Toisetkin aamukaffet on juotu. Ensimmäiset join nimittäin puoliltaöin – en taaskaan saanut unetettua, heräsin parin tunnin torkkujen jälkeen. Jössus, sillä mömelömäärällä normi-inehmo goisisi pari päivää! En siis ole normi enkä edes inehmo... Lisäksi yö oli aivan stanallisen hikinihkeä.
Iloa tuotti kuitenkin Toveri, joka huomattuaan minun kommenteeraavan keskiyön tienoolla lokissaan soitteli perään. Toki asiat saatiinkin järjestykseen eli nyt ovat minun asiani tietysti reerassa (juu, eläkehän tipahtaa heti haun jälkeen), Varaston tilanne kunnossa (ööö, siis toimiala sekä organisaatio saatu järjestykseen) ja kaikki muukin ok ,D Oli mukava jutella pitkästä aikaa ja tosiaan saada vahvistusta heikolle hengelle... Tosin pari pikku juttua tässä vielä eli lekurien lausunnot ja semmoista pientä. Mutta sehän on vain organiseerauskysymys, eikö?
Ja jos joku tuossa eilen ihmetteli kommenttiani, että minuahan ei leikellä – tässä on todiste asiasta. Ihan vaan tiedoksi niille, joille en ole asiasta kertonut, että erään leikkauksen jälkeen jouduin ensin takaisin sairaalaan pariksi viikoksi. Infektion paraneminen kesti melko täsmälleen puoli vuotta (eli haava oli auki ja märki...). Jäks sanon minä!
Ilo on kuitenkin kertoa, että taas Welhottaren residenssiin on tulossa The Wieras :O Olen ihan äimänä käkenä, johan täällä laukkaa väkeä oikosenaan. Tunnen olevani kovastikin suosittu, sosiaalinen ja melkein normaali. Omituista, mutta kummallista. Siis tämmöinen tunne nimittäin.
Sain eilen tuotua tarvittavat muonat, ainakin melkein. Lisäksi jokusen kirjan, tänään niitä olisi varmaan noudettavissa lisää. Pitäisi varmaan tarkistaa matkatilanne, josko kehtaisi käydä vielä tänään kirjastolassa ja samalla postissa hakemassa yhden kirjapaketin. Jos malttaisi odottaa postin tuloa, voisi siellä olla vielä muutakin. No, met katsomma tilannetta. Lisämuonakaan (vara-annokset siis) ei olisi pahitteeksi. Josta tulikin mieleen taas eilinen töppäilyni, miten sen aina aktiivisesti unohtaakin! Minähän olen itse hankkinut jonkin asteisen laktoosi-intoleranssin, koska en vaan juo maitoa. Käytän tipan aamukaffessa ja siinä se. Mutta eilen sitten... olin ostanut kokojyväsämpylöitä ja mieli alkoi tehdä kylmää maitoa sellaisen kanssa. Maltillisesti tyydyin puoleen mukiin – ei olisi pitänyt. Siitä sai sitten kärsiä aamulla. Onneksi codit tasaavat myös näppärästi vatsakipuja muiden kipujen lisäksi *huokaus*.
Postissa tulleet kirjapinot alkavat siis olla luettuja, vain kirjoittaminen niistä on jäljellä. Voi huokaus, miten se onkin taas niin hankaavaa. Minulla on selkeä esto nyt päällänsä. Tosin luin juuri pari sarjista ja hekottelin ääneen. Lisää niistä myöhemmin ja kiitokset lähettäjälle – mainio otanta!!! Btw, Auttaja Hai on framilla tuotapikaa, seuraa siis Sitä Sivustoa :D
Muuta tälle päivälle? No, en tiedä. The Wieras on jo niin tärkeä asia, että muu jää ehkä sivummalle. Siivota pitäisi, mutta senhän voi jättää söndaagille kuten tapana on. Pesin eilen kylppärin, se näytti ja tuntui saastaiselta mm. Hörhön kohellluksen ja Vinskin sotkotuksen jälkeen. Nyt siellä ainakin on suhteellisen puhdasta. Ongelmaksi tuli taas se, että tuonkin pikkuhomman jälkeen olin aivan raatopoikki ja koivet sekä selkä huutelivat omiansa. Ei hemmetti, vielä pitäisi muka jaksaa töissä 8 h päivässä 5 pvänä viikossa? En kyllä pysty kykenemään. Voisikohan nuita lekureita kiristää jollakin vekkulilla tavalla? Ehdotuksia? Lahjuksiin en pysty, mutta kaikkeen muuhun ehkä kyllä!
Taidankin mennä lueskelemaan paria dekkaria, jospa niistä löytyisi hyviä ideoita....
POLKA – LEIKKII SOSIAALISTA ELÄINTÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti