Varsinainen angstinen aamutarjotin täällä – terve *ei kun siis sairas* vaan! Inhottaa, ketuttaa ja mättää sekä lähtö Varastolle että kaikki siellä esiin tulevat ongelmat. Lisäksi se lekurikeikka illemmalla. Olen jo mielessäni käynyt läpi pahimmat skenaariot. No, eivät ne itse asiassa pahoja ole, mutta inhottavia. Meikäläinen kun ei ole nyt oikein sillä tuulella, että hirveästi kestäisi kaikenlaisia selvittelyjä, selittelyjä ja uteluja. Ei sitten millään! Voipi olla, että tulee sanottua pahasti tai sitten hyvästi... kokonansa meinaan. Olen sen verran pahantuulinen, kipeä ja hermoraunio, että en mene itsestäni takuuseen. Toki on riivittävä tukeva mömelöannos heti alkuunsa sekä otettava myös mukaan normimäärä hätäapuja.
Huomaan olleeni pois 5 viikkoa ja se on paljon, todella paljon. Onhan porukkaakin ollut lomalla, mutta leidi, joka on töissä ei taatusti ole tehnyt minun töitteni eteen juurikaan mitään. Hänhän on se sairas, kovasti sairas, joka lupasi sairastaa joka viikon perjantain – ainakin. Pirulauta, sekin käy hermoille. Hän on ns. hyväksyttävästi sairas, ruskeakieli, lipoja ja sosiaalinen eläin. Ihminen, joka saa päivänsä kulumaan kulkemalla ympäri taloa jokusen paperin kanssa huoneesta toiseen ja juoruamalla. Papereilla ei sinänsä ole mitään funktiota, mutta silloinhan kukaan ei kysele mitään... Tiedän, että osa ihmisistä on jo kyllästynytkin hänen toimiinsa – tämähän häiritsee jo muidenkin oikeaa työntekoa. Mutta homma vain jatkuu. Siksihän hänet siirrettiinkin meidän osastollemme, kun toisella osastolla alkoi tulla valituksia, etteivät hommat oikein suju. Tai suju ja suju, mutta kun leidin ollessa pois hänen kaapistaan löytyi papereita, jotka olisi pitänyt laittaa liikkeelle jo kuukausia sitten :O Ihan kiva! No, mitä minä tässä mollaamaan. Epäilen vaan, että minä joudun jonkinlaiseen kuulusteluun...
Pitäkääs nyt peukkua Polkan puolesta kahdelle asialle: a) sille, ettei Upo eikä kukaan muukaan märise mistään b) ja sille, että ortopedi on aikansa tasalla ja kirjoittaa saigonia riittävästi sekä menneelle yhdelle viikolle että tuleville viikoille kera kunnon kipulääkityksen! En minä muuta oikeastaan pyydä, ihan vähän vaan avitusta! Please? <3
Mitä eiliseen tulee, sain päivän kulumaan oudon pikaisesti. Kursorinen siivous ja pölyjen pyihkiminen vie nimittäin puoliksi liikuntakyvyttömältä tod. paljon aikaa. Istuen ei oikein kunnolla pysty imureeraamaan ja muutenkin siivous on hitaampaa. Lisäksi sain editeerattua pari juttua framille ja sekin vei aikaa. Koivet puutuivat, samoin kädet ja piti tauottaa melkoisen usein. Ei hyvä, ei kiva, ei mukava. Ajatelkaas, kun tämmöistä tekee 8 h päivässä? Ihan vaan työn nimissä, arggghhh! Tiedän olevani tänä iltana kuni käkkänäksi kuivattu luumu, semmoinen kurttuinen nimittäin. Väsy ja kipeä sekä todennäköisesti myös epätoivoinen. Minä rapotan asiasta heti, kun tiedän lisää – taatusti!
Päivän slogan: Et voi kuluttaa enempää kuin tarvitset – lopulta tarvitset aika vähän!
Päivän biisi: Sataa kaatamalla (toiveajattelua siis...)
Luettua: Lesley Lokko – Tummaa suklaata. Kolmen täysin erilaisen nuoren naisen kasvua kohti elämää eri ympäristöissä ja eri lähtökohdista. Mehevä lukuromaani, voipi suositella. Eppu Nuotio – Loppu. Hyvä, että onkin loppu. Tämä oli tosi pohjanoteeraus; rinnakkaisjuonia, jotka eivät toimi, tasapaksua blaata, ei mitään sanottavaa eikä annettavaa. Ei ainakaan minulle, ziitos. Jean M. Untinen-Auel – Maalattujen luolien maa (Maan lapset 6.). Olihan tämä pakko tsekata, kun muutkin osat on joskus tullut lukaistua. Mutta – aivan jumalattomasti toistoa toiston perään! Ei jaksanut, tod. Sivumäärä olisi pysynyt jopa kohtuullisena, jos tämä olisi ollut kunnolla toimitettu. Zorgen faneille, mutta ei, ei meille kuin käväisemään. Ari Kokkonen – Runoja. Lyhyitä, intensiivisiä runoja. Iso osa näistä on enempi mielestäni aforismin kaltaisia, osa sanoilla leikitteleviä. Suurimman potin vie ehkä kuitenkin rakkaus ja sen kokeminen.... millaisena sen sitten haluaakaan nähdä. Suositan, lyhyitä paloja luettavaksi vaikka matkalle! Mario Reading – Maya-ennustus, jäks. Taas tavinskikoorin muunnelmia, joita ei tod. enää jaksa. Tunput käteen, välttäkää näitä! Daniel Domscheit-Berg – Wikileaks, sisäpiirin salaisuudet. No joo ja tuota, tämä kaveri nyt vähän ikäänkuin pesee itseään puhtaaksi ja pistää kaiken Assangen käytöksen syyksi. No, tästä varmaan maksettiin kivasti – mitään muuta motivaatiota en tässä näe. En myöskään mitään salaisuuksia, lähinnä säälittävyyksiä! Raimo Vahtera – Kylmä idylli. Naantalissa joku on päättänyt siivota ympäristöstä kaikki tehottomat sosiaali- ym. tapaukset, juopot ja narkit. Eli murhia riittää, vaikkei niitä heti sellaisiksi tunnisteta. Idea kohtuullinen, kaupungin historia hallussa (ehkä vähän liiankin hallitsevasti). Silti tämä ei ihan kunnolla maistu kuten pitäisi. Kaupungin historiasta kiinnostuneille kiva ylläri sinänsä. Ken Bruen – London Boulevard. Melkoisen vinkeä trilleri kaverista, joka vapautuu vankilasta ja pääsee ns. normitöihin. Kuitenkin hämäräpuuhat vetävät edelleen pariinsa ja töissä eräässä talossa tuntuu tapahtuvan myös outoja. Kaikki on omituisempaa miltä lopulta näyttääkään. Kirjoitustyyli vinkeä, tykkäsin. Matt Haig – Radleyn perhe. Vampyyritarina, mutta hiukan erilainen eli perhe ei ole kertonut lapsilleen vampyyriydestä eikä paljon muustakaan. Järkytys onkin melkoinen ja sitä selvitellään eri tavoilla. Ei paha ollenkanas, ainakin erilainen! James Patterson – Paha Mary. Nainen joukkomurhaajana, ei kai? Ja meilit kulkevat ainakin jälkikäteen... lopulta Alex on itsekin taas liemessä, mutta myös murhaaja. Tarina on lopulta aika surullinen, tavallansa. Ei siis paha, reissukirjana kelpoinen. Juha-Pekka Koskinen – Eilispäivän sankarit. Jupe herää 33 vuoden jälkeen koomasta ja maailma onkin todella muuttunut. 1978 tapahtui jotakin rosvoretkellä, mutta mitä? Sitä Jupe alkaa selvittää nyt aivan todenteolla ja tulokset ovat karmaisevampia kuin luulisikaan. Keneenkään ei voi luottaa; ei ystäviin, ei poliisiin, ei ehkä edes itseensä. Tästä tykkäsin kovastikin – vinkeä, vaikka samalla hyvinkin simppeli juoni, joka oli vielä jotenkin uskottavakin! Eli tässä listattu nyt vain kirjaston kirjoja, muut löytyvät Sieltä Jostakin, joskus....
POLKA – THE HERMORAUNIO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti