Sunnuntain voisi aivan hyvin poistaa viikosta. Voisi olla vaikka kaksi lauantaita peräkkäin. Sunnuntaina ei voi tehdä mitään. Eikä huvita tehdä mitään. Vaikka olen ensi viikon siis vielä sairaslomalla, aloin jo suunnitella, mitä tänään voisi tai pitäisi tehdä. Eli ns. kosmeettinen siivous, jossa imurille esitellään ainakin keskilattia. Roskien vienti, joka tilassani onkin jo suuri ja ihmeellinen urheilusaavutus. Pyykkien lajittelu ja pakkaus huomista varten.
Ai miten niin huomista varten? Taloyhtiömme on suuressa viisaudessaan päättänyt, että korttelipesulaa ei saa käyttää sunnuntaisin. Voi rähmä - etten paremmin sano. Olen asunut tosi monessa paikassa, eikä yhdessäkään ole ollut tällaista sunnuntaikieltoa. Tarkoituksena lienee se, että "melu" ei häiritsisi talon asukkaita. Mikä hemmetin melu? Voisihan pesula olla auki vaikka klo 12 - 18, jolloin se ei häiritsisi krapulaisia eikä uskovaisia. Toisaalta, huvittavaa kyllä, pesulaan pääsee ja koneet voi itse laittaa päälle ja rauhassa pyykätä myös sunnuntaina toivoen vain, että kukaan taloyhtiön hallituksen jäsen ei pääse yllättämään salapyykkääjää eikä joudu ilmiannon kohteeksi. Ai karmeeta! Mikähän rangaistus tuosta tulisi, saisiko jo peräti joku valituksen aikaiseksi, joutuisiko jopa häätöuhan kohteeksi...
Huomenna on siis tarkoitus kiusata poikaani Belgarionia jälleen kirjasto- ja kauppakeikalla sekä pyykkisessiolla. Pyykkisessio onkin taas raskaampi, kun pari mattoakin pitää pestä. Olen suorastaan rakastunut pesulan mattokoneeseen, jonne mahtuu kasa isoja mattoja. Kissahuushollissa jostakin syystä tällä koneella on runsaasti käyttöä läpi vuoden (vrt. kissalaatat).
Ja mitä Belgarioniin tulee, lapseni, Kiven vartija, siis selviytyi lähes kaikista kursseista. Yksi fyssan kurssi ei mennyt läpi. Ei poikani aio sitä uusiakaan. Hänellä on kuulema varaa ottaa yksi nelonen, olisi varaa enempäänkin, koska tämä on kahden vuoden aikana vasta ensimmäinen. Poika sanoi, että ei ymmärtänyt kurssista hevon huilua, riippuneeko sitten toisesta opettajasta vaiko aiheesta tai kirjasta. Joka tapauksessa, Belgarion on tiensä ja valintansa tehnyt, enkä minä niihin puutu.
Olen taas aikaisin hereillä eikä minua ole herätetty, heräsin ihan itse. Tuli nukuttua eilen lähes koko päivä. Vaikuttiko sitten tuo sade vai mömmöjen triplaus, unetus oli varsin mukavaa. Samoin kissa nukkui ja löysi myös uuden nukkumapaikan: olin ottanut isosta sängystä yhden tyynyn jalkojeni alle. Näin sänkyyn jäi sopiva, juuri kerälle kiertyneen kissan kokoinen kolo, jossa on vielä matala alustyyny. Kissatyyliin sopivasti tyynyliina on vanhaa pellavaa, käsintehtyine pitseineen. No, Vincent on tuon ansainnut jo pelkästään lusimisaikansa perusteella. Ja hän jatkakoon:
------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-huomenta kaikille. Minä olen myös nukkunut eilen, mamman kanssa. Nytkin minä vähän yritin äsken jaksaa leikkiä, mutta edelleen väsyttää. Minulla on selkeä kissaväsymysoireisto. Sain äsken herkkukinkkua, mamma ihan vapaaehtoisesti jo ymmärtää sitä tarjota. Ei minun tarvitse kuin työntää pääni jääkaappiin ja vähän huomauttaa asiasta. Eilen minä sain broiskusuikaleita, kun mamma teki thaitaikanaa. Se kookosmaito kyllä tuoksui hyvältä, mutta ei se oikein kissalle maistu, ei. Ja sitten se taas räppäsi niiden hyvien lihojen joukkoon sieniä ja vihanneksia ja sipulia ja valkosipulia ja kamalasti aivastuttavia mausteita ja sitten sitä kookosmaitoa. No, eihän sitä kunnon kissa sitten enää voi syödä. Onneksi jo-melko-hyvin-koulutettu mamma ymmärsi antaa niitä suikaleita etukäteen!
Vähän tuossa pelästyin, että suuttuuko mamma, kun kissalaatat tuli tähdättyä taas vähän väärin, eli osa meni matolle. Ei se suuttunut, se sanoi jo tottuneensa siihen, että aina tulee sitä mattopyykkiä. Ja täällä Kotona kissa saa laatata, koska meidän kissojen on pakko välillä puhdistaa masusta kaikki karvamötikät. Ulkokissana sen hoitaisi helposti. Minäkin yritin ehtiä tuonne kylppärin lattialle, mutta en ihan ehtinyt ja sitten meni matolle *hämillinen kissavirn*.
Minä taas sanoin mamiskalle, että laittaisi jonkun hyvin tyylikkään kuvan minusta tähän sivulle. Nyt se vähän ilkeästi minusta sanoi, että ei saa kunnon kuvia. Ei se minun vika ole, mamma ei osaa kuvata ja sitten välillä oli niin aurinkoista, että kuvista tuli ihan hassun näköisiä! Minä olen täydellinen, mamma ei...
Tässä minä siis hyvin aikaisin eräänä aamuna vahdin tarkkana jääkaappia! Kaappia pitää vahtia, ettei mamma syö salaa kinkkua tai muita herkkuja!
Kissaterkut kaikille kissafrendeille, varsinkin eilisille uusille kävijöille! Minä kävin teidän sivuilla myös, puuuuuuuuuuuuuuuuuuurveiset sinnekin ;D
------------------------------
Tämä aamuheräily kesäisin on aika hauskaa. Viimeiset Malmin kapakat suljetaan klo 3. Käytännössä siis ulosheitetyt ja raskautetut eli jurrinen porukka vaeltaa tästä ohitse lievästi melskaten tuossa 3.30 - 4 tienoilla. Tänäänkin otti päähän - kaverit niin kännissä, että kateeks kävi. Eivät olleet rahat menneet hukkaan. Tuo lievä metakka ei tosiaan minua häiritse, lähinnä naurattaa. Tiedän itse olevani aivan samanlainen, jos ollaan porukalla menossa jatkamaan vielä jonkun kotiin. Taidanpa ensi viikolla satsata pariin viinipulloon, siis pariin...
Vincent jo kuorsaa tuossa toimiston vieressä söpösti, taidan mennä viereen.
Sairaskertomus: Jalka muistuttaa pienenpientä mesivelonia eikä särje. Sen sijaan polvea särkee - johtunee tuosta kohoasennosta, joka taas ei sovi polvelle. Eli kipuni ovat lähteneet vaellukselle. Lisää Panakroohia, mä liikun vielä!
Kesken oleva kirja: Douglas Niles: Villihaltiat (Kadonneet Historiat I- Ikivillien tarina)
Lekurin moka: Potilaalla siis silmätulehdus:
....Silmissä ei roskiksia, näkö normaali. (No kai se on normaalia, jos ei edes kunnolla roskiksia näy...)
Päivän slogan: Se mikä ei tapa, se vituttaa!
Päivän biisi: White Room
SUNNUNTAITA, PITKÄVETEISTÄ SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti