Että voi kesäaamu olla kaunis....

Tässä aikaisin heräilyssä on kesäisin aina se hyvä puoli, että näkee aamun parhaimmillaan! Aurinko on juuri noussut ja värjää talot punertavankultaisiksi. Ei tuule juuri ollenkaan, puisto ja metsä ovat  upean vihreät. Kaunista. Kun osaisi ottaa kunnon kuvia, mutta ei, en osaa, enkä edes paremmin kuvailla tätä sanallisesti. Tällaiset aamut pitää itse nähdä.

Yöradio on ollut päällä hiljaa ainakin tunnin verran. Radio Suomen Yöradio takuulla pelastaa monen kurjia asioita potevan ja miettivän ihmisen mielenterveyden - sen verran hullua porukkaa siellä on töissä. Ei taida kaikilla olla lääkitys ihan kohdallaan eli joskus saa kikatella itsekseen parin vakijuontajan höpinöille. Lisäksi siellä yleensä soitetaan ihan kohtuullista musiikkia, ei ihan karmeaa, harvoin tosi hyvää, mutta juuri sopivaa taustaääntä.

TV:tä ei ole tullut taaskaan katsottua moneen päivään. Katson muutenkin tosi vähän telkkaria ja kesällä en juuri ollenkaan. Tuossa juuri päätin, että kun tuo typerä digi-TV tosissaan aloittaa, töllö lentää partsilta alas. Miksi maksaisin siitä, että katson päivittäin uutiset ja seuraan välinpitämättömästi paria sarjaa? Telkkarini on isältä peritty, vanhaa mallia, mutta pelittää ihan hyvin. Mitään hienouksia siinä ei ole, ei kun onhan, värit ja kaukosäädin =D Eli joutuisin ostamaan uuden TV:n, digiboxin, mahd. DVD-laitteet jne. Eli en tule investoimaan moiseen! Mieluummin töllö mäkeen ja tilalle sitten parempitasoinen PC, jolla voikin sitten tehdä yhtä sun toista, vaikka katsoa sitten TV:tä. Toinen vaihtoehto on tietysti hankkiutua naapuriin kylään pari kertaa viikossa strategisina aikoina. Tiedän, että kaverini katsoo myös uutiset ja seuraa näitä paria sarjaa, joten asiahan on minun puoleltani ratkaistu. Yritinkin tässä jo vihjailla asiasta ja sain osakseni hieman pitkän katseen. Ettäkö hän ei muka huomaisi sitä...Toisaalta kaverini on varsinainen TV- ja DVD-friikki. En tunne toista ihmistä, joka katsoisi yhtä paljon telkkaria ja lainaisi parin päivän välein kirjastosta ne sallitut 5 DVD-leffaa. Siinä missä kaverini katselee TV:tä ja DVD:tä, minä taas luen.

Malmin kirjasto on muuten äärimmäisen hyvä! Yksi stadin parhaimmista. Ja tämä vuosikymmenien kokemuksen syvällä rintaäänellä lähes kaikki stadin kirjastot vaellusvuosinani tsekanneena. DVD-valikoimakin näkyy olevan parhaasta päästä eli runsaasti hyviä klassikoita, muutama uudehko laatuelokuva ja jonkin verran sitä ihteään...Itse lainaan vain kirjoja, mutta sitäkin enemmän. HelMetistä löytää  selkeällä haulla minkä tahansa haluamansa kirjan ja tilaamalla sen lähikirjastoon lukemista riittää. Mitä muuta mukavaa saa 50 sentillä, vissiin pari muovikassia? Lisäksi uutuusluetteloa päivitetään kiitettävän usein ja toiminta on nopeaa. Tietysti halutuimpia kirjoja saa jonotella, mutta itse luen niin paljon eri tyyppistä kirjallisuutta, että toistaiseksi olen pysynyt hyvin kirjoissa. Noin puoli metriä - metri viikossa on lukutahti ja tämä sisältää kaikkea mahdollista: dekkareita, elämänkertoja, laaturomaaneja, dokumentteja, fantasiaa sekä, suoraan sanottuna, silkkaa skeidaa.

Olen aina lukenut paljon. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja mistäs muusta kuin Aku Ankasta, jota äiti ei jaksanut minulle jatkuvasti lukea. Sen jälkeen siirryin sitten lastenosastolle lainaajaksi. Tuolloin myöhäisellä keskiajalla oli vielä määräys, että lastenosastolta sai lainata vain 4 kirjaa kerrallaan. No, sitten siellä käytiin parin päivän välein. Tädit ihmettelivät ja väittivät, että minä vain katselen kuvat ja ainakin kerran jouduin kertomaan jopa kirjojen sisällön heille, ennen kuin sain lainata lisää. Mutta äkkiäkös minä taas keinot keksin. Isäni luki myös paljon ja sain ihan luvan kanssa käyttää hänen korttiaan aikuisten osaston puolella. Ja taas kirjastotädit marisivat - tuon ikäinen ja lainaa tuollaisia kirjoja. Onneksi tässä asiassa isäni kerrankin kävi puolustamaan minua: Koska minulla on hänen lupansa käyttää korttia, minä myös saan lainata sillä haluamani mukaan lukemista! Piste. Lähes ainoa kerta, kun muistan isäni puolustaneen minua ja tehneen jotakin järkevää puolestani.

Eli vielä lukemisesta: minä luen koko ajan. Luen ruokaa laittaessa, syödessä, nukkumaan mennessä, bussissa, lääkäriä odotellessa. En ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat, että ruuan laittamiseen menee iltaisin kamalan paljon aikaa. No, kun on pilpunnut vihannekset yms. ei muuta kuin riisit kiehumaan ja padat porisemaaan - ja tällä välin ehtii taas lukea, kunhan välillä muistaa vilkaista keitoksia. Mitään ei muuten kaikkien näiden vuosien aikana ole palanut pohjaan! Uuniruuat ovat vielä helpompia, satsi uuniin ja odotusta, jälleen kirja edessä. Ja kun on syöty, jämät eväspönttöön ja siinä on seuraavan päivän työlounas. Ei rasita aivoja, odottelu ei stressaa ja elävien todistajien mukaan ruoka on hyvää.

Vincent-kissakin sen  todistaa:

------------------------------

Ai mamma puhuu taas ruuasta, se on yksi meidän kissojenkin mieliaiheita. Eilen Poika oli täällä syömässä ja nyt mamiska oli ymmärtänyt laittaa kunnon ruokaa, kerrankin. Ensin minä sain sellaista fisua, mitä en ole koskaan ennen syönyt, ainakin se oli niin hurrrrjan hyvää (muikkuja, toim.huom.), sitten minulle tarjoiltiin raakaa kunnollista jauhelihaa ihan kissan mitalla. Kyllä oli herkkua! Näytti se ruoka Pojallekin maistuvan, se söi ainakin kaksi kertaa enemmän kuin mamma ja mamma vaan naureskeli, vaikka kaikki liha meni ja kaloista jäi vain pari pientä jäljelle.

Sitten mamma oli huomannut, että minä en hirveän paljon jaksa syödä tuota pehmoruokaa. Entinen kissa kuulema söi sitä hurjan paljon, mutta minä syön mieluummin raksuja ja pidän huolta sulavista linjoistani. Mamma oli miettinyt asiaa ja sitten se oli ostanut mulle-mulle-mulle semmoisia pikkupurkkeja erilaisia pehmoruokia. Eli sain vielä sitten iltapalaksi vähän lohipateeta, njammm, purrrrrrrrrrr.

Nyt odottelen, kun mamma lupasi vielä tehdä minua varten hiirulaisen.  Täällä 3. kerroksessa ei asu hiirulaisia livenä, joten en vielä tiedä mitä on tulossa *epäilevä kissavirn*. Mamma on kyllä aika kekseliäs leikkimään minun kanssani, vaikka joskus vähän heittäydynkin kissahepuleihin. Muuten olenkin äärimmäisen komea, fiksu ja kiltti (yleensä) kissinka.

Mamma otti taas eilen minusta kuvia, mutta se sanoi, ettei saa niitä vielä tähän meidän blogiin laitettua. Sanoin, että laittaisi sitten jonkun muun hassun kissikuvan tai sitten jonkun toisen komean kissan kuvan - minä en ole mustasukkainen, koska minunlaistani toista kissaa ei ole!

Ai tollasen se mamma laittoi - ehkä minunkin pitäisi alkaa katsella TV:tä, jos sieltä tulisi jatkuvasti tuollaisia kissoille suunnattuja elokuvia ja ohjelmia *iso kissavirn*

----------------------------------------

Vincent poistui taas kuorsaamaan kerälle...söpösti, oikein söpösti, täytyy sanoa. Nukkuva kissa on kaunis näky.

Sairaskertomuksesta: Jalkoja on särkenyt koko yön niin vietävästi. Olen ollut hereillä vähän väliä, nyt otin taas äsken mömelöitä. Jospa ne vähän helpottaisivat. Sain eilen sen VALTAVA-lähetteen kenkiä ja teetettyjä pohjallisia varten. En usko niiden helpottavan, mutta käyn kuitenkin hakemassa ne. Parempi kuin ei mitään! Samalla päätin välillä kiusata työterveyshuoltoa. Siellä lääkärimme on vaihtunut toiseen, joka toivottavasti ymmärtää selvää puhetta. Eli yritän taas sitä kautta saada selville, mikä minua ihkaoikeasti vaivaa.

Kesken oleva kirja: Ian Banks: Crow Roadin käsikirjoitus

Päivän slogan: Tili tuli, tili meni. Näkikö kukaan kumpaakaan tilannetta?

Lekurin moka: Ryhti normaali, ei hyperinflaatioon viittaavaa. (Tiedetään, että mm. Saksassa oli hyperinflaatio joskus 30-luvulla, mutta että nyt tälläkin potilaalla...oiskohan stadilla duunissa?)

Päivän biisi: Vuonna -85

Tömäkkää tiistaita kaikille - eläkää ihmisiksi, toistaiseksi!

 

Miksi aina minä?

Miksi aina minä? Ystäväni, tai siis oikeastaan miesvainaani ystävä, pitää minua pankkina, ottomaattina. Hän on Malmin perushörhöjä, Rehellinen Roisto, josta ei tavallaan voi olla pitämättä. Mutta kun hän ei voi hakea (lue = ei ole varaa, kun on tärkeämpääkin juotavaa) uutta henkilöllisyystodistusta tai kuvallista KELA-korttia,   hän ei saa myöskään avattua pankkitiliä, jonne työttömyyskorvaukset ohjautuisivat. Tästä syystä hän on ohjannut ne minun tililleni. No se sopii, ei siinä mitään. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa vierailuja täällä lähes joka toinen päivä, joskus päivittäin "nostamassa automaatista käteistä". Haluan välillä olla täysin rauhassa, varsinkin jos olen juuri tullut töistä ja minua särkee. Vaikea siinä on sitten kieltäytyä, kun miehellä on rahantarvis ja automaatti on kuitenkin auki. "Heitä nyklat kun vislaan alhaalta!"....Miksi kantaa huolta toisen ihmisen rahoista, jakaa niitä sopivissa osissa ja yrittää pitää välillä pientä puhuttelua siitä, että hanki nyt ple edes se KELA-kortti! Mitä se minulle kuuluu? Miksi minä huolehtisin toisten asioista kun omissakin on aivan tarpeeksi?

Miksi aina minä? Miksi aina minä olen se, jolle soitetaan entisestä työpaikasta, jossa olin pitkään luottamusmiehenä? Nyt siellä on käynnissä YT-neuvottelut ja tiedossa ainakin n. 10 hlön irtisanominen sekä lomautuksia. Miksi kaikki soittavat minulle ja pyytävät apua, kun nykyinen luottamusmies on kykenemätön hoitamaan asioita? Miksi minä vieläkin jaksan neuvoa näitä kavereita ottamaan suoraan yhteyttä liittoon ja kertomaan tilanteesta sekä säilyttämään kaiken kirjallisen tai meilillä tulleen materiaalin. Mitä hittoa minun siitä pitäisi piitata, koska oma nykyinen työnikin on katkolla jatkuvasti?

Miksi aina minä? Kaverini tappelee jatkuvasti entisen miesystävänsä kanssa ja käyttää minua välittämään tälle viestejä. Välillä he ovat jälleen yhdessä pari päivää, josta seuraa järjettömän kammottava yhteenotto, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ja tässä nainen on  se pahoinpitelevä osapuoli molemmin tavoin. Yhteenoton jälkeen kumpikin soittelee minulle ja valittaa toisesta ja pyytää järjestelemään asioita kuntoon. Mitä tämä minulle kuuluu? Miksi sekaantuisin toisten henkilökohtaiseen elämään ja alkaisin järjestellä heidän yhteisiä asioitaan?

Miksi aina minä? Olen puhelinmyyjien suosikkiasiakas, vaikka olen ilmoittanut puhelinmarkkinointikiellosta kaikille tahoille. Onneksi minulla on kanttia sanoa heti, että en osta, en tilaa, en anna avustusta mihinkään kohteeseen, en sitten mihinkään. Ja sanon tämän heti, kun kuulen, mistä ao. henkilö sanoo soittavansa. Mutta miksi nämä soittavat aina silloin, kun olen juuri nukahtamassa iltapäivätirsoille, kun olen suihkussa,  tai vängertämässä koneella jotakin, jota en haluaisi keskeyttää?

Miksi aina minä? Miksi olen kaupassa aina siinä kassajonossa, jossa on valittava mamma, tasarahaa kaivava kuningataräiti tai  jono muuten vain etenee kaikkein hitaimmin?

Miksi aina minä? Miten olen onnistunut siinä, että tietyt laskut (sähkö, lankapuhelin, kotivakuutus, TV-lupa) erääntyvät aina samoihin aikoihin, jolloin sen kuukauden budjetti on persiillään jo alusta alkaen?

Miksi aina minä? Miksi aina minä olen se, joka noutopöydässä tiputtaa päälleen jotain rasvaista töhkää, joka ei lähde lempipaidasta ikuna pois?

Miksi aina minä? Miksi aina minä joudun riitoihin hoitavan lääkärin kanssa, joka ei suostu kuuntelemaan minua, vaan sulkee korvansa ja tekee päätelmänsä vain tehtyjen tutkimusten perusteella?

Miksi aina minä olen se, jonka luokse keräännytään siideröimään ja juomien loputtua jätetään kaikki siivoamatta ja poistutaan hyvässä järjestyksessä ja nopeasti muualle?

Miksi aina minä? Miksi aina minä olen se, joka hakee Hesystä sen pisimpään lusineen katin ja antaa sille kodin kissan kiemurrellessa kiusaantuneena otteessani ja ajatellessa "No ei ple ainakaan tuon ämmän luokse!"

------------------------------------

Purrrrrrrrrrr - mamma taitaa olla tänä aamuna väsynyt. Se on kiemurrellut tuossa minun vieressä sängyssä koko yön niin, että minunkin on ollut vaikea nukkua. Nyt se onneksi avasi taas koneen ja antaa minun kirjoittaa tähän välillä. Sitten minä menen oikein kunnolla nukkumaan Omalle Tyynylle. Hei Reeti, olit oikeassa, kyllä se koulutus kannattaa. Mamma tottelee jo melko hyvin! En minä haluakaan sen lähtevän minnekään kurssille. Se laittaisi kuitenkin Kummisedän hoitamaan minua ja se luulee olevansa hauska, kun se mollaa minua leikisti. Minä kuitenkin aina vähän loukkaannun - tunteet ne on oranssillakin kissalla enkä minä pidä siitä, että minulle nauretaan.

Eilen lokit, semmoiset valtavan isot lokit, kaartelivat tuossa parvekkeen lähistöllä. Paha kyllä, parvekkeella on lasit, ihan lasiseinät, enkä minä voinut kuin katsella niitä narskutellen hampaitani ja häntä kiemurrrrellen. Jos niitä laseja ei olisi ollut, olisi meillä taatusti ollut lokkipaistia - varmasti!

Minä odotan kovasti, että Poika tulee tänään käymään. Tai en siis oikeastaan odota Poikaa, vaikka se onkin ihan mukava, eikä kiusaa minua. Minä odotan sitä, että mamma laittaa taas herkkulounasta ja ymmärtää laittaa sen näin kissanäkökulmasta tällä kertaa. Kunnon liha ei olisi Pojalle ja minulle ollenkaan pahitteeksi näin kauniina, mutta viileänä kesäpäivänä, eihän?

Minä jo alkuvenyttelen tässä ja menen nyt nukkumaan, kun mamma on jo kunnolla hereillä eikä enää kiemurtele. Purrrrrrrrrrr - terkut kissafrendeille ja hyviä loikoiluja ja metsästysonnea kaikille!

Mamiska laittaa tähän kuvan siitä, että turha luulla, että kissat jotenkin inhoaisivat sitrushedelmiä tai niiden kuoria, kuten joissakin blogeissa väitetään....*kissavirn*

--------------------------

Valitusaamu tänään - valitan *kikattelee jo Panakooman vaikutuksesta*. Mutta elämä on, väittävät.

Sairaskertomus: Jalkoja jomottaa lievästi, mesiveloni on huomattavasti pienentynyt. Sen sijaan särkee oikeaa polvea ja vasenta kyynärpäätä aivan helskutisti, joten mömelöinti jatkuu entisellä tasolla. Ple. Kipu tosiaan vaeltelee itseksensä etsien sopivaa paikkaa, johon majoittua pidemmäksi aikaa!

Päivän slogan: Ruoho ON vihreämpää aidan toisella puolella.

Lääkärin moka: Tuttavani meni lääkärin vastaanotolle valittamaan ahdistusta, työuupumusta sekä perheongelmiaan. Hän avasi keskustelun sanomalla, että häntä ahdistaa. Lääkäri sanoi: Ota Bricanylia (astmaan käytettävä avaava lääke). Tuttava yritti selittää, ettei se auta, kun siis ahdistaa toisella tavalla ja yritti selittää tilannetta. Lääkäri käski tuplata Bricanyl-annoksen. Kahden viikon päästä tuttavani oli psyk. hoidossa pidempään, siis sisällä sairaalassa. Lääkitys jatkuu vieläkin. Ja tämä vain siksi, että em. lääkärikään ei kuunnellut, mitä asiakas yritti kertoa. Ahdistaa........

Päivän biisi: Paranoid, kuinkas nyt sattuikaan

Sunnuntai on turha päivä; aasinsiltoja kotiasioista toisiin

Sunnuntain voisi aivan hyvin poistaa viikosta. Voisi olla vaikka kaksi lauantaita peräkkäin. Sunnuntaina ei voi tehdä mitään. Eikä huvita tehdä mitään. Vaikka olen ensi viikon siis vielä sairaslomalla, aloin jo suunnitella, mitä tänään voisi tai pitäisi tehdä. Eli ns. kosmeettinen siivous, jossa imurille esitellään ainakin keskilattia. Roskien vienti, joka tilassani onkin jo suuri ja ihmeellinen  urheilusaavutus. Pyykkien lajittelu ja pakkaus huomista varten.

Ai miten niin huomista varten? Taloyhtiömme on suuressa viisaudessaan päättänyt, että korttelipesulaa ei saa käyttää sunnuntaisin. Voi rähmä - etten paremmin sano. Olen asunut tosi monessa paikassa, eikä yhdessäkään ole ollut tällaista sunnuntaikieltoa. Tarkoituksena lienee se, että "melu" ei häiritsisi talon asukkaita. Mikä hemmetin melu? Voisihan pesula olla auki vaikka klo 12 - 18, jolloin se ei häiritsisi krapulaisia eikä uskovaisia. Toisaalta, huvittavaa kyllä, pesulaan pääsee ja koneet voi itse laittaa päälle ja rauhassa pyykätä myös sunnuntaina toivoen vain, että kukaan taloyhtiön hallituksen jäsen ei pääse yllättämään salapyykkääjää eikä joudu ilmiannon kohteeksi. Ai karmeeta! Mikähän rangaistus tuosta tulisi, saisiko jo peräti joku valituksen aikaiseksi, joutuisiko jopa häätöuhan kohteeksi...

Huomenna on siis tarkoitus kiusata poikaani Belgarionia jälleen kirjasto- ja kauppakeikalla sekä pyykkisessiolla. Pyykkisessio onkin taas raskaampi, kun pari mattoakin pitää pestä. Olen suorastaan rakastunut pesulan mattokoneeseen, jonne mahtuu kasa isoja mattoja. Kissahuushollissa jostakin syystä tällä koneella on runsaasti käyttöä läpi vuoden (vrt. kissalaatat).

Ja mitä Belgarioniin tulee, lapseni, Kiven vartija, siis selviytyi lähes kaikista kursseista. Yksi fyssan kurssi ei mennyt läpi. Ei poikani aio sitä uusiakaan. Hänellä on kuulema varaa ottaa yksi nelonen, olisi varaa enempäänkin, koska tämä on kahden vuoden aikana vasta ensimmäinen. Poika sanoi, että ei ymmärtänyt kurssista hevon huilua, riippuneeko sitten toisesta opettajasta vaiko aiheesta tai kirjasta. Joka tapauksessa, Belgarion on tiensä ja valintansa tehnyt, enkä minä niihin puutu.

Olen taas aikaisin hereillä eikä minua ole herätetty, heräsin ihan itse. Tuli nukuttua eilen lähes koko päivä. Vaikuttiko sitten tuo sade vai mömmöjen triplaus, unetus oli varsin mukavaa. Samoin kissa nukkui ja löysi myös uuden nukkumapaikan: olin ottanut isosta sängystä yhden tyynyn jalkojeni alle.  Näin sänkyyn jäi sopiva, juuri kerälle kiertyneen kissan kokoinen kolo, jossa on vielä matala alustyyny. Kissatyyliin sopivasti tyynyliina on vanhaa pellavaa, käsintehtyine pitseineen. No, Vincent on tuon ansainnut jo pelkästään lusimisaikansa perusteella. Ja hän jatkakoon:

------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-huomenta kaikille. Minä olen myös nukkunut eilen, mamman kanssa. Nytkin minä vähän yritin äsken jaksaa leikkiä, mutta edelleen väsyttää. Minulla on selkeä kissaväsymysoireisto. Sain äsken herkkukinkkua, mamma ihan vapaaehtoisesti jo ymmärtää sitä tarjota. Ei minun tarvitse kuin työntää pääni jääkaappiin ja vähän huomauttaa asiasta. Eilen minä sain broiskusuikaleita, kun mamma teki thaitaikanaa. Se kookosmaito kyllä tuoksui hyvältä, mutta ei se oikein kissalle maistu, ei. Ja sitten se taas räppäsi niiden hyvien lihojen joukkoon sieniä ja vihanneksia ja sipulia ja valkosipulia ja kamalasti aivastuttavia mausteita ja sitten sitä kookosmaitoa. No, eihän sitä kunnon kissa sitten enää voi syödä. Onneksi jo-melko-hyvin-koulutettu mamma ymmärsi antaa niitä suikaleita etukäteen!

Vähän tuossa pelästyin, että suuttuuko mamma, kun kissalaatat tuli tähdättyä taas vähän väärin, eli osa meni matolle. Ei se suuttunut, se sanoi jo tottuneensa siihen, että aina tulee sitä mattopyykkiä. Ja täällä Kotona kissa saa laatata, koska meidän kissojen on pakko välillä puhdistaa masusta kaikki karvamötikät. Ulkokissana sen hoitaisi helposti. Minäkin yritin ehtiä tuonne kylppärin lattialle, mutta en ihan ehtinyt ja sitten meni matolle *hämillinen kissavirn*.

Minä taas sanoin mamiskalle, että laittaisi jonkun hyvin tyylikkään kuvan minusta tähän sivulle. Nyt se vähän ilkeästi minusta sanoi, että ei saa kunnon kuvia.  Ei se minun vika ole, mamma ei osaa kuvata ja sitten välillä oli niin aurinkoista, että kuvista tuli ihan hassun näköisiä! Minä olen täydellinen, mamma ei...

Tässä minä siis hyvin aikaisin eräänä aamuna vahdin tarkkana jääkaappia! Kaappia pitää vahtia, ettei mamma syö salaa kinkkua tai muita herkkuja!

Kissaterkut kaikille kissafrendeille, varsinkin eilisille uusille kävijöille! Minä kävin teidän sivuilla myös, puuuuuuuuuuuuuuuuuuurveiset sinnekin ;D

------------------------------

Tämä aamuheräily kesäisin on aika hauskaa. Viimeiset Malmin kapakat suljetaan klo 3. Käytännössä siis ulosheitetyt ja raskautetut eli jurrinen porukka vaeltaa tästä ohitse lievästi melskaten tuossa 3.30 - 4 tienoilla. Tänäänkin otti päähän - kaverit niin kännissä, että kateeks kävi. Eivät olleet rahat menneet hukkaan. Tuo lievä metakka ei tosiaan minua häiritse, lähinnä naurattaa. Tiedän itse olevani aivan samanlainen, jos ollaan porukalla menossa jatkamaan vielä jonkun kotiin. Taidanpa ensi viikolla satsata pariin viinipulloon, siis pariin...

Vincent jo kuorsaa tuossa toimiston vieressä söpösti, taidan mennä viereen.

Sairaskertomus: Jalka muistuttaa pienenpientä mesivelonia eikä särje. Sen sijaan polvea särkee - johtunee tuosta kohoasennosta, joka taas ei sovi polvelle. Eli kipuni ovat lähteneet vaellukselle. Lisää Panakroohia, mä liikun vielä!

Kesken oleva kirja: Douglas Niles: Villihaltiat (Kadonneet Historiat I- Ikivillien tarina)

Lekurin moka: Potilaalla siis silmätulehdus:

....Silmissä ei roskiksia, näkö normaali. (No kai se on normaalia, jos ei edes kunnolla roskiksia näy...)

Päivän slogan: Se mikä ei tapa, se vituttaa!

Päivän biisi: White Room

SUNNUNTAITA, PITKÄVETEISTÄ SUNNUNTAITA!

 

Juhlia siellä, juhlija tuolla ja muuta ns. mukavaa...

Näköjään tänään on se päivä, jolloin koulujen lopettajaiset ovat, valmistujaiset, yo-juhlat ja muut pippalot järjestetään. Sen nyt kyllä huomasi eilen aamulla kaupassa. Tuossa  klo 9 kieppeillä kävin lähikaupassa hakemassa leipää ja kissinruokaa. Edellä oli leidi, jolla oli kärry täynnä tavaraa, siis täpösen täynnä. Ensin leidi hermostui minulle, koska iskin ostokseni hihnalle. Ei olisi pitänyt, koska hän ei ole kaikkea vielä ladannut esille - ja kurmootti minua. Sitten seurasi kassapojun ohjeistus ja kälätys. Lisäksi vielä suuriääninen mäkätys siitä, että eikö kaupassa voida siivota muulloin kuin silloin kun hän on kaupassa - siivooja oli kuulema seurannut häntä koko ajan. Minulta meinasi ensin päästä käkätys, sitten aloin sääliä kassaa ja siivojaa. Leidillä oli pinna vielä kireämmällä kuin itselläni ja aloin sääliä lopulta häntäkin.  Ajattelin vain, miten noin huonotuulinen ihminen jaksaa ja pystyy järjestämään tälle päivälle mitkään juhlat. Tai toivottavasti tämä päivä on hänellekin parempi! Sain myös viestiä, että tilanne oli päivän mittaan ollut sama useissakin kaupoissa. Myös tukussa oli tapeltu verissäpäin jostain sesonkituotteesta! Eli hauskoja juhlia nyt vaan kaikille - viettäkää ne ilolla! Älkää hermoilko - ei maailma kaadu siihen, mitä koristeita kakun päällä on....

Meillä ei olla oltu koskaan mitään perinteisiä juhlaihmisiä. Toki Belgarionin ollessa aivan alaluokilla, äitee meni päättäjäisiin, tuolloin se oli musti. Sittemmin oli tapana käydä pojan kanssa jätskillä samalla kun tsekattiin todistus. Jonka jälkeen Belgarion poistui mummonsa luo, jossa sitten sai osakseen hemmottelua ja vähän taskurahaa. Eli ei sen kummempia juhlia. Syntymäpäiviä meillä ei ole koskaan päästy oikein kunnolla viettämään - johtuen Belgarionin syntymäpäivän ajankohdasta. Tammikuun alkupäivät kun ovat aika hankaloita. Joulu on juuri mennyt ja lahjat saatu. Yleensä pienempänä säästettiin joku isompi lahja sitten synttäriksi. Harmillisinta oli se, että poika ei päässyt kutsumaan kavereitaan juhliin, koska kaikki olivat maalla, hiihtämässä, muuten vaan lomalla. En muista kuin yhdet ns. synttärijuhlat, jotka järjestin ja joihin poika kutsui kavereitaan. 4 kaveria lopulta pääsi tulemaan sekä, yllättäen, pojan tarhan suosikkitäti, joka olikin tosi mukava leidi.

Emme muutenkaan noudata perinteisiä juhlakaavoja. Jouluna toki syödään paremmin, mutta koska emme erityisemmin pidä kinkusta tai lipeäkalasta, laitamme vain niitä ruokia, joista pidämme.  Oikeita lahjoja ei anneta. Korkeintaan jotain tarpeellista PC-rojua, kirja, joka muutenkin on hankintalistalla, leffalippu tms. Vappu ja juhannus ovat amatöörien juhlia.  Äitienpäivä on suuri harha. Isänpäivä ja Halloween jenkkilästä tulleita kaupallisia pippaloita.

Sen sijaan meillä juhlitaan kirjaimellisesti esim. Kissanristiäisiä, Laidunkauden avajaisia  (kesän eka lämmin ja mukava vapaapäivä), Vapaamuotoisia Nyyttäreitä, Sienien ensiesiintymistä...Parhaat juhlat alkavat siitä, että joku kavereista ehdottaa, että olisi kiva pyytää muitakin paikalle. Sitten alkaa soittelu, kavereita tipahtelee paikalle hiljaksiin ja - a vot, siinä meillä on juhlat. Ilman viikkojen stressiä siitä, mitä tarjota, kuinka siivota, mitä astioita (monikko, huom!) käyttää jne.

Tiedän, tiedän. En kunnioita perinteitä, mutta kun en oikeasti pidä pakkojuhlimisesta! Toki Belgarion tänään spettarin saatuaan tulee saamaan pientä avustusta uuden näytönohjaimen hankintaan  (joka on jo ostettu ja asennettu pikapikaa eilen) sekä jätskiä mielensä mukaan. Toisaalta, hän olisi ikänsä puolesta näitä Hietsun ja Kaisiksen juhlijoita, mutta ei kuulema kiinnosta. Kun pitää pelata ja lukea ja valvoa, loman kunniaksi. Siis Belgarionista on tulossa yhtä outo kuin äidistään. Totesimme tuossa, että jos joku väittää meitä normaaleiksi, häntä on sopiva ojentaa jollain perinteisellä  malmilaisella tavalla...

Mutta blogiperinteestäni pidän kiinni, eli nyt menen aamukaffelle ja luovutan Vincentille konevuoron:

-----------------------

Huomenta vaan, kaikki kanssakissat blogeissa! Purrrrrrrrrrrrrrrrrr - olen nukkunut taas tosi hyvin. Mamma nukkui eilen päikkäreitä vähän väliä ja oli vähän omituisella tuulella ja murahteli välillä. Ei se minulle murahdellut, se murahteli jollekin sintille. En minä tiedä, mitä se sillä tarkoitti. Sinttihän on semmoinen pikkukala, minä olisin voinut syödä sen, jos se olisi tuotu tarjolle. Mutta kun mamma nukahteli niin jossain välissä se kerrankin nukkui selällään, houkuttelevasti. Minä olin hereillä ja hipohiljaa hiivin mamman masun päälle loikomaan. Mamma ei edes herännyt ensin. Sitten vasta se heräsi, kun tassuttelin vähän siinä ja etsin parempaa paikkaa ja vähän purisin.

Kyllä tuo mamma kuitenkin on aika hyvin koulutettu. Sain minä äskenkin kinkkua. Ja eilen minä sain kahta eri kalaa. Enkä edes pyytänyt. No, ehkä ihan vähän ehdottelin, että jos vaikka minuakin muistettaisiin lounasta valmistellessa. Ja eilen me leikittiin Hurjaa Hiirenmetsästystä monta kertaa. Minä niiiin tykkään, kun tuo mamma ei suutu, vaikka siinä menee kaikki matot ruttuun ja karvat pölisevät. Se vain nauraa ja sanoo, että pitää kissankin saada liikkua sisällä ja mattojen ojentelu on taas mammalle hyvää liikuntaa. Purrrrrrrrrr.

Mamma oli laittanut sille Hesyn tädille, jonka kanssa luovarit tehtiin, Kissaraportin minusta. Se oli kertonut, mitä meille kuuluu ja sitten laittanut linkin tänne blogiin. Eilen me saatiin sitten meiliä, jossa sen tädin mielestä oli ollut oikein hauska juttu, että minä pääsin tänne kotiin. Sitten se toivotti vielä, että nauttikaa toistenne seurasta ja lupasi seurata meidän kirjoituksia. Minusta se oli kivasti tehty. Kyllä minusta siellä pidettiin tosi hyvää huolta, mutta eihän se koti ollut. Tämä on Koti!

Nyt mamma laittaa tähän taas kuvan minusta, kun minä olen niiiiin kaunis ja komea ja pitkä ja sillee. *hurmaavan esittelevä kissahymy*. Tässä kuvassa minä nukun kaunista, söpöä kissaunta hurjan nätisti kerälle kiertyneenä, eikö???

Terveiset taas kaikille kissabloggaajille. Reeti - odotan sun sivuja!!!!

--------------------------

Näköjään Vincent on jälleen päästänyt minut armoihinsa edellisen mokani jälkeen ;D

Sairaskertomus: En enää jatka enkä jaksa. Eli mesivelonijalka on ennallaan, mömelöannos triplattu, lepuutan koipi katossa tänään ja huomenna. Piste. Ple.

Kesken oleva kirja: Adam Langer: California Avenue

Päivän slogan: Olkaa kattokruunuja - roikkukaa katosta päivät, palakaa illat!

Päivän tehtävä: Koska tänään varmaan aika moni lukijani aikoo ottaa drinkkiä kannattaa tarkistaa, kenen kanssa on kiva dokailla. Sitä varten on olemassa Ryyppykaverilaskuri, joka on ehdottoman suositeltava vempele.

Päivän lekurimoka: Eräällä potilaalla oli punkin purema, ja tässä tekstiä asiasta:

Tänään hakeutunut th:n luo, todettiin että syvällä navassa oli punkki kiinnitettynä, ja se poistettiin kokonaisuudessaan. (Miksi punkki oli kiinnitetty ja millä, poistettiinko siis napa vai mikä?).

Navan ympärillä n. 80 cm läpimittainen punoittava ympyrä, selvää rengasta ei näy, mutta koko alue punoittaa tasaisesti. (Aika iso masu, siis jos ympyränkin läpimitta 80 cm...)

JUHLIKAA NÄTISTI - HAUSKAA LAUANTAITA KAIKILLE!!!

Ryökokeilua, raportointia....

Olen juuri nyt töissä ja klo näyttää olevan 6.34. Tulin tänne, kun taas heräsin klo 4 tienoilla aamulla. Ja kun odottelen sitä lääkärikostoa, tulin ainakin katsastamaan, mitä täällä on tapahtunut.

Ilmeisesti ei mitään radikaalia, koska kukaan ei ole käyttänyt edes konettani. Töitä en ole vielä edes vilkaissut. Blogit ovat tärkeämpiä kuin palkkatyö! Ehdottomasti!  Nyt vain odottelen, että tapaisin pari parasta työkaveria ja saisin vähän jutusteltua heidän kanssaan. Oikeasti, kyllä tästä porukasta löytyy mukaviakin ihmisiä - ja sitten niitä vähemmän mukavia, joista jo alempana onkin mainittu. Eli te duunikaverit, jotka tiedätte blogistani ja seuraatte sitä, kiitokset kaveruudesta, ihan näin kirjallisesti tällä kertaa. Kun emme nyt kertakaikkiaan pääse terassille näin aikaisin aamulla.

Pelottaa - aika lähenee. Edessä on siis luultavasti piikitys, joka on kivuliaampaa, kuin luulisi. Kortisoni ja puudute pitää piikittää juuri tarkasti tiettyihin kohtiin ja se koskee. Pahinta on parin päivän päästä, kun puudutteen vaikutus lakkaa. Tuolloin kortisoni alkaa vaikuttaa melko kivuliaasti tulehdukseen. Tuloksena on siis kipu x 2, koska alla muhii vielä se varsinainen kipu, mitä varten on jo piikitetty. Tulevaisuus ei näytä valoisalta. Onneksi sain uusittua pinon reseptejä, joten sivuapteekkini täyttyy mukavasti lähipäivinä. Kyllä joku hörhö ne hakee, nappikaupalla, kirjaimellisesti ;D

HMM - nyt joku kävi laittamassa kaffet tulemaan. Vincent ei ole mukana töissä, joten hän raportoikoon erikseen, kun pääsen kotiin.

NO NIIN - olen siis kotona.

Raportti: SHIT - ei mitään erityistä. Eli UÄ:ssä näkyy, että ehkä mahdollisesti tulehdusta on ollut, mutta nyt ei mitään erityistä, paitsi nestettä. Mitä tehdä, kysyin minä. Noooooooooo, ei tuossa nyt oikein mitään. Mikä mulla on? Nooooo, siis, tuota, en osaa sanoa. Tuota turvotustahan tuossa näkyy olevan. No mistä pleen syystä? Noooooooo, kun tuossa UÄ:ssäkään ei mitään näy. (Siis olen syönyt niitä tulehduskipulääkkeitä nyt ainakin 3 vkoa.) Mitä voisi tehdä? Nooooooooooo, tuota, jos nyt vaikka lymfaterapeutille, jospa hän keksisi jotain ja (toiveekkaasti) vaikka jumppaliikkeitä nilkkoihin. Melkein itkien yritin selittää, ettei voi jumpata kun ei voi edes kävellä. Sitten lähdin, uhkasin jo malmilaisella. Sanoin, etten enää jaksa jatkuvaa kipua. Viis veisas hän ja minä menin. Vko sairaslomaa ja lepuutusta ja sama lääkitys. Kotona päätin lopettaa tulehduskipulääkkeet heti, koska niissä on lueteltu sivuvaikutuksena mm. turvotukset. Päätin myös lisätä Panakrooh-annostusta reilusti eli vähintään 6 kpl/vrk. Katsotaan parin pvän päästä. Että kututti tuo fyssan sintti, ple. Ei se selvästikään tiennyt, mikä nyt on, paitsi se akillesjänne ja peroneus vaivaavat, mutta tulehdusta ei  n ä y - siis todellakaan eihän se näy, jos on niitä mömelöitä jo noinkin pitkään napsinut. Ei htti.  Raportti loppuu tähän, minä menen lepuuttamaan ja lukemaan.

Vincent nukkuu - ottakoon aikansa sitten vaikka yöllä tahi aamulla. Nyt ei pinna kestä!

Jos huomenna on vielä samanlainen kututus, rupean juomaan viinaa, kirkasta puhdasta viinaa!!!

Päivän slogan: Se joka leikistä suuttuu, ottakoon Diapamin.

Päivän tehtävä: Putkiaivotesti

Päivän biisi: What good can drinkin' do

 

Bolgara haistatteluttaa

 Odottelinkin jo, milloin villuilu alkaa ja sieltähän se singahti.

  Se tuli todistettua jälleen. Takapuolet lentelevät, otetaan mittaa toisista, möyritään ja rymytään. No, eiköhän se jotenkin kulu tästä tämäkin viikko. Kissaa ja koiraakin kiinnostaa.

 

 Ja jos joku ei vielä tiedä, muista tai halua tietää saati sitten muistaa:

 

 Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla kustakin vähintään virke ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen bloggaaja, paitsi haastajasi.

 

 Helppoa kuin heinänteko - ja p..t. Hankaavaa, sanon minä!

Kaikki pelittää, jos netti pelittää! Ostoksilla - minäkö???

Jösses. Tajusin juuri eilen, että en ole viimeiseen kahteen vuoteen ostanut  uusia vaatteita kaupasta kertaakaan. Siis toki sukkia ja kalsareita, mutta en mitään muuta. Siitä huolimatta pukeutumiseni on ilmiselvästi kohentunut. Jäin nimittäin täysin kiikkiin Huutikseen tuolloin. Sen jälkeen olen myynyt ison osan vanhoja vaatteitani, sellaisia rätei ja lumpui, jotka eivät sovi tyyliltään tai kooltaan itselleni (tai sitten esim. äidiltä saatuja vaatteita............). Samalla olen ostanut yhtä ja toista  kivaa käyttöön. Se kun on tosi helppoa, kun vain ensin mittaa itsensä ja tietää tarkkaan kokonsa. Eli nykyisin voin sanoa, että vaatekaappini alkaa olla jopa (tämä on vain minun hyvin yksilöllinen mielipiteeni!!!) ihan hyvin varustettu - tosin siellä on pieni omituisuus: yksi hylly on pyhitetty vanhoille tasaraita-maripaidoille ja etenkin sellaisille, joissa on erikoiset väriyhdistelmät. Mukana on myös muutama paita joita ei ole varmaankaan tehty kuin yksi sarja. Nämä kun yhdistää pitkään mustaan tai siniseen hameeseen ja saman väriseen jakkuun, ainakin minä koen olevani ihan kohtuuhyvin pukeutunut ,>

Lisäksi silmälasien käyttäjänä investoin nyt eka kertaa naapurimaan nettipokapuotiin, joka ainakin kertoman mukaan on pelittänyt hyvin. Edelliset lasit nimittäin menivät keskeltä, siis tuosta nenän päältä siististi poikki ilman mitään erityistä. Laitoin laseja nenälleni ja raps. Oiskohan ollut jotain sisäistä jännitettä - kuten itse kullakin ,> Tein jo lasitilauksen ja nyt odottelen sitten niitä oikeita klaseja - jännää!!!

Ja tässä edellisellä pidemmällä sairaslomalla huomasin myös, että oi ihanuuksien ihanuus, taas saapi kinkkiruokaa kotiin ja nyt nettitilauksena myös.

Eli mikäs tässä on olla sairaslomalla ja liikkumatta, kunhan netti pelittää ja kone toimii niin kaikki hoituu.

Ja vielä yksi tosi lapsellinen asia - minusta on ihanaa saada postia, siis muuta kuin laskuja. Kiva tulla kotiin, kun eteisessä odottaa useampi ruttukuori, joista ei tiedä, mitä tällä erää tulikaan.

Inhoan nimittäin yli kaiken ravaamista rättikaupoissa, varsinkin jos on tilanne, jolloin on PAKKO ostaa jotakin vaatetta jotain tilaisuutta varten. Saan paniikkikohtauksen, tulen raivohulluksi, vihaan niitä ihmismääriä ja kamalia vaatteita, joita on tarjolla. En ole ollut ikinä mikään shoppailija, joten tämä nettikauppojen tulo oli meikäläiselle nannaa. Ehdin jopa tehdä pari kauppaa eBayssakin, siis Enklannin, kun siellä asiointi on helpointa.

Parasta kaikessa kuitenkin, että eiväthän nuo rätit aina upouusia ole, joten rahanmenokin pysyy jotenkin kurissa. Ja jos vielä samalla myy omia rojujaan pois, tilanne näyttää välillä olevan aika tasan eli +-0....siis oli muutama kk sitten, nyt on tullut vähän ostettua lisää "kivaa",>

Eli ostoskielteisyyteni muuttui täysin, kun kaiken voi näemmä hoitaa netin kautta. Ja se ihana kirjojen paljous ja suorastaan halvat hinnat - kuola valuu, mutta mitään ei enää mahdu hyllyihin!

En edes uskalla ajatella mitä  jotkut kaverini sanoisivat - minä puhumassa ostoksista! Eli en jatka tästä enää, kunhan vain ihastelen kaikkea mahdollista, mitä netistä löytyykään...

Ja varsinaisella aasinsillalla pääsenkin taas nörttipoikaani mainostamaan: mulla oli kuvien tallennuksen kanssa ongelmia ja luulin vain olevani tyhmä, kunnes Belgarion tuli ja korjasi tilanteen. Eli vanhana ostetussa koneessa olikin aivan eri systeemit kuin piti...Myyjä ei siis ollutkaan poistanut kaikkea, kuten väitti, vaan nämä jämät estivät tiettyjen kuvaplaatujen tallentamisen toisessa muodossa. No Belgarion, Kiven kantaja, ihana nörttilapseni korjasi tilanteen suvereenin nopeasti minulle motkottaen - tietty. Eihän äitee voi olla oikeassa koskaan, eihän? Lisäksi hän oli lukenut blogiani ja sanoi, että Vincent ei kirjoita tarpeeksi kissamaisesti. No joo, pyysin kommentoimaan reilusti sivulle, etten heti heitä häntä ulos ikkunasta. Ja kostoksi lupasin laittaa Belgarionin kuvan blogiini:

Tässä siis Belgarion, ihan luvan perästä, esittäytyy ja sanoo, että häntä ei kukaan kuvasta tunnista!

Ja tavan mukaan, lähden höräisemään kaffeet ja Vincent jatkaa....

---------------------------------

Nyt minä kyllä olen tuolle mammalle vähän mökötellyt ja marissut. Se Poika oli eilen taas meillä. Poika on muuten ihan kiva, mutta vähän pelkää minua. Mamma sanoo, että se johtuu siitä, että kun Poika oli pieni, ne kävi yhden tädin luona, jolla oli tosi iso kissanrontti. Se täti oli houkutellut Poikaa silittelemään sitä ronttikattia, mutta se katti olikin raapaissut poikaa tosi pahasti. Niin että minä ole sille Pojalle yrittänyt olla ihan kiltti, vähän varovasti puffannutkin.

Niin, kun Poika tuli mamman kanssa kaupoilta, mamma alkoi heti laittaa ruokaa. Se tuoksui hurrrrrrrjan hyvälle. Jotain jauhelihajutskaa, sluprs. Mutta sitten tuo mamma tunki sen ihanan verisen jauhelihan sekaan hirveen kasan sipulia, valkosipulia, chiliä, currya ja ties mitä. Mä en voinut edes haistella enää sitä sotkua. Sitten se paistoi niistä semmoisia kääröjä uunissa. Tuoksut oli taas valtavan hyvät. Ja sitten se alkoi tehdä sienikastiketta. Odotin hurrrjasti, että  mamma avaisi sitä varten kermapurrrrkin.  No ei, se teki sen kastikkeen tomaattihössäkästä!!! Epäreilua - minä sain vain haukkupalan raakaa jauhelihaa. Ja minä niin odotin, että olisin saanut ihan kunnon kimpaleen sitä lihaa ja vähän kermaa päälle. Mamma voisi kyllä ajatella kissaa, kun laittaa Pojallekin tuommoisia lounaita. Siksi minä jo illalla mökötin *möks* ja vähän vieläkin. Enkä nyt aamullakaan saanut herkkukinkkua, vaikka sitä ihan varmasti oli jääkkärissä. En saanut mitään herkkupalaa. Mamis on epis! Jatkan mökötystä *raju kissamöks*. Kunnon hiiriterkut taas kissafrendeille: Misselle ja Nysselle (jäitte eilen vahingossa pois), Elmalan kolleille, Jimbolle ja Reetille. Ja kaikille mun jutskia lukeville komeille kolleille ja söpöille kissaleideille *hurmaava kissavirn*. Ei mammalle.

-----------------------------

Näemmä Vincent on vieläkin vähän katkera eilisestä. Täytynee tänään laittaa jotain kalaruokaa =D

Sairaslomatilanne: Meloonijalka on vähän pienentynyt ja mömmöt alkavat taas tehota. Yöllä heräsin inhaan suonenvetoon. Olisinko tahattomasti jotenkin yölläkin jännittänyt kipeämpää koipea. Huomenna on fyssa - piikki-inho alkaa...

Kesken oleva kirja: Anne Holt: Paholaisen kuolema

Päivän lekurimoka: Potilas tulee pitkään jatkuneen flunssan vuoksi. Esitiedoissa lukee seuraavasti: Perusterve, ei allergioita, ei myöskään lähipiirissä, äidille kyllä allerginen. (Minkähänlainen äiti mahtaa oikein ollakaan??????)

Päivän tehtävä: Etsi kolme eroa kuvista!

Päivän biisi: Tahroja paperilla

Päivän slogan: Niin metsä vastaa kuin hallusinaatiot haluaa.

Lähden hakemaan tuoretta leipää ja fisua. Valmistautumiseen menee ainakin tunti...räyh! Minä palaan jälleen, viimeistään huomenna lääkäriraportti - odottakaa ja peljätkää.