Tässä aikaisin heräilyssä on kesäisin aina se hyvä puoli, että näkee aamun parhaimmillaan! Aurinko on juuri noussut ja värjää talot punertavankultaisiksi. Ei tuule juuri ollenkaan, puisto ja metsä ovat upean vihreät. Kaunista. Kun osaisi ottaa kunnon kuvia, mutta ei, en osaa, enkä edes paremmin kuvailla tätä sanallisesti. Tällaiset aamut pitää itse nähdä.
Yöradio on ollut päällä hiljaa ainakin tunnin verran. Radio Suomen Yöradio takuulla pelastaa monen kurjia asioita potevan ja miettivän ihmisen mielenterveyden - sen verran hullua porukkaa siellä on töissä. Ei taida kaikilla olla lääkitys ihan kohdallaan eli joskus saa kikatella itsekseen parin vakijuontajan höpinöille. Lisäksi siellä yleensä soitetaan ihan kohtuullista musiikkia, ei ihan karmeaa, harvoin tosi hyvää, mutta juuri sopivaa taustaääntä.
TV:tä ei ole tullut taaskaan katsottua moneen päivään. Katson muutenkin tosi vähän telkkaria ja kesällä en juuri ollenkaan. Tuossa juuri päätin, että kun tuo typerä digi-TV tosissaan aloittaa, töllö lentää partsilta alas. Miksi maksaisin siitä, että katson päivittäin uutiset ja seuraan välinpitämättömästi paria sarjaa? Telkkarini on isältä peritty, vanhaa mallia, mutta pelittää ihan hyvin. Mitään hienouksia siinä ei ole, ei kun onhan, värit ja kaukosäädin =D Eli joutuisin ostamaan uuden TV:n, digiboxin, mahd. DVD-laitteet jne. Eli en tule investoimaan moiseen! Mieluummin töllö mäkeen ja tilalle sitten parempitasoinen PC, jolla voikin sitten tehdä yhtä sun toista, vaikka katsoa sitten TV:tä. Toinen vaihtoehto on tietysti hankkiutua naapuriin kylään pari kertaa viikossa strategisina aikoina. Tiedän, että kaverini katsoo myös uutiset ja seuraa näitä paria sarjaa, joten asiahan on minun puoleltani ratkaistu. Yritinkin tässä jo vihjailla asiasta ja sain osakseni hieman pitkän katseen. Ettäkö hän ei muka huomaisi sitä...Toisaalta kaverini on varsinainen TV- ja DVD-friikki. En tunne toista ihmistä, joka katsoisi yhtä paljon telkkaria ja lainaisi parin päivän välein kirjastosta ne sallitut 5 DVD-leffaa. Siinä missä kaverini katselee TV:tä ja DVD:tä, minä taas luen.
Malmin kirjasto on muuten äärimmäisen hyvä! Yksi stadin parhaimmista. Ja tämä vuosikymmenien kokemuksen syvällä rintaäänellä lähes kaikki stadin kirjastot vaellusvuosinani tsekanneena. DVD-valikoimakin näkyy olevan parhaasta päästä eli runsaasti hyviä klassikoita, muutama uudehko laatuelokuva ja jonkin verran sitä ihteään...Itse lainaan vain kirjoja, mutta sitäkin enemmän. HelMetistä löytää selkeällä haulla minkä tahansa haluamansa kirjan ja tilaamalla sen lähikirjastoon lukemista riittää. Mitä muuta mukavaa saa 50 sentillä, vissiin pari muovikassia? Lisäksi uutuusluetteloa päivitetään kiitettävän usein ja toiminta on nopeaa. Tietysti halutuimpia kirjoja saa jonotella, mutta itse luen niin paljon eri tyyppistä kirjallisuutta, että toistaiseksi olen pysynyt hyvin kirjoissa. Noin puoli metriä - metri viikossa on lukutahti ja tämä sisältää kaikkea mahdollista: dekkareita, elämänkertoja, laaturomaaneja, dokumentteja, fantasiaa sekä, suoraan sanottuna, silkkaa skeidaa.
Olen aina lukenut paljon. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja mistäs muusta kuin Aku Ankasta, jota äiti ei jaksanut minulle jatkuvasti lukea. Sen jälkeen siirryin sitten lastenosastolle lainaajaksi. Tuolloin myöhäisellä keskiajalla oli vielä määräys, että lastenosastolta sai lainata vain 4 kirjaa kerrallaan. No, sitten siellä käytiin parin päivän välein. Tädit ihmettelivät ja väittivät, että minä vain katselen kuvat ja ainakin kerran jouduin kertomaan jopa kirjojen sisällön heille, ennen kuin sain lainata lisää. Mutta äkkiäkös minä taas keinot keksin. Isäni luki myös paljon ja sain ihan luvan kanssa käyttää hänen korttiaan aikuisten osaston puolella. Ja taas kirjastotädit marisivat - tuon ikäinen ja lainaa tuollaisia kirjoja. Onneksi tässä asiassa isäni kerrankin kävi puolustamaan minua: Koska minulla on hänen lupansa käyttää korttia, minä myös saan lainata sillä haluamani mukaan lukemista! Piste. Lähes ainoa kerta, kun muistan isäni puolustaneen minua ja tehneen jotakin järkevää puolestani.
Eli vielä lukemisesta: minä luen koko ajan. Luen ruokaa laittaessa, syödessä, nukkumaan mennessä, bussissa, lääkäriä odotellessa. En ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat, että ruuan laittamiseen menee iltaisin kamalan paljon aikaa. No, kun on pilpunnut vihannekset yms. ei muuta kuin riisit kiehumaan ja padat porisemaaan - ja tällä välin ehtii taas lukea, kunhan välillä muistaa vilkaista keitoksia. Mitään ei muuten kaikkien näiden vuosien aikana ole palanut pohjaan! Uuniruuat ovat vielä helpompia, satsi uuniin ja odotusta, jälleen kirja edessä. Ja kun on syöty, jämät eväspönttöön ja siinä on seuraavan päivän työlounas. Ei rasita aivoja, odottelu ei stressaa ja elävien todistajien mukaan ruoka on hyvää.
Vincent-kissakin sen todistaa:
------------------------------
Ai mamma puhuu taas ruuasta, se on yksi meidän kissojenkin mieliaiheita. Eilen Poika oli täällä syömässä ja nyt mamiska oli ymmärtänyt laittaa kunnon ruokaa, kerrankin. Ensin minä sain sellaista fisua, mitä en ole koskaan ennen syönyt, ainakin se oli niin hurrrrjan hyvää (muikkuja, toim.huom.), sitten minulle tarjoiltiin raakaa kunnollista jauhelihaa ihan kissan mitalla. Kyllä oli herkkua! Näytti se ruoka Pojallekin maistuvan, se söi ainakin kaksi kertaa enemmän kuin mamma ja mamma vaan naureskeli, vaikka kaikki liha meni ja kaloista jäi vain pari pientä jäljelle.
Sitten mamma oli huomannut, että minä en hirveän paljon jaksa syödä tuota pehmoruokaa. Entinen kissa kuulema söi sitä hurjan paljon, mutta minä syön mieluummin raksuja ja pidän huolta sulavista linjoistani. Mamma oli miettinyt asiaa ja sitten se oli ostanut mulle-mulle-mulle semmoisia pikkupurkkeja erilaisia pehmoruokia. Eli sain vielä sitten iltapalaksi vähän lohipateeta, njammm, purrrrrrrrrrr.
Nyt odottelen, kun mamma lupasi vielä tehdä minua varten hiirulaisen. Täällä 3. kerroksessa ei asu hiirulaisia livenä, joten en vielä tiedä mitä on tulossa *epäilevä kissavirn*. Mamma on kyllä aika kekseliäs leikkimään minun kanssani, vaikka joskus vähän heittäydynkin kissahepuleihin. Muuten olenkin äärimmäisen komea, fiksu ja kiltti (yleensä) kissinka.
Mamma otti taas eilen minusta kuvia, mutta se sanoi, ettei saa niitä vielä tähän meidän blogiin laitettua. Sanoin, että laittaisi sitten jonkun muun hassun kissikuvan tai sitten jonkun toisen komean kissan kuvan - minä en ole mustasukkainen, koska minunlaistani toista kissaa ei ole!
Ai tollasen se mamma laittoi - ehkä minunkin pitäisi alkaa katsella TV:tä, jos sieltä tulisi jatkuvasti tuollaisia kissoille suunnattuja elokuvia ja ohjelmia *iso kissavirn*
----------------------------------------
Vincent poistui taas kuorsaamaan kerälle...söpösti, oikein söpösti, täytyy sanoa. Nukkuva kissa on kaunis näky.
Sairaskertomuksesta: Jalkoja on särkenyt koko yön niin vietävästi. Olen ollut hereillä vähän väliä, nyt otin taas äsken mömelöitä. Jospa ne vähän helpottaisivat. Sain eilen sen VALTAVA-lähetteen kenkiä ja teetettyjä pohjallisia varten. En usko niiden helpottavan, mutta käyn kuitenkin hakemassa ne. Parempi kuin ei mitään! Samalla päätin välillä kiusata työterveyshuoltoa. Siellä lääkärimme on vaihtunut toiseen, joka toivottavasti ymmärtää selvää puhetta. Eli yritän taas sitä kautta saada selville, mikä minua ihkaoikeasti vaivaa.
Kesken oleva kirja: Ian Banks: Crow Roadin käsikirjoitus
Päivän slogan: Tili tuli, tili meni. Näkikö kukaan kumpaakaan tilannetta?
Lekurin moka: Ryhti normaali, ei hyperinflaatioon viittaavaa. (Tiedetään, että mm. Saksassa oli hyperinflaatio joskus 30-luvulla, mutta että nyt tälläkin potilaalla...oiskohan stadilla duunissa?)
Päivän biisi: Vuonna -85
Tömäkkää tiistaita kaikille - eläkää ihmisiksi, toistaiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti