Näköjään tänään on se päivä, jolloin koulujen lopettajaiset ovat, valmistujaiset, yo-juhlat ja muut pippalot järjestetään. Sen nyt kyllä huomasi eilen aamulla kaupassa. Tuossa klo 9 kieppeillä kävin lähikaupassa hakemassa leipää ja kissinruokaa. Edellä oli leidi, jolla oli kärry täynnä tavaraa, siis täpösen täynnä. Ensin leidi hermostui minulle, koska iskin ostokseni hihnalle. Ei olisi pitänyt, koska hän ei ole kaikkea vielä ladannut esille - ja kurmootti minua. Sitten seurasi kassapojun ohjeistus ja kälätys. Lisäksi vielä suuriääninen mäkätys siitä, että eikö kaupassa voida siivota muulloin kuin silloin kun hän on kaupassa - siivooja oli kuulema seurannut häntä koko ajan. Minulta meinasi ensin päästä käkätys, sitten aloin sääliä kassaa ja siivojaa. Leidillä oli pinna vielä kireämmällä kuin itselläni ja aloin sääliä lopulta häntäkin. Ajattelin vain, miten noin huonotuulinen ihminen jaksaa ja pystyy järjestämään tälle päivälle mitkään juhlat. Tai toivottavasti tämä päivä on hänellekin parempi! Sain myös viestiä, että tilanne oli päivän mittaan ollut sama useissakin kaupoissa. Myös tukussa oli tapeltu verissäpäin jostain sesonkituotteesta! Eli hauskoja juhlia nyt vaan kaikille - viettäkää ne ilolla! Älkää hermoilko - ei maailma kaadu siihen, mitä koristeita kakun päällä on....
Meillä ei olla oltu koskaan mitään perinteisiä juhlaihmisiä. Toki Belgarionin ollessa aivan alaluokilla, äitee meni päättäjäisiin, tuolloin se oli musti. Sittemmin oli tapana käydä pojan kanssa jätskillä samalla kun tsekattiin todistus. Jonka jälkeen Belgarion poistui mummonsa luo, jossa sitten sai osakseen hemmottelua ja vähän taskurahaa. Eli ei sen kummempia juhlia. Syntymäpäiviä meillä ei ole koskaan päästy oikein kunnolla viettämään - johtuen Belgarionin syntymäpäivän ajankohdasta. Tammikuun alkupäivät kun ovat aika hankaloita. Joulu on juuri mennyt ja lahjat saatu. Yleensä pienempänä säästettiin joku isompi lahja sitten synttäriksi. Harmillisinta oli se, että poika ei päässyt kutsumaan kavereitaan juhliin, koska kaikki olivat maalla, hiihtämässä, muuten vaan lomalla. En muista kuin yhdet ns. synttärijuhlat, jotka järjestin ja joihin poika kutsui kavereitaan. 4 kaveria lopulta pääsi tulemaan sekä, yllättäen, pojan tarhan suosikkitäti, joka olikin tosi mukava leidi.
Emme muutenkaan noudata perinteisiä juhlakaavoja. Jouluna toki syödään paremmin, mutta koska emme erityisemmin pidä kinkusta tai lipeäkalasta, laitamme vain niitä ruokia, joista pidämme. Oikeita lahjoja ei anneta. Korkeintaan jotain tarpeellista PC-rojua, kirja, joka muutenkin on hankintalistalla, leffalippu tms. Vappu ja juhannus ovat amatöörien juhlia. Äitienpäivä on suuri harha. Isänpäivä ja Halloween jenkkilästä tulleita kaupallisia pippaloita.
Sen sijaan meillä juhlitaan kirjaimellisesti esim. Kissanristiäisiä, Laidunkauden avajaisia (kesän eka lämmin ja mukava vapaapäivä), Vapaamuotoisia Nyyttäreitä, Sienien ensiesiintymistä...Parhaat juhlat alkavat siitä, että joku kavereista ehdottaa, että olisi kiva pyytää muitakin paikalle. Sitten alkaa soittelu, kavereita tipahtelee paikalle hiljaksiin ja - a vot, siinä meillä on juhlat. Ilman viikkojen stressiä siitä, mitä tarjota, kuinka siivota, mitä astioita (monikko, huom!) käyttää jne.
Tiedän, tiedän. En kunnioita perinteitä, mutta kun en oikeasti pidä pakkojuhlimisesta! Toki Belgarion tänään spettarin saatuaan tulee saamaan pientä avustusta uuden näytönohjaimen hankintaan (joka on jo ostettu ja asennettu pikapikaa eilen) sekä jätskiä mielensä mukaan. Toisaalta, hän olisi ikänsä puolesta näitä Hietsun ja Kaisiksen juhlijoita, mutta ei kuulema kiinnosta. Kun pitää pelata ja lukea ja valvoa, loman kunniaksi. Siis Belgarionista on tulossa yhtä outo kuin äidistään. Totesimme tuossa, että jos joku väittää meitä normaaleiksi, häntä on sopiva ojentaa jollain perinteisellä malmilaisella tavalla...
Mutta blogiperinteestäni pidän kiinni, eli nyt menen aamukaffelle ja luovutan Vincentille konevuoron:
-----------------------
Huomenta vaan, kaikki kanssakissat blogeissa! Purrrrrrrrrrrrrrrrrr - olen nukkunut taas tosi hyvin. Mamma nukkui eilen päikkäreitä vähän väliä ja oli vähän omituisella tuulella ja murahteli välillä. Ei se minulle murahdellut, se murahteli jollekin sintille. En minä tiedä, mitä se sillä tarkoitti. Sinttihän on semmoinen pikkukala, minä olisin voinut syödä sen, jos se olisi tuotu tarjolle. Mutta kun mamma nukahteli niin jossain välissä se kerrankin nukkui selällään, houkuttelevasti. Minä olin hereillä ja hipohiljaa hiivin mamman masun päälle loikomaan. Mamma ei edes herännyt ensin. Sitten vasta se heräsi, kun tassuttelin vähän siinä ja etsin parempaa paikkaa ja vähän purisin.
Kyllä tuo mamma kuitenkin on aika hyvin koulutettu. Sain minä äskenkin kinkkua. Ja eilen minä sain kahta eri kalaa. Enkä edes pyytänyt. No, ehkä ihan vähän ehdottelin, että jos vaikka minuakin muistettaisiin lounasta valmistellessa. Ja eilen me leikittiin Hurjaa Hiirenmetsästystä monta kertaa. Minä niiiin tykkään, kun tuo mamma ei suutu, vaikka siinä menee kaikki matot ruttuun ja karvat pölisevät. Se vain nauraa ja sanoo, että pitää kissankin saada liikkua sisällä ja mattojen ojentelu on taas mammalle hyvää liikuntaa. Purrrrrrrrrr.
Mamma oli laittanut sille Hesyn tädille, jonka kanssa luovarit tehtiin, Kissaraportin minusta. Se oli kertonut, mitä meille kuuluu ja sitten laittanut linkin tänne blogiin. Eilen me saatiin sitten meiliä, jossa sen tädin mielestä oli ollut oikein hauska juttu, että minä pääsin tänne kotiin. Sitten se toivotti vielä, että nauttikaa toistenne seurasta ja lupasi seurata meidän kirjoituksia. Minusta se oli kivasti tehty. Kyllä minusta siellä pidettiin tosi hyvää huolta, mutta eihän se koti ollut. Tämä on Koti!
Nyt mamma laittaa tähän taas kuvan minusta, kun minä olen niiiiin kaunis ja komea ja pitkä ja sillee. *hurmaavan esittelevä kissahymy*. Tässä kuvassa minä nukun kaunista, söpöä kissaunta hurjan nätisti kerälle kiertyneenä, eikö???
Terveiset taas kaikille kissabloggaajille. Reeti - odotan sun sivuja!!!!
--------------------------
Näköjään Vincent on jälleen päästänyt minut armoihinsa edellisen mokani jälkeen ;D
Sairaskertomus: En enää jatka enkä jaksa. Eli mesivelonijalka on ennallaan, mömelöannos triplattu, lepuutan koipi katossa tänään ja huomenna. Piste. Ple.
Kesken oleva kirja: Adam Langer: California Avenue
Päivän slogan: Olkaa kattokruunuja - roikkukaa katosta päivät, palakaa illat!
Päivän tehtävä: Koska tänään varmaan aika moni lukijani aikoo ottaa drinkkiä kannattaa tarkistaa, kenen kanssa on kiva dokailla. Sitä varten on olemassa Ryyppykaverilaskuri, joka on ehdottoman suositeltava vempele.
Päivän lekurimoka: Eräällä potilaalla oli punkin purema, ja tässä tekstiä asiasta:
Tänään hakeutunut th:n luo, todettiin että syvällä navassa oli punkki kiinnitettynä, ja se poistettiin kokonaisuudessaan. (Miksi punkki oli kiinnitetty ja millä, poistettiinko siis napa vai mikä?).
Navan ympärillä n. 80 cm läpimittainen punoittava ympyrä, selvää rengasta ei näy, mutta koko alue punoittaa tasaisesti. (Aika iso masu, siis jos ympyränkin läpimitta 80 cm...)
JUHLIKAA NÄTISTI - HAUSKAA LAUANTAITA KAIKILLE!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti