Miksi aina minä?

Miksi aina minä? Ystäväni, tai siis oikeastaan miesvainaani ystävä, pitää minua pankkina, ottomaattina. Hän on Malmin perushörhöjä, Rehellinen Roisto, josta ei tavallaan voi olla pitämättä. Mutta kun hän ei voi hakea (lue = ei ole varaa, kun on tärkeämpääkin juotavaa) uutta henkilöllisyystodistusta tai kuvallista KELA-korttia,   hän ei saa myöskään avattua pankkitiliä, jonne työttömyyskorvaukset ohjautuisivat. Tästä syystä hän on ohjannut ne minun tililleni. No se sopii, ei siinä mitään. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa vierailuja täällä lähes joka toinen päivä, joskus päivittäin "nostamassa automaatista käteistä". Haluan välillä olla täysin rauhassa, varsinkin jos olen juuri tullut töistä ja minua särkee. Vaikea siinä on sitten kieltäytyä, kun miehellä on rahantarvis ja automaatti on kuitenkin auki. "Heitä nyklat kun vislaan alhaalta!"....Miksi kantaa huolta toisen ihmisen rahoista, jakaa niitä sopivissa osissa ja yrittää pitää välillä pientä puhuttelua siitä, että hanki nyt ple edes se KELA-kortti! Mitä se minulle kuuluu? Miksi minä huolehtisin toisten asioista kun omissakin on aivan tarpeeksi?

Miksi aina minä? Miksi aina minä olen se, jolle soitetaan entisestä työpaikasta, jossa olin pitkään luottamusmiehenä? Nyt siellä on käynnissä YT-neuvottelut ja tiedossa ainakin n. 10 hlön irtisanominen sekä lomautuksia. Miksi kaikki soittavat minulle ja pyytävät apua, kun nykyinen luottamusmies on kykenemätön hoitamaan asioita? Miksi minä vieläkin jaksan neuvoa näitä kavereita ottamaan suoraan yhteyttä liittoon ja kertomaan tilanteesta sekä säilyttämään kaiken kirjallisen tai meilillä tulleen materiaalin. Mitä hittoa minun siitä pitäisi piitata, koska oma nykyinen työnikin on katkolla jatkuvasti?

Miksi aina minä? Kaverini tappelee jatkuvasti entisen miesystävänsä kanssa ja käyttää minua välittämään tälle viestejä. Välillä he ovat jälleen yhdessä pari päivää, josta seuraa järjettömän kammottava yhteenotto, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ja tässä nainen on  se pahoinpitelevä osapuoli molemmin tavoin. Yhteenoton jälkeen kumpikin soittelee minulle ja valittaa toisesta ja pyytää järjestelemään asioita kuntoon. Mitä tämä minulle kuuluu? Miksi sekaantuisin toisten henkilökohtaiseen elämään ja alkaisin järjestellä heidän yhteisiä asioitaan?

Miksi aina minä? Olen puhelinmyyjien suosikkiasiakas, vaikka olen ilmoittanut puhelinmarkkinointikiellosta kaikille tahoille. Onneksi minulla on kanttia sanoa heti, että en osta, en tilaa, en anna avustusta mihinkään kohteeseen, en sitten mihinkään. Ja sanon tämän heti, kun kuulen, mistä ao. henkilö sanoo soittavansa. Mutta miksi nämä soittavat aina silloin, kun olen juuri nukahtamassa iltapäivätirsoille, kun olen suihkussa,  tai vängertämässä koneella jotakin, jota en haluaisi keskeyttää?

Miksi aina minä? Miksi olen kaupassa aina siinä kassajonossa, jossa on valittava mamma, tasarahaa kaivava kuningataräiti tai  jono muuten vain etenee kaikkein hitaimmin?

Miksi aina minä? Miten olen onnistunut siinä, että tietyt laskut (sähkö, lankapuhelin, kotivakuutus, TV-lupa) erääntyvät aina samoihin aikoihin, jolloin sen kuukauden budjetti on persiillään jo alusta alkaen?

Miksi aina minä? Miksi aina minä olen se, joka noutopöydässä tiputtaa päälleen jotain rasvaista töhkää, joka ei lähde lempipaidasta ikuna pois?

Miksi aina minä? Miksi aina minä joudun riitoihin hoitavan lääkärin kanssa, joka ei suostu kuuntelemaan minua, vaan sulkee korvansa ja tekee päätelmänsä vain tehtyjen tutkimusten perusteella?

Miksi aina minä olen se, jonka luokse keräännytään siideröimään ja juomien loputtua jätetään kaikki siivoamatta ja poistutaan hyvässä järjestyksessä ja nopeasti muualle?

Miksi aina minä? Miksi aina minä olen se, joka hakee Hesystä sen pisimpään lusineen katin ja antaa sille kodin kissan kiemurrellessa kiusaantuneena otteessani ja ajatellessa "No ei ple ainakaan tuon ämmän luokse!"

------------------------------------

Purrrrrrrrrrr - mamma taitaa olla tänä aamuna väsynyt. Se on kiemurrellut tuossa minun vieressä sängyssä koko yön niin, että minunkin on ollut vaikea nukkua. Nyt se onneksi avasi taas koneen ja antaa minun kirjoittaa tähän välillä. Sitten minä menen oikein kunnolla nukkumaan Omalle Tyynylle. Hei Reeti, olit oikeassa, kyllä se koulutus kannattaa. Mamma tottelee jo melko hyvin! En minä haluakaan sen lähtevän minnekään kurssille. Se laittaisi kuitenkin Kummisedän hoitamaan minua ja se luulee olevansa hauska, kun se mollaa minua leikisti. Minä kuitenkin aina vähän loukkaannun - tunteet ne on oranssillakin kissalla enkä minä pidä siitä, että minulle nauretaan.

Eilen lokit, semmoiset valtavan isot lokit, kaartelivat tuossa parvekkeen lähistöllä. Paha kyllä, parvekkeella on lasit, ihan lasiseinät, enkä minä voinut kuin katsella niitä narskutellen hampaitani ja häntä kiemurrrrellen. Jos niitä laseja ei olisi ollut, olisi meillä taatusti ollut lokkipaistia - varmasti!

Minä odotan kovasti, että Poika tulee tänään käymään. Tai en siis oikeastaan odota Poikaa, vaikka se onkin ihan mukava, eikä kiusaa minua. Minä odotan sitä, että mamma laittaa taas herkkulounasta ja ymmärtää laittaa sen näin kissanäkökulmasta tällä kertaa. Kunnon liha ei olisi Pojalle ja minulle ollenkaan pahitteeksi näin kauniina, mutta viileänä kesäpäivänä, eihän?

Minä jo alkuvenyttelen tässä ja menen nyt nukkumaan, kun mamma on jo kunnolla hereillä eikä enää kiemurtele. Purrrrrrrrrrr - terkut kissafrendeille ja hyviä loikoiluja ja metsästysonnea kaikille!

Mamiska laittaa tähän kuvan siitä, että turha luulla, että kissat jotenkin inhoaisivat sitrushedelmiä tai niiden kuoria, kuten joissakin blogeissa väitetään....*kissavirn*

--------------------------

Valitusaamu tänään - valitan *kikattelee jo Panakooman vaikutuksesta*. Mutta elämä on, väittävät.

Sairaskertomus: Jalkoja jomottaa lievästi, mesiveloni on huomattavasti pienentynyt. Sen sijaan särkee oikeaa polvea ja vasenta kyynärpäätä aivan helskutisti, joten mömelöinti jatkuu entisellä tasolla. Ple. Kipu tosiaan vaeltelee itseksensä etsien sopivaa paikkaa, johon majoittua pidemmäksi aikaa!

Päivän slogan: Ruoho ON vihreämpää aidan toisella puolella.

Lääkärin moka: Tuttavani meni lääkärin vastaanotolle valittamaan ahdistusta, työuupumusta sekä perheongelmiaan. Hän avasi keskustelun sanomalla, että häntä ahdistaa. Lääkäri sanoi: Ota Bricanylia (astmaan käytettävä avaava lääke). Tuttava yritti selittää, ettei se auta, kun siis ahdistaa toisella tavalla ja yritti selittää tilannetta. Lääkäri käski tuplata Bricanyl-annoksen. Kahden viikon päästä tuttavani oli psyk. hoidossa pidempään, siis sisällä sairaalassa. Lääkitys jatkuu vieläkin. Ja tämä vain siksi, että em. lääkärikään ei kuunnellut, mitä asiakas yritti kertoa. Ahdistaa........

Päivän biisi: Paranoid, kuinkas nyt sattuikaan