Erittäin pitkä ja hikinen viikko. Ei työn puolesta niinkään, minä vaan inhoan tätä hikinihkeyttä. Kuiva kuumuuskin olisi parempi. Vaikka eilen ihan pikkuisen ukkosti ja satoi, se oikeastaan vaan pahensi tilannetta. Siis ihan totta, jossain uutisoitiin, että Tsadissa tulvi! No ei ainakaan Pazilassa eikä Malmilla, vähän ripsoi vettä, pari salamaa näkyi ja pikkisen jyrisi. Nyt on kasvihuonefiilis ja pää märkänä koko ajan, siis YLÄpää! Ei huvita mikään taaskaan, mutta on pakko ropottaa ainakin nimellisesti, jotta saisi sen säälittävän pienen valtionavun taas kerran kuussa tilillensä käymään. On pakko hinata itsensä Varastolle, sen jälkeen on pakko roudata kirjoja, ruokaa, kissaevästä – kaikkea viikoksi - ja vielä jaksaa kotoon asti. Sitten onkin taas supiväsyrättipoikki, janoinen, nälkäinen ja valmis kaatumaan suoraan sänkyyn – jäks ja inho!
Huomenna on se viikon ainoa oikea vapaapäivä, lauantaisin minä en yleensä tee oikeastaan mitään järkevää. Toki Belgalle muonaa, ehkä pyöritän koneellisen pyykkiä ja hoitelen viherviitakkoa. Mutta muuten loikoan ja luen, kuuntelen raariota, ehkä istun koneella ja laitan tekstiä menemään. Ehkä. Katsotaan, mitä jaksuja taas on. Yleensä ei ole.
Ja ei, minulla ei ole taaskaan mitään radikaalia kommentoitavaa tai kerrottavaa. Minä en jaksa puuttua tiettyihin asioihin, joista on jo kommentoitu liikaakin. Toisaalta, minulle ei myöskään koskaan enää tapahdu mitään *onneksi*. Joten voin elää tapahtumaköyhää elämääni juuri tällä tavalla, siten kuin haluan! Ikävä kyllä, siitä ei ole paljon lukijoille kerrottavaa.
Toisaalta, jääkkärissä olisi siideriä, lonkeroa sekä Vino Verdeä, hmmm. Kylmää.... mmmmm. Katsotaan, jospa siitä tulisi uni ja mukavampi olo :D Mutta vasta illalla sitten. Alko kyllä helpottaisi taas hetkeksi kipusärkyjuilimista ja saisin nukuttua yhden yön. Asiaa on harkittava huolellisesti! Koko viikon unet ovat olleet luokkaa 3.5 – 4 h yössä eli univelkaa on taas rutosti. Huomenna ainakin voi ottaa uusiounet sekä mahdollisesti päikkäritkin. *vaisu jee*
Eli koska minulla todellakaan ei ole mitään ilmoitettavaa, menen riipomaan kapallisen mömelöitä sekä keittelemään ne vaffat kaffet aamuni iloksi. Se onkin oikeastaan ainut ilo – no, sain minä eilen postista pari upouutta kirjaakin. Niitä voipi siinä sivussa sitten lueskella odotellessa lääkityksen vaikutusta. Tässä kestää vielä tunnin, ennen kuin voin edes aloitella pukemista ja muita aamutoimia. Olen niin jäykkis ja kipeä, että tämän hätinään saa kirjoitettua! Ai niin, minähän olenkin ihan terve, luulosairas vaan... ei minua mikään vaivaa. Prle!
KAIKILLE MUILLE – KLIFFAA PERSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti