Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista soitti eilen ja lupasi poiketa tänään kylässä. Juu, hei, ihan kiva. Siinä on ihminen, joka ymmärtää olennaisen: hän tuo omat, erinomaiset tarjoomuksensa mukanaan ;D Siitäkös meikä tykkää. Varsinkin kun jääkaappi alkaa olla melko tyhjä. No on siellä jokunen porgana, paprikaa, rahkaa sekä hurja määrä maustekastikkeita. Että on nyt sitten jotakin, mitä odottaa. Onkin ollut hiljaista residenssissä viime aikoina, mitä nyt Belga poikkesi viikonloppuna.
Josta päästäänkin kepoisasti Hörhöön. On se kumma – aina, kun Hörhö käy juomassa täällä jotakin, jotakin myös tapahtuu. Eli siis menee särki eikä voi enää ehjätä. Lisäksi hän häipyy juuri silloin, kun pitäisi esim. palautella tyhjiä pulloja tahi siivota. Grrrrrrr. Prle, tyypillinen mies! Taidankin kirjoittaa laskun viimeisistä vahingoista.
Muuten ei edelleenkään irtoa. Siis unta. Kaiken mömelöityksenkin jälkeen (ja se on ollut kohtuurunsasta) unta on irronnut korkeintaan 3.5 h. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Lisäksi syön muun lääkityksen lisäksi tulehduskipulääkettä kuurina. Ai että, näin helteellä siitä tuleekin tosi vekkuli olo =( Tahtoisi kunnon lääkityksen, vaikkei mitään muuta saisikaan. Lääkkeet vapaasti apteekkiin, ziitos. Saisi itse valita cocktailinsa, ettei tarvitse aina vonkua lekurilta ja selitellä miksi jotkut lääkkeet nyt vaan eivät sovi sekä kuunnella epäilyjä väärinkäytöstä, toleransseista jne. *minäkö muka*
Sen verran sain eilen irroiteltua, että paiskasin kolme tekstiä menemään. Eivät ne kummoisia ole, mutta on sentään tehty jotakin asian eteen. Näytti olevan niin paljon p*skaa tarjolla, että omatkin p*skat ovat heikoimmillaankin jo parempia! Eikä tämä ole itsetehostusta vaan raaka totuus.
Raaka totuus on myös se, että ei Welhottarelle tapahdu edes tällaista. Ei vaikka kuinka odottelisi. Olisi se kyllä vekkulia :D Meikäläiselle tapahtuu tod.näk. vain se, että puolihumalainen Hörhö soittaa ovikelloa ja sopertelee sekavia...
Ja ei, en jaksa tänäänkään listata kirjoja. Totean vain, että luettu on – paljon. Kun ei muuhunkaan oikein pysty. Huomenna olisi taas pakko pystyä kaupoille ja kirjastoon, woihan Wanha Kehno. Kuvitelkaas tilannetta, jossa selkä juilii pahasti, koipia puuduttaa ja ne tuntuvat pettävän hetkellä millä hyvänsä. Edessä on pahasti routavaurioinen tie takakautta kirjastoon (etuosaa korjataan, tietty!). Matka on pitkä, kovin pitkä. Sen jälkeen edessä on tori, vielä kehnommassa kunnossa. Matka on edelleen kovin, kovin pitkä. Ja sitten vielä putki, lievää ylä- ja alamäkeä, josta selkä ei tykkää senkään vertaa (eivätkä koivetkaan). Tässä välissä on Polka ehtinyt jo seisahtua useamman kerran sekä saada monta paniikkikohtausta. Sillä yksinhän minä liikkeellä olen, ilman kaveria tai apuja. Mukana yleensä kolme jumalattoman isoa kassia. Ei ole kuulkaas laitaa tällä(kään). Pelottaa jo etukäteen ja sehän jo kompenseeraa kivasti paniikkia. Fyi fan – pitäisikö jättää sekä kirjasto- että kauppakäynnitkin pois. Eläisi ilman, jollakin. En vaan tiedä millä? Ehdotuksia?
Taidankin mennä inventeeraamaan pakastimen sisältöä. Josko jotakin muonaa löytyisi vielä...
POLKA – NYT SE JO PANIKOIKIN KAIKEN MUUN LISÄKSI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti