mömelöannoksen, siitä seurasi herääminen 2.5 h päästä ja sen jälkeen vain kevyttä horrostelua jonkun aikaa. Joten – ketuttaa!
Ja vielä pitäisi kaupoille tänään, siis ruokaa hankkimaan. Inhottaa ja rasittaa koko ajatus. Onneksi lähden heti aamusta, on taatusti taas hikikii.
Jep, tämä on yhtä valitusta, mutta muuta ei irtoa. Olen lopen kyllästynyt kaikkeen.
POLKA – HÄN, JOKA KYLLÄSTYY MYÖS JOSKUS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti