Olen juuri nyt töissä ja klo näyttää olevan 6.34. Tulin tänne, kun taas heräsin klo 4 tienoilla aamulla. Ja kun odottelen sitä lääkärikostoa, tulin ainakin katsastamaan, mitä täällä on tapahtunut.
Ilmeisesti ei mitään radikaalia, koska kukaan ei ole käyttänyt edes konettani. Töitä en ole vielä edes vilkaissut. Blogit ovat tärkeämpiä kuin palkkatyö! Ehdottomasti! Nyt vain odottelen, että tapaisin pari parasta työkaveria ja saisin vähän jutusteltua heidän kanssaan. Oikeasti, kyllä tästä porukasta löytyy mukaviakin ihmisiä - ja sitten niitä vähemmän mukavia, joista jo alempana onkin mainittu. Eli te duunikaverit, jotka tiedätte blogistani ja seuraatte sitä, kiitokset kaveruudesta, ihan näin kirjallisesti tällä kertaa. Kun emme nyt kertakaikkiaan pääse terassille näin aikaisin aamulla.
Pelottaa - aika lähenee. Edessä on siis luultavasti piikitys, joka on kivuliaampaa, kuin luulisi. Kortisoni ja puudute pitää piikittää juuri tarkasti tiettyihin kohtiin ja se koskee. Pahinta on parin päivän päästä, kun puudutteen vaikutus lakkaa. Tuolloin kortisoni alkaa vaikuttaa melko kivuliaasti tulehdukseen. Tuloksena on siis kipu x 2, koska alla muhii vielä se varsinainen kipu, mitä varten on jo piikitetty. Tulevaisuus ei näytä valoisalta. Onneksi sain uusittua pinon reseptejä, joten sivuapteekkini täyttyy mukavasti lähipäivinä. Kyllä joku hörhö ne hakee, nappikaupalla, kirjaimellisesti ;D
HMM - nyt joku kävi laittamassa kaffet tulemaan. Vincent ei ole mukana töissä, joten hän raportoikoon erikseen, kun pääsen kotiin.
NO NIIN - olen siis kotona.
Raportti: SHIT - ei mitään erityistä. Eli UÄ:ssä näkyy, että ehkä mahdollisesti tulehdusta on ollut, mutta nyt ei mitään erityistä, paitsi nestettä. Mitä tehdä, kysyin minä. Noooooooooo, ei tuossa nyt oikein mitään. Mikä mulla on? Nooooo, siis, tuota, en osaa sanoa. Tuota turvotustahan tuossa näkyy olevan. No mistä pleen syystä? Noooooooo, kun tuossa UÄ:ssäkään ei mitään näy. (Siis olen syönyt niitä tulehduskipulääkkeitä nyt ainakin 3 vkoa.) Mitä voisi tehdä? Nooooooooooo, tuota, jos nyt vaikka lymfaterapeutille, jospa hän keksisi jotain ja (toiveekkaasti) vaikka jumppaliikkeitä nilkkoihin. Melkein itkien yritin selittää, ettei voi jumpata kun ei voi edes kävellä. Sitten lähdin, uhkasin jo malmilaisella. Sanoin, etten enää jaksa jatkuvaa kipua. Viis veisas hän ja minä menin. Vko sairaslomaa ja lepuutusta ja sama lääkitys. Kotona päätin lopettaa tulehduskipulääkkeet heti, koska niissä on lueteltu sivuvaikutuksena mm. turvotukset. Päätin myös lisätä Panakrooh-annostusta reilusti eli vähintään 6 kpl/vrk. Katsotaan parin pvän päästä. Että kututti tuo fyssan sintti, ple. Ei se selvästikään tiennyt, mikä nyt on, paitsi se akillesjänne ja peroneus vaivaavat, mutta tulehdusta ei n ä y - siis todellakaan eihän se näy, jos on niitä mömelöitä jo noinkin pitkään napsinut. Ei htti. Raportti loppuu tähän, minä menen lepuuttamaan ja lukemaan.
Vincent nukkuu - ottakoon aikansa sitten vaikka yöllä tahi aamulla. Nyt ei pinna kestä!
Jos huomenna on vielä samanlainen kututus, rupean juomaan viinaa, kirkasta puhdasta viinaa!!!
Päivän slogan: Se joka leikistä suuttuu, ottakoon Diapamin.
Päivän tehtävä: Putkiaivotesti
Päivän biisi: What good can drinkin' do
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti