Jösses. Tajusin juuri eilen, että en ole viimeiseen kahteen vuoteen ostanut uusia vaatteita kaupasta kertaakaan. Siis toki sukkia ja kalsareita, mutta en mitään muuta. Siitä huolimatta pukeutumiseni on ilmiselvästi kohentunut. Jäin nimittäin täysin kiikkiin Huutikseen tuolloin. Sen jälkeen olen myynyt ison osan vanhoja vaatteitani, sellaisia rätei ja lumpui, jotka eivät sovi tyyliltään tai kooltaan itselleni (tai sitten esim. äidiltä saatuja vaatteita............). Samalla olen ostanut yhtä ja toista kivaa käyttöön. Se kun on tosi helppoa, kun vain ensin mittaa itsensä ja tietää tarkkaan kokonsa. Eli nykyisin voin sanoa, että vaatekaappini alkaa olla jopa (tämä on vain minun hyvin yksilöllinen mielipiteeni!!!) ihan hyvin varustettu - tosin siellä on pieni omituisuus: yksi hylly on pyhitetty vanhoille tasaraita-maripaidoille ja etenkin sellaisille, joissa on erikoiset väriyhdistelmät. Mukana on myös muutama paita joita ei ole varmaankaan tehty kuin yksi sarja. Nämä kun yhdistää pitkään mustaan tai siniseen hameeseen ja saman väriseen jakkuun, ainakin minä koen olevani ihan kohtuuhyvin pukeutunut ,>
Lisäksi silmälasien käyttäjänä investoin nyt eka kertaa naapurimaan nettipokapuotiin, joka ainakin kertoman mukaan on pelittänyt hyvin. Edelliset lasit nimittäin menivät keskeltä, siis tuosta nenän päältä siististi poikki ilman mitään erityistä. Laitoin laseja nenälleni ja raps. Oiskohan ollut jotain sisäistä jännitettä - kuten itse kullakin ,> Tein jo lasitilauksen ja nyt odottelen sitten niitä oikeita klaseja - jännää!!!
Ja tässä edellisellä pidemmällä sairaslomalla huomasin myös, että oi ihanuuksien ihanuus, taas saapi kinkkiruokaa kotiin ja nyt nettitilauksena myös.
Eli mikäs tässä on olla sairaslomalla ja liikkumatta, kunhan netti pelittää ja kone toimii niin kaikki hoituu.
Ja vielä yksi tosi lapsellinen asia - minusta on ihanaa saada postia, siis muuta kuin laskuja. Kiva tulla kotiin, kun eteisessä odottaa useampi ruttukuori, joista ei tiedä, mitä tällä erää tulikaan.
Inhoan nimittäin yli kaiken ravaamista rättikaupoissa, varsinkin jos on tilanne, jolloin on PAKKO ostaa jotakin vaatetta jotain tilaisuutta varten. Saan paniikkikohtauksen, tulen raivohulluksi, vihaan niitä ihmismääriä ja kamalia vaatteita, joita on tarjolla. En ole ollut ikinä mikään shoppailija, joten tämä nettikauppojen tulo oli meikäläiselle nannaa. Ehdin jopa tehdä pari kauppaa eBayssakin, siis Enklannin, kun siellä asiointi on helpointa.
Parasta kaikessa kuitenkin, että eiväthän nuo rätit aina upouusia ole, joten rahanmenokin pysyy jotenkin kurissa. Ja jos vielä samalla myy omia rojujaan pois, tilanne näyttää välillä olevan aika tasan eli +-0....siis oli muutama kk sitten, nyt on tullut vähän ostettua lisää "kivaa",>
Eli ostoskielteisyyteni muuttui täysin, kun kaiken voi näemmä hoitaa netin kautta. Ja se ihana kirjojen paljous ja suorastaan halvat hinnat - kuola valuu, mutta mitään ei enää mahdu hyllyihin!
En edes uskalla ajatella mitä jotkut kaverini sanoisivat - minä puhumassa ostoksista! Eli en jatka tästä enää, kunhan vain ihastelen kaikkea mahdollista, mitä netistä löytyykään...
Ja varsinaisella aasinsillalla pääsenkin taas nörttipoikaani mainostamaan: mulla oli kuvien tallennuksen kanssa ongelmia ja luulin vain olevani tyhmä, kunnes Belgarion tuli ja korjasi tilanteen. Eli vanhana ostetussa koneessa olikin aivan eri systeemit kuin piti...Myyjä ei siis ollutkaan poistanut kaikkea, kuten väitti, vaan nämä jämät estivät tiettyjen kuvaplaatujen tallentamisen toisessa muodossa. No Belgarion, Kiven kantaja, ihana nörttilapseni korjasi tilanteen suvereenin nopeasti minulle motkottaen - tietty. Eihän äitee voi olla oikeassa koskaan, eihän? Lisäksi hän oli lukenut blogiani ja sanoi, että Vincent ei kirjoita tarpeeksi kissamaisesti. No joo, pyysin kommentoimaan reilusti sivulle, etten heti heitä häntä ulos ikkunasta. Ja kostoksi lupasin laittaa Belgarionin kuvan blogiini:
Tässä siis Belgarion, ihan luvan perästä, esittäytyy ja sanoo, että häntä ei kukaan kuvasta tunnista!
Ja tavan mukaan, lähden höräisemään kaffeet ja Vincent jatkaa....
---------------------------------
Nyt minä kyllä olen tuolle mammalle vähän mökötellyt ja marissut. Se Poika oli eilen taas meillä. Poika on muuten ihan kiva, mutta vähän pelkää minua. Mamma sanoo, että se johtuu siitä, että kun Poika oli pieni, ne kävi yhden tädin luona, jolla oli tosi iso kissanrontti. Se täti oli houkutellut Poikaa silittelemään sitä ronttikattia, mutta se katti olikin raapaissut poikaa tosi pahasti. Niin että minä ole sille Pojalle yrittänyt olla ihan kiltti, vähän varovasti puffannutkin.
Niin, kun Poika tuli mamman kanssa kaupoilta, mamma alkoi heti laittaa ruokaa. Se tuoksui hurrrrrrrjan hyvälle. Jotain jauhelihajutskaa, sluprs. Mutta sitten tuo mamma tunki sen ihanan verisen jauhelihan sekaan hirveen kasan sipulia, valkosipulia, chiliä, currya ja ties mitä. Mä en voinut edes haistella enää sitä sotkua. Sitten se paistoi niistä semmoisia kääröjä uunissa. Tuoksut oli taas valtavan hyvät. Ja sitten se alkoi tehdä sienikastiketta. Odotin hurrrjasti, että mamma avaisi sitä varten kermapurrrrkin. No ei, se teki sen kastikkeen tomaattihössäkästä!!! Epäreilua - minä sain vain haukkupalan raakaa jauhelihaa. Ja minä niin odotin, että olisin saanut ihan kunnon kimpaleen sitä lihaa ja vähän kermaa päälle. Mamma voisi kyllä ajatella kissaa, kun laittaa Pojallekin tuommoisia lounaita. Siksi minä jo illalla mökötin *möks* ja vähän vieläkin. Enkä nyt aamullakaan saanut herkkukinkkua, vaikka sitä ihan varmasti oli jääkkärissä. En saanut mitään herkkupalaa. Mamis on epis! Jatkan mökötystä *raju kissamöks*. Kunnon hiiriterkut taas kissafrendeille: Misselle ja Nysselle (jäitte eilen vahingossa pois), Elmalan kolleille, Jimbolle ja Reetille. Ja kaikille mun jutskia lukeville komeille kolleille ja söpöille kissaleideille *hurmaava kissavirn*. Ei mammalle.
-----------------------------
Näemmä Vincent on vieläkin vähän katkera eilisestä. Täytynee tänään laittaa jotain kalaruokaa =D
Sairaslomatilanne: Meloonijalka on vähän pienentynyt ja mömmöt alkavat taas tehota. Yöllä heräsin inhaan suonenvetoon. Olisinko tahattomasti jotenkin yölläkin jännittänyt kipeämpää koipea. Huomenna on fyssa - piikki-inho alkaa...
Kesken oleva kirja: Anne Holt: Paholaisen kuolema
Päivän lekurimoka: Potilas tulee pitkään jatkuneen flunssan vuoksi. Esitiedoissa lukee seuraavasti: Perusterve, ei allergioita, ei myöskään lähipiirissä, äidille kyllä allerginen. (Minkähänlainen äiti mahtaa oikein ollakaan??????)
Päivän tehtävä: Etsi kolme eroa kuvista!
Päivän biisi: Tahroja paperilla
Päivän slogan: Niin metsä vastaa kuin hallusinaatiot haluaa.
Lähden hakemaan tuoretta leipää ja fisua. Valmistautumiseen menee ainakin tunti...räyh! Minä palaan jälleen, viimeistään huomenna lääkäriraportti - odottakaa ja peljätkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti