VIIKKO ALKAA - HYPITÄÄNKÖ TASAJALKAA (miten nolo aloitus...)

Aamuyötä taas, kissiherätys siis. Märinä oli niin vaativaa, että oli pakko nousta ja mennä uudestaa unille vielä tunniksi. Sitten se alkoi uudestaan. Karvatakamus ei uskonut, että nousisin uudestaan eli pakkohan se oli. Taas. Että aika vähillä unilla liikkeelle tänäkin aamuna. Onneksi Varastolla pitäisi olla hiljaista, vaarana ovat vain muut osastot...

Niin, sen verran vielä rapoa, että uusin Operahan ei ole kovin erilainen kuin tuo edellinen versuuni, joka minulla oli käytössä. Kuitenkin sen verran, että osaa kivasti takkuilla joissakin kohdissa sekä etenkin Vuodatuksessa. Ähhh, ei mukavaa. Liikkuva kuvakin hävisi jossain vaiheessa ja siksi sitäkin uutta palikkaa jouduttiin hakemaan kissojen ja koirien kanssa, eikä se suostunut ensin asentumaan. Että pientä sählinkiä sen osalta.

Kaffetin kummittelee edelleen, prle. Keitän kaffet varo-varovasti, vedän töpselin seinästä kuni Welhotar ainakin siniset salamat sinkoillen. Terveellistä? No ei toki, mutta jännittävää elämää.... Lamppukaan ei ole vaihtanut itseään, joten pimeässä kirjoitellaan, kuten tekstin sisällöstä ja sanahirviöistä varmasti huomaakin. Mömelöt ovat lopuillansa, psykopaatti soittaa tiistaina. Minun on vakuuteltava hänet uusimaan nuo kaikki kipulääkityksetkin. Prleen fyssa on lomalla 1.5 kk. Tai sitten on jäätävä sairaslomalle, kun en pääse töihin muutoin. Nih!

Hörhön prlekin sitten kävi. Aika hyvin, perjantaina annoin 400 juuroa, eilen 130 eli kaikki hänen kuukauden ansionsa. Siis hän pystyi perjantai-iltapäivän ja sunnuntai-iltapäivän aikana kuluttamaan koko summan. No joo, veetuakos se minulle kuuluu! Sanoin nyt vain, että ei ainoatakaan puhelinsoittoa enää tähän numeroon – ei yhtään. Ei lainapyyntöjä, ei mitään. Minä en enää suostu mihinkään yhteistyöhön. Piste. Olen veemäinen, paskamainen ihminen. Minä tiedän sen. En vain kestä enää katsoa tuota meininkiä. Riitti, kiitti.

Ruokarapoa sen verran, että tein kaalilaatikkoa eilen aamunkähmeessä – ruuanlaitto kun on suht hiljaista puuhaa eikä häiritse naapureita. Kaali oli vähän turhan pieni, lisäksi laitoin sitten soijasuikulaa ja ohraa sekä tietty sipulia ja mausteita. Mausteita olisi saanut olla vähän enemmänkin, mutta hyvää oli! Niin hyvää, että vain loppu on eväksenä, lisämausteilla ja salaattikipolla varustettuna. Tänään siis on pakko vääntää kesäkurmitsa-tomaatti –kastiketta ja tagliatellea (suosikki myös). Kummisetä lupasi jo lauantaina käydä kaupassa ja tuoda pari unohtamaani tavaraa. Ei, ei ole käynyt, ei vieläkään. Siinä on myös ihminen, jota pitäisi aina muistuttaa. No en kyllä kehtaa, pärjään minä ilman niitäkin... Ketuttaa aina kerjätä apuja jostakin, tahtoo olla riippumaton. Mieluusti siis itte minä menen ja teen, jos ei joku tarjoudu itse apustamaan.

Eilinen menikin sitten normipuuhissa ja sunnuntaiketutuksessa; siivousta, pyykkäämistä, lueskelua, päikkäreitä, valmistautumista alkavaan viikkoon eli henkistä tsemppausta. Äh, eli en saanut mitään järkevää taaskaan aikaiseksi, kunhan haahuilin.

-----------------------------------------

Purrrrrrve, kavrut! Epist, taas nii epist. Mami teki eile safkaa, joo, ja mä luulin, ett sinne pistetää lihabiittei. No eipä se sitt ollukkaa lihaa, höh. Iha jotai omituist emmet, mä sain vaa kissinruakaa. Vähäks mä kärsin, ku monta tuntii varmaa tsiigasin sitä ruuanlaittoo. Nii ni sitt vaa pussimuanaa tuliki.... Pitäs kiältää tommone kissin kiusimine, haisut oli hyvät, joo. Toteutus omituine, niinku mamiki. No, painuin sitt partsill, mutt heti ku mami meni päikkäreill säntäsi sen viakkuu – heh, sain monta kertaa paijatust ja puhalteluu, joka kerta ku se käviki vaa pitkällää. Ja vähäks monta kertaa se eile taas kävi ja goisiki välill. Goisittii sitt kimpaski. Ja sitt mä joikasin sen hereill toss joskus yhen jälkeen. Hei, tiätteks, ei suastunu herää =O Laitto mulle vaa kalkonibiiti ja valot pääll ja painu takas peiton alle hornottaa. No, jakson mä kuunnella ratioo ja miättii asioi, nii ni sitt mä heemostun ja jolisin sen uudestaa hereill, ett tarviin napikoit ja muanaa ja puhtaan laatikon ja kaikkee. Nousiha se ja veti leipää ja kaffet. Tääll on hei pimeet, valolamppu on särki nimittäi. Eikä mami pääse vaihtaa sitä, tsihih. Mua haittaa, mutt se skrivaa melkee pimeess. Aika mami kyll, tajuu mite se pystyy skrivaa ja kaikill sormill viälä. No, ett ei tääll niinku erikoist. Taas toi lähtee töihi ja mä jään yksi, monta päivää taas menee sillee hukkaan. Onneks mä goisin päivät, ett jaksasin sen kaas illat. Mutt ku se ei jaksa mun kaas sitt. Tää on vähä niinku onkelma. Täss pummausfoto, mä pummaa mamilt sitä lohta... tuli snadei biittei.

Kliffaa viikon alkuu kaikill, huamisee!

-------------------------------------

Vincent, jospa huomisaamuna saisi nukkua pari tuntia enemmän, sopiiko?

Päivän slogan: Maanantai on peruutettu – mennään takaisin nukkumaan!

Päivän biisi: Yellow Submarine

Luettua: Stephen Booth – Musta koira ja Neitseiden tanssi. Boothin ensimmäiset suomennetut kirjat uudelleen luennassa. Minä pidän näistä maisemakuvauksista sekä erilaisten maalaismiesten, alkuperäisten asukkkaiden, kuvauksista. Miesten, jotka eivät puhu turhia. Erilaisia, outoja ihmisiä, merkillisiä tapahtumia, uskomuksia ja sananparsia. Murhia ja poliiseja sekä poliisien välisiä suhteita sekä yksityisasioita. Suosittelen, minä ainakin pidän näistä. Ei näistä nyt miksikään korkeakirjallisuudeksi voi lukea, mutta sujuvaa ja mielenkiinnon ylläpitävää tekstiä kuitenkin. Hiukka erilaista poliisi- ja murhatarinaa nummilta.

                                      

                                        MUKA MAANANTAI - PAH!

PASHAA NISKAAN IHAN TÄPÖLLÄ, KIITOSTA VAAN...

Kyllä tuo Iisi eilisessä kommentissaan oli oikeassa, ettei eilen niin väninän väninää. Tottakai, tällä tuurillahan se kostautuu välittömästi, heti ja ihan heti. En vain tiedä mistä aloittaa... tämä valitus ja hankaluudet. No vaikka siitä, että tämä teksti jo häippäisi yhden kerran bitttiavaruuteen ilman minun toimiani.

Ensiksi ei hotmeili toiminut Operassa, IE:ssa kyllä. Onneksi Belgarion oli paikalla ja teki töitä pitkään, hyvin pitkään, että sai uuden Operan asennettua ja kaikki toimimaan kuten pitäisikin. Ei se Opera siis aikaa vienyt vaan siihen liittyvät palikat. Nyt siis pitäisi taas toimia *ristitäänpäs nyt ne nakkisormet siellä*! Koneen kanssa vehdatessa minä keitin hänelle kaffetta. Hieno kaffenkeittimeni alkoi kummitella. Juu, hyvät kaffet saatiin, mutta kun laitoin kaffettimen pois päältä, se jonkin ajan kuluttua meni itsekseen uudelleen päälle. Ei, keittimessä EI ole termostaattia. Nyt se ei siis suostu sulkeutumaan enää – pitää ottaa sekin helvetinkone pois seinästä kaffettelemisen jälkeen. Ei sitä uskalla jättää seinään. Eli katkaisijassa on jotakin vikaa tai oikari koko paashkassa, toisen kerran kun revin sen seinästä kipinöi oudosti =b Ruuvit vain ovat niin kummallista mallia, ettei ollut varusteita avata sitä, olisi tarvittu vaikka hyvin kapeita nokkapihtejä (joita nyt ei jostakin syystä Welhottaren huushollista löydy!). Lisäksi armas Vincent oli järjestänyt soffalle sellaisen karvainstallaatioteoksen, että Belgarion oli lähtiessään äärettömän karvainen...

Ja jotta tämä taas olisi täydellistä, jälleen yhdet valot tekivät äsken tenän enkä pääse vaihtamaan lamppua. Prle. Iloitse siinä sitten, kyllä minua aina jotenkin muistutetaan asioista heti jälkikäteen. Että ei sovi olla mistään asiasta iloinen eikä tyytyväinen, ei ainakaan Welhottaren. Juu nou, se on Kohtalo, joka kylmillä sormillaan nakuttaa välittömästi olkapäälle ja muistuttaa, että minä en ole yhtään mitään! Ainoa älykäs ja järkevä on Belgarion, mm. siksi, että hän ei pidä minkäänlaista typerää blogia.

Muuten eilinen päivä meni hyvin. Söimme erittäin laadukkaan ja mainion lounaan. Mm. juustolla täytettyjä herkkareita, merilohta, uusia perunoita, juusto-raejuusto-kananmuna –sössöä, salaatteja erilaisia, kaffetta, jätskiä ja tsinuskikastiketta. Herkkua oikein, Belgarion piti. Kuoharia joimme pullon puoliksi, piccolon siis ,D Että siinä se juhliminen.

Minulla alkaa tänään jo normaaliutuminen arkeen, taposunnuntai. Belgarion viettää lomaa ja arpoo opiskelupaikkansa pika-pikaa – tai onhan tässä pari viikkoa aikaa miettiä. Hankalaksi menee!

Eli kuten arvelin, minä en saa iloita mistään. Heräsin klo 1 aikaan oikein helvetilliseen olka- ja jalkasärkyyn. Nousin ja keitin kaffet Helvetinkoneella, riivin mömelöt ja painuin takaisin sänkyyn leikkimään nukkuvaa. Tänään olisi taas siivoamista ja sunnuntain pakkotöitä. Lisäksi pitäisi laatia kaalilaatikkoa. Että juu, palataan vaan arkeen ja minun tylsiin jokapäiväisiin typeriin postauksiini.

Kiitokset kuitenkin myös Zimbolle tuosta renikasta ,D

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Huamasitteks, me saatii eile tommone renikka, mäki siinä niinku mukana! Heh, ihmiset lukee mun jutui eikä mamin. Oon ihan varma siittä! Ei toi osaa mitää skrivaa, kuha jorisee omiisa eikä mitää järkee muuteskaa. Siis aatelkaa, noi söi eile lohta ja mä sain vaan pari piäntä biittii. Ei muka masu kestä! No joo, ei kestäkkää, mutt ois toi yks voinu yhet kissaoksut putsaa ku kerta oli hianoo ruakaa. Mä sain vaa tylsää kissimuanaa. Ja sitt ku mä menin yälä ton sänkyy ja nassu viäree goisii, se valitti, ett melkee tukehtuu. Ei kai nyt piänee karvasee kissapyllyy voi tukehtuu – hölmöks toi on?! Onneks mä sain kuiteski päiväll olla Pojan viakus nii paljo ku halusin, köh, tota joo, vähäks siihe tarttu karvoi. Mutt se oli kyll sen paidan vika, ei mun. Se paita oli semmone punane, miss kaikki näky. ois laittanu eri värise vaiks tai jotai. Ei oo mun vika! Ja sitt toi yks otti fotoi ja kaikkee, mustaki ku mä pummin raukka sitä lohta. Ett kehtaa käyttää kissii hyväksee noi julmast. Iha kaiken hyvän kohtelun vastast, nih kerta. Ja vähä vaa paijatust ja semmost, ei olleskaa nii paljo ku oisin tahtonu. Ett kyll mä oli tosi ilone Pojan pualest, ku se nyt on vapaa ja pääsee täälä käymää mun luana. Mami nyt vaa taas tössii noit omiisa. Se on aina tössiny ja tössii vastaki. Mä meen nyt partsill jatkaa mun unei. Mami voi tekee mitä huvittaa. Antais ees kunnon määkäruakaa. Nih! Täss on Pojast ja must foto ku ME juhlitaa >o< En muute ottanu hihitysjuamaa, mitä toi poika toss divaa...

Kaikill mun kavruill oikee kliffaa päivää. Mami hoitakoo omat söndaagijuttusa vaa iha iteksee! Huamisee.

-----------------------------------------

Ai, että kissaakin olisi kohdeltu huonosti – no just joo, kiitosta vaan siitäkin!

Päivän slogan: Jos toivoo toisille jotakin hyvää, se onnistuu kyllä. Jos toivoo itselleen, sataa paashaa niskaan täpöllä.

Päivän biisi: Kokopäiväinen ongelmamagneetti

Luettua: Heleena Lönnroth – Kuoleman portti, vanha poliisi perustaa kavereineen etsivätoimiston. Toimeksiantojakin tulee, mutta he sotkeutuvat huolimattomasti muuhun toimintaan. Simppeliä kotomaista dekkaria. Kesälukemista helpoimmasta päästä. Ja taas on tuota itäistä naapuriakin mukana... argh. Leena Lehtolainen ym. Joulutarinoita ja kylmiä väreitä, pohjoismaisten rikoskirjailijoiden mainioita novelleja jouluun liittyen. Minusta hyvä valikoima, erilaisia, jopa hauskoja juttuja. Suositan, myös kesälukemiseksi, koska jouluun täällä ei sentään aleta. Arne Dahl – Eurooppa blues, tämä oli jäänyt pois välistä tuossa sessiossa. Merkillinen kertomus, joka alkaa eläintarhasta ja jäljet johtavat lopulta mm. Natsi-Saksan jäänteisiin ja historiaan. Tässä kirjassa Dahl antaa kovasti yhteiskuntapoliittisia lausuntoja ja kritisoi ruotsalaista yhteiskuntaa melko reippaasti. Suosittelen siis ,D

                                   

                                             VAPAATA PÄIVÄÄ!

LIPUTUSTA, FANFAAREJA - ja varoitus ylipitkästä postauksesta =D

Heeheeh, täällä ollaan kerrankin iloisia ja tyytyväisiä! Kyllä, luitte ihan oikein. Heräsin kyllä parin tunnin unien jälkeen saakelinmoiseen olka- ja koipisärkyyn, en jaksanut hakea lääkitystä ja tässä sitä sitten taas ollaan. Mutta pääsen sentään takaisin nukkumaan, joten eiköhän se tästä.

Belgarion on vapaa, siis intistä! Kun täällä Malmilla ilmoittaa jonkun olevan vapaana, sen helposti voi ymmärtää myös muullakin tavoin, joten siksi tämä tärkeä lisäys. Eli alik. Belgarion on siirtynyt reserviläiseksi. Hienoa! Mukavaa! Hän sai myös "työtodistuksen" elektroniikkakoulutuksestaan ja tekemästään työstä siellä. Tuollakin paperilla saattaa joskus olla vielä käyttöä.

Belgarion pääsi TKK:lle! Nyt alkoi miehellä sitten pohdinta, kumpaan kirjoittautua. Eli TKK:lle tietotekniikan linjalle vai Helsingin yliopistoon. Minä en, toistan EN, aio yrittää vaikuttaa valintoihin. Pakko myöntää, että hiukka salakavalasti olen välittänyt jo tietoa eteenpäin hänelle, mutta silti...

Kaikelle tälle hekotusta, riemua ja fanfaareja! Hyvin on kaveri vuoden käyttänyt. Minä olen Äiteenä kamalan tyytyväinen, valitsee hän mitä tahansa ja ryhtyy mihin vaan. Vielähän on Metropoli jäljellä, jonne hän kolmantena hakeutui ,D

Soitin illalla Belgarionille ja tulokset kyseltyäni ilmoitin tänään myös olevan herkumpaa lounasta tarjolla, jos herralle kelpaa. Kelpaa, jos minä kuulemma haluan tuhlata rahojani. Kerroin, että olen tuhlannut jo, koska kävin eilen kaupoilla, muahhaahaah. Tarjolla on herkkusieniä täytettynä ja uunissa pikaisesti grillattuna. Sinappista kaalisalaattia, uusia perunoita sekä kepeästi mediumiksi kärtsäytettyä merilohta (se on jo maustumassa). Jälkkäriksi jätskiä, tsinuskikastiketta, kaffetta, kakkua, keksejä. Alkudrinkiksi kuohuviiniä, ruokajuomaksi (tai muuten vaan) vähän siideriä. Eihän kuulosta pahalta, eihän? Enkä ole keksinyt hänelle edes mitään pakollista tekemistä. Lisäksi hän saa kolme kirjaa, tosin kirjastosta, mutta ihan häntä varten varattuja ja kotiin kannettuja!

Belgarion pitää nyt vapaata ja valitsee opintopaikkansa. Onhan hän vuoden ollutkin jatkuvasti kiinni, joten kunnon loma lienee paikallaan. Tod.näk. siis yötä-päivää nettailua sekä kevyttä pelailua sekä koneen virittelyä toimivammaksi (tuuletusta pitäisi vähän lisätä, mm.), paljon lukemista ja hyvää ruokaa. Ei Belgarion intin ruokia moittinut, mutta ehkä vähän... teollista kuitenkin ja se pakollinen hernekeitto-
päivä ,D Hän pääsee laittelemaan taas itse ruokaa sekä tänne lounaalle tai iltaruualle, mikäli kiinnostaa. Eikä tässä opintojen alkamiseen nyt kovin pitkää aikaa ole. Eli mielelläni minä tuon loman hänelle suon *kade*, vaikka jo piruuttani ehdottelin Seuren keikkahommia täksikin ajaksi ,D Lisäksi hän lupasi lähteä minun lomani aikana jonnekin kaveriksi, jos haluan. Ehkä, suuri ehkä. Riippuu monesta asiasta, mutta jossakin voisimme kyllä poiketa yhteistoimin.

Kummisetä oli eilen kaverina roudaamassa ruokaa ja jäi sitten istuskelemaan meille vielä vähäksi aikaa. Hänkin kuuli samalla nuo uutiset. Mies oli kovasti innoissaan. Kummisedällekin tarjottiin jo työpaikallansa toisia puuhia (mukavampia ja järkevämpiä) ja ehkä sitten saa sen toisenkin kuukauden pestin. Tämä ratkeaa ensi viikolla. Olisi sekin mukavaa! Kuten kerroin, Kummisetä itsekin huomaa kuntonsa parantuneen ja muutenkin olevansa kuosissa taas. Saisipa hän nyt sitten jatkoja, lähistöllä olisikin kaikki sitten melkolailla kunnossa.

Hörhö vain on edelleen hörhöillyt, ei puhettakaan mistään järkevästä toiminnasta. Mies sekoilee päivissä ja kellonajoissa. Ehti kuitenkin eilen kirjastolle noutamaan suurimman osan rahoistaan. Yritin taas muutamalla sanalla takoa järkeä päähän, turhaahan se on, minä tiedän. Mutta voisi vähän edes yrittää. Ei, en minä kanna hänestä enää huolta. Tämän jälkeen minulla ei enää pitäisi olla edes rahoja tulossa, mikäli hän saa sen henkilökortin tuotapikaa. Loppuisi tuo jokapäiväinen soittelu edes...

Varastolla tein eilen tärkeät kiirehommat pois, osa väestä nimittäin jäi lomalle eli ensi viikolla on tosi hiljaista. Nyt alan sisustaa ja roudaan yrttini kustannuspaikalle sekä haen radion tuolta varastosta. Minulla on pieniä toiveita jatkosta, hyvin pieniä. Lisäksi talossa tulee yksi vakinainen paikka avoimeksi myöhemmin syksyllä, kun rva A. jää eläkkeelle. Aion hakea sitä, noin periaatteessa eli osoittaa kiinnostukseni jäädä, vaikka en tulisikaan valituksi. Minä alan omalla kierolla ja masokistisella tavallani pitää Varastosta!

Sitten vielä kiitän Ollia, joka myönsi minulle ja Vinskille hienon renikan! Olemme hämmentyneitä ja iloisia kummatkin. Me puolestamme luovutamme tämän renikan edelleen

1. Satujatarelle, jonka lokia olen lukenut alusta lähtien ja joka sai minut perustamaan tämän oman lokini. Kiitokset myös useista vinksuista eri asioihin liittyen...

2. Mustalle ja Harmaalle, joiden lokia Vincent seuraa poikamaisen innokkaasti *virn*.

3. Salkalle, jonka tarinat ovat mahtavia, vaikka elämä kolhiikin. Tervetuloa taas takaisin Lokistanian vapaavaltioon!

4. Hiirose emännäll, joka asustaa siellä, missä vietin lapsuuteni kesiä ,D

5. Jukelle, ko kirjotta iha oikkial murttel tärkkiöist asioist...

6. Mörköselle, erityisesti Vincentin toivomuksesta neiti Valtoselle ja Runoilija-Veikalle

Renikkaa voipi jaella edelleen haluamilleen blogeille!

----------------------------------------------

Purrrrrrmenta vaa, kaiffat! Tai yätä siis niinku. Toi mami osannu taas goisii, hirvee kuumaki tääll on. Mä goisin sen viäress kyll, hei, nassun viäress iha. Mutt sitä vaa särki ja se känisi jotai. Nii ni mäki sitt nousi ja pummi vähän heekkui ja kunno muanaa. Tiätteks, se osti oikeet fisuu! Mä näin ja haiston. En vaa, jummi, saanu yhtää biitti. Joo joo, luvattii tänää sitt, vähä! Höh. Mutt oli se ostanu mulle taas jotai muanaa, se näytti ja sitt tota kissipurui ja semmost. Mun mami, mmm. Paijattiki eile ja pusutteli ja kaikkee. Mull oli iha paijatusvajaus, mä jäin siihe vaiks kuin pitkäks aikaa. Mami laitto tiätteks kirjanki pois ja keskitty vaa mun paijattamisee ja höpinöihi =O Mä luulin kyll, ett nytkää mä mitää tilaa saa, ku yks vaa skrivaa hirvee paljo tekstii. Mutt mä saan aina tilaa, ku tahon. Ja sain nimee ton yhen renikanki – se on mun melkeest parhaill nettikavruill eli Mustall ja Harmaall, erityisest tiätty Rinsessall, mun naisihanteell! Kyll mä kehtaa sen kertoo, se on nii upee leidi – ja tenperamenttine, mä arvostan. Hei, hei Poika tulee tänää sitt tänne kans safkaa. Se varmaa antaa mulle vähä fisuu, varpist joo. Kliffaa, mmmm. Taas tuloss oikee kissinpäivät! Eile mä makasi koko päivän partsill, kävi vaa välill sisäll lepuuttaas, ku oli nii hitsin kuuma. Makasin toss vaa hiljaa ihan plöts, liikkunu ees. Ja sitt takasi. Tarttee ottaa nyt suulist, ku sitä kerta o. Mä muista, ett talvell ei tuall voi pitkää olla, ku tassunkat paleltuu just. Ett mä en kyll valita yhtää. Täss taas vaihteeks partsikuva...

Hei, kliffaa päivää ihan kaikill ja huamisee!

---------------------------------------------

Päivän slogan: Itku pitkästä ilosta – mutta eihän tämä ilo ole liian pitkä, eihän? Ja mielipidelääkkeenhän pitäisi tasoittaa tuo itkupuoli, pitäisihän?

Päivän biisi: We Don't Need No Education

Luettua:  Stephen Booth – Henkäys vain, Quinn pääsee vapaaksi lusittuaan rakastajattarensa taposta yli 13 v. Linnassa on ollut aikaa miettiä ja suunnitella. Heti vapautumisen jälkeen tapahtuu uusi murha... Cooper ja Fry alkavat jäljittää Quinnia, vai onko Quinnin tuomio aluksikaan ollut oikeudenmukainen? Kuka valehtelee ja mitä? Missä uusi murhaaja pakoilee? Boothilta taas hyvä poliisitarina. Samat henkilöt muuten esiintyvät kirjoissa, vaikka tämä ei sarja olekaan... joten kannattaisi ehkä lukea tuotantoa alusta alkaen. Melkoisen piinaavaa jännäriä, ei mitään hirmuisen dramaattista, mutta kuitenkin. Lisäksi Cooperilla on oma taustansa ja hän saa tietää taas lisää isänsä kuolemasta. Frylläkin on edelleen omat ongelmansa. Hyvää ja tehokasta kerrontaa, Boothilla on myös psykologista silmää. Minä pidän tästä, suosittelen muillekin tämän tyyppisistä kirjoista pitäville – erinomainen vaihtoehto!

                                           

LAADUKASTA LAUANTAITA!

VIERAITA, SUSHIA JA HERRASMIESKISSOJA!

Olipas erikoinen päivä eilen! Taksokuski vaati aamulla maksua omavastuuosuudesta (jonka siis maksan köntissä kuukausittain etukäteen) käteisenä. En suostunut maksamaan juuroakaan, ilmoitin, että tarkistakoon mistä haluaa, mutta minä olen maksuni maksanut. Lopulta hän päästi minut ulos. No, minä taas kirjoittamaan valitusta HMPK:lle tästäkin. Eipä aikaakaan, no pari tuntia, soittivat sos.toimistosta. Olivat kämmänneet korttitietoni perusteellisesti. Eli turhaan valitin HMPK:lle tästä. Kohdalleni oli merkitty, että maksan käteisellä. Sinne oli myös merkitty, että työmatkat saa yhdistää (tämä siis siitä maanantaista). Leidi, joka soitti, pisti kaikki huoletta neiti T:n piikkiin, jonka kanssa olen asioinut. Lisäksi hän sanoi, että neiti T. on ollut niin vähän aikaa talossa (no joo, minun mielestäni ainakin vuoden...), ettei ymmärrä näitä asioita. En alkanut sen kummemmin märistä tai moittia, pyysin vain, että hoitavat asian kuntoon. No, tämäpä sitten hauskaa onkin. He eivät voi hoitaa asiaa muutoin, kuin tekemällä minulle uuden kortin. Lupasi sentään lähettää sen 1. postissa. Ja saan kuulemma laskuttaa kaikki heiltä, jos minua vaaditaan jotakin maksamaan. Ah ja voi, eikö ole monimutkaista. Hyvä kuitenkin, että asia selvisi. Onneksi paluumatkalla oli harvinaisen tuttu ja mukava takso, joka vain nauroi, kun sanoin ajelevani katteettomalla kortilla ja lupasi itse laskuttaa sos.tstoa tältä osin. Selvisin siis kuni koira karusellista ,D

Sitten melkein heti perään tarjottiin kahta keikkaa Herjaamolla. En lähtenyt – jostakin syystä. Eivät olleet viikonloppuna vaan ilta-aikoja, joten nou heille. Hyvä, että muistavat. Koskaan ei tiedä, milloin niitä keikkojakin tarvitaan.

No tämän jälkeen halko jälleen kailotti Kansainvälistä. Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista ilmoitti tulevansa illalla käymään, jos sopii. No, kiireiselle naiselle (hän siis) minun oli vastattava tietysti, että sopii, vaikka kiirettä olisi ollutkin. Tehän tiedätte; ruiskuttelua, kissanhoitoa, luettavaa, evästen pakkausta.... Kaveri tuli sitten illemmalla, yllärit mukanaan. Saimme tällä kertaa puolikuivaa kuohuviiniä ja sushia. Hemmetin hyvää sushia. Jostakin noutopaikasta Töölöntorilta. Leidi väitti sen olevan Tsadin paras, kyllä ne hyviä olivatkin! Mutta voi kauhistus, wasabi oli unohtunut pois eikä minullakaan sitä ollut tällä kertaa. Unohdin ostaa sekä wasabia että seesamin siemeniä Vii Voanista, ähh. Silti ne upposivat tod. herkkuna ainakin minuun, mmmm. Suosittelen, jos tiedätte paikan. En jaksa etsiä, sushin ystävät varmaan tietävätkin sen. Lisäksi hän sai mukaansa jokusen erinomaisen hyvän maripaidan, jotka olin ostanut hänelle Huutiksesta. Hänellä ei edelleenkään ole aikaa ja/tai energiaa kuluttaa päiviään Huutiksessa. Minulla on, joten mieluustihan minä tuon teen, kun tiedän mitat ja hänen makunsa. Hän oli erittäin tyytyväinen tämänkertaisiin ostoksiin, mukavaa. Lisäksi hän kehaisi Vincentiä! Mahtoiko helle ja loma lopultakin pehmittää leidiä aivan yllättävästi ,D

Siinä se menikin sitten, loppuilta. Itse en ottanut kuoharia, koska minulla on erinomaisen tärkeää tekemistä aamusta Varastolla. Nimittäin pieni määrä viiniä virkistää liikaa ja luultavasti olisin nukkunut äärihuonosti ja vähän, joten jätin väliin. Ehkä huomenna, Belgarionin kanssa. Jee, tänään Belgarion on vapaa! Tänään Belgarion saa tulokset TKK:lta! Elämme erittäin jännittäviä aikoja... olen hermostunut, mutta minä en pääse tsekkaamaan itse tuloksia, vain kokeisiin osallistuneet pääsevät katsomaan ne omalla koodillaan (miten älytöntä, pitäisihän Äiteen saada tietää!). Eli minun on vain odotettava, että Belgarion suostuu ilmoamaan asiasta.

Tänään on sitten myös käytävä roudausretkellä, Kummisetä on luvannut avittaa. Tuo työ on tehnyt miehelle hyvää. Hän on lopettanut viinittelyt keskellä viikkoa ja ottaa vain viikonloppuisin, silloinkin kohtuudella. Kämppä on loistokunnossa, mieskin syö joka päivä ja näyttää oikein pirteältä. Hyvä ja mukava! Toivottavasti toinenkin kuukausi tulee vielä jatkoa. Työ sopii selkeästi hänelle, siis sen säännöllisyys ja työkavereiden tapaaminen sekä päivän täyttäminen ns. järkevällä toiminnalla. Minä olen iloinen hänen puolestaan, todella iloinen. Niin, siis asiasta kissanruohoihin. Tänään käymme taas kirjastossa, postissa ja kaupoissa. Pitää ostaa jotakin herkkua, lohta tms. Belgarionia ajatellen. Ehkä vähän siideriäkin. Ja paljon perustavaraa... sekä noutaa Hörhölle rahaa. Hörhö on häiriköinyt päivittäin useilla puhelinsoitoilla. Vastasin vain kerran ja ilmoitin, että rahaa saa tänään – ei ennemmin eikä myöhemmin. Muihin puheluihin en vastannut. Olen ikävä ja vastenmielinen ihminen, tiedän!

Ohoh, upea auringonnousu täällä! Tummat sadepilvet punertuvat osittain, välissä näkyy pumpulipilviä ja vanhaa taivasta – erikoisen näköistä. Valitettavasti minun kaamerani ei osaa ottaa tästä kuvia.

-------------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, se yks eukko kävi eile, se joka ei siis tykkää must. Se just, joka on sillee niinku kissavammane. Mutt mami oliki viksu, se sano mulle, ku se eukko tuli, ett jos mä lupaan olla kiltist. Vähä se tökkäs viäl pepust. Ja mä lupasin. En tehny mitää typerää, en ees mourunnu, kävin viäl puffaas sitä leidiiki sillee oikee nätisti. Vähä mua kyll otti päähä, ku ne söi fisusii, mutt mä en saanu. Mami kyll sano, ett ne ei ois mulle käyny, mutt ees vähä. En sanonu sitt mitää, mä oikee käyttäydyin. Nii ni tiätteks te mitä – se eukko kehu mua. Se sano, ett toi kissahan osaa selkeesti olla kunnolla ja käyttäytyy. Ett mä en otakkaa sitä päähä! Mähän olin tiätty ihan otettu ja mami oli kuulina, se vaa sano, ett tottakai mein Vincent osaa olla viaraitte kans. Ett mä olin ylpee, mamiki tollee *punastuu*. Eli mä olin oikee kunnon kissoiks. Ja ku se oli lähteny, mä sain ylimääräsii napikoit, kehui ja paijatuksii. Mä osaan olla hyvä, jos mä tahon. Ja kyllähä mä, jos mami kerta pyytää. Jos se on joteski sille muka tärkeet. Sitt mä en oikee voinu taaskaa goisii mamin viakuss. Kauhee kuuma ja sitt noi puhtaat sänkyn vaatteet, ei, ei hyvä. Painuin ekaks partsill alkuyäks ja sitt tulin toho soffall myähemmi. Ja yälä mä vähä leikin triittipalloll ja mylpyröill. Ett oli kliffa ilta eile. Mukava oikee, vaiks en mä siit leidist nii välitä. Mutt kehuu mua kyllä saa *virn*! Täss on vaihteeks taas partsifoto.... ei kauhee hyvä.

Hei, kliffaa viikendii koko Lokistanian kissiporukoill. Huamisee!

--------------------------------

Vincent oli todellinen kissaherrasmies eilen – wau!

Päivän slogan: Sillä, joka ei osaa nauraa itselleen, onkin aiheellista olla vakava!

Päivän biisi: Sade

Luettua: Armas K. Baltzar – Sadeaika, karhean hellyttävä tarina kehitysvammaisesta nuoresta, joka joutuu (tai oikeastaan laitetaan) laitokseen. Nuori mies, joka kasvaa ja miehistyy. Joka ei ole oppinut huolehtimaan itsestään ja jonka äiti tai täti sitovat toisinaan "hänen omaksi parhaakseen" käsiraudoilla sänkyyn kiinni. OMG. Hän on rakastunut kaltaiseensa Sofiaan. Kirja on erinomainen, erilainen esitys kehitysvammaisen elämästä kaikkinensa, miten jokaisella on oikeus onneen ja rakkauteen. Karhean hellää kerrontaa. Minä pidin ja suosittelen jokaiselle. Sisällössä on osia, jotka nostavat kyllä niskakarvani pystyyn, mutta noin kokonaisuutena toimii! Judith Lennox – Askel tuntemattomaan, hömppää, siedettävää hömppää kuitenkin. Perheen tarina 1900-luvun alusta lähes näihin päiviin asti. Pääosassa päättäväiset naiset, jotka vievät tilanteet aina parhain päin sekä hoitavat asiansa. Dharmaa ja rhomantiikkaa sekä vaarallisia tilanteita *tsihih*. Ei tästä oikein osaa mitään sanoa, hömpästä pitävien toivekirja varmasti. Minä en oikein osaa arvostaa kuin hyvää tyyliä ja selkeää kerrontaa, naista arvostavaa vielä. Eli tästä plussat. Jokainen päättäköön itse, sopiiko tämä omalle pöydälle ,D

                                            

                                           HEI - KAVERIT, SE ON PERJANTAI!

EI UNELMIA, MUTTA KYLLÄKIN TOIMISTOHOMMIA

Huhuu, taas kaivattaisiin Uskoa ja Toivoa – torstai on Toivoa täynnä ja silleensä. Eikä se Uskokaan varmaan olisi kaverina hullumpi... Ei ole vaan näkynyt! Samoin se unihiekkakaveri on hävinnyt jonnekin, liekö kesälomalla sekin vai peräti virkavapaalla, argh. Nukkumisten kanssa on siis vähän kehnosti. Toisaalta, yö oli rauhaisa. Ei mitään moporallia, koska täällä on tihuuttanut vettä läpi yön ja tihuuttaa harvakseltaan nytkin. Eilen olo oli kyllä kuin huonosti lämmitetyssä saunassa, lämmintä ja kosteaa *tsihih*. Nyt kaivattaisiin oikein kunnollista ukkosmyrskyä, että ilma raikastuisi ja tulisi kunnolliset kesäkelit. Mutta mitä minä oikeastaan niistä, Varaston syvyyksissä ei kelillä ole merkitystä. Kunhan takso tulee ja menee ajallansa, prle.

Josta taas itse asiaan! Prletto, eilen kivamukava takso tuli ihan ajallansa, mutta hyvin hämmentyneenä kurvasi liikkeelle aivan väärään suuntaan. Ihmetteli sitten siinä itsekin, että miten tämä on buukattu kimppakyydiksi. Tiedoksi, että työmatkoja ei ohjeiden mukaan yhdistellä – ihan sen takia, että työntekijä pääse suoraan töihinsä eikä joudu kiertämään puolta Helsinkiä hakemassa muita matkaajia. No, käytiin tuossa jonkun kilometrin päässä hakemassa vammainen nuori leidi & saattajansa, he olivat lomille lähdössä. Ja sitten takso iskikin napin lautaan eli kaasutteli tosi nopsaan Varastolle. En selitellyt mitään näille tulijoille. Olimme Varastolla 20 min. myöhässä, sekin vain kuskin rallityylisen ajon takia. Kerroin huomauttavani asiasta Iisalameen, eihän se kuskin vika ole, että hänelle tyrkätään ajolista tuollaisena. Tosin hän sanoi ihmetelleensä, olenko lomalla, mutta miksi lähtisin loma-aamuna Varastolle ennen klo 7? Eli kuittasin 4:lla (työmatka) ja painuin töihin. Siinä sitten taas väkersin valituksen HMPK:n sekä maanantaisesta mokasta että tästä kämmistä. Uskokaa pois, selityksenä tulee olemaan ”Inhimillinen virhe!”. Kelelauta. Ei minulla ole mitään työkimppakyytejä vastaan, jos minut sitten haettaisiin myös aikaisemmin ja tuloaika Varastolle säilyisi kohdallansa! Mutta kun ei.

Tämä järsi päätäni koko aamun eli ketutti. Ketutus hävisi sitten aamupäivällä, kun kävin kirjastossa, siinä Varaston kulmalla. Ei, siellä ei ollut mitään uutuuksia, mutta hyvä ja iso valikoima vanhoja tuttuja dekkareita, jotka on hyvä taas lukea uudestaan ,D Eli kannoin toistakymmentä isoa opusta kotoon tyytyväisenä. Varaukset haen huomenna Malmilta, ehkä jotakin muutakin, jos löytyy. Malmilla kun tilat ovat pienemmät, hyllyt ovat aika tyhjinä näin lomien aikaan. Shääli, shääli *taputtaa päätään*!

Varastolla on kuitenkin sen verran väkeä, että töitäkin riittää jokaiselle päivälle. Silleensä sopivasti eli aika vähän, mutta kuitenkin. Ei pääse kokonaan hyytymään. Ei, minulla ei ole kirjoja mukana töissä ,D Jos luppoaikaa jää, olen kopieerannut ja järjestellyt nyt papereita ja nettaillut suruttomasti. Jospa huomenna veisi yrttilastinsa sinne ja vähän kalustaisi. Vihreä viitakko ikkunalla on aina mukava kuitenkin. Ja raationkin voisin viedä. Sellaisen oikein vanhanaikaisen Luxorin matkaradion, joka on kulkenut mukanani n. 20 v. eri paikoissa. Tulisi kotoisa olo, jos vaikka niitä jatkoja kuitenkin tulisi.

Ruokarapoa Varaston lounastauolta. Kaksi leidiä pitävät yhteisiä kotiruokaeväitä, ihan normaalia kotiruokaa, aina yleensä jotakin lihapataa tms. Työkaverini taas on kasvissyöjä. Eilinen keskustelu koskikin sitten valmisruokia (kasvissemmoisia), lisäaineita, suolaa ja ruuan tekemiseen käytettyä aikaa. Minä kun väitän edelleen, että ruoka tulee valmiiksi kotona varsin nopsaan, jos on oikeat aineet. Wokkaukseen menee korkeintaan 20 min. kaikkinensa, jos on emmeet valmiina. Risoton tai Wanhan Kostajan vääntää valmiiksi samassa ajassa. Työkaveri ei kuulema iltaisin jaksaisi laittaa ruokaa eikä ole innostunut ruuanlaitosta. Eli aika vaikea olla täysipainoisesti kasvissyöjä, jos elää ihan kaupan valmisruuilla. Annoin tuon tofureseptini, joka on tosi nopsa ja annoksesta riittää ainakin kolmelle päivälle. Lisäksi bonuksena hän sai muffarireseptin, koska rakastaa suklaata ja kirsikoita. Lisäksi vielä innostin häntäkin käymään kaupassa vain kerran viikossa ja vähän miettimään viikon ruokia. Eli keskustelu oli varsin asiapitoista. Hmph, hän ei ole esim. koskaan kotioloissa kokeillut soijarouhetta tai –suikuloita – liikaa vaivaa, menee aikaa, no joo, tuota. Koko kälätyksemme aikana nämä toiset leidit eivät puuttuneet asiaan, heillä oli tärkeämpää keskusteltavaa kuvalaatikon ohjelmista, julkkiksista jne. Arggggggh. Ruoka on tärkeä ja kiva asia... mukava, että jokunen työkaveri on kuitenkin kiinnostunut ruuasta eikä vain julkkiksista!

Tiedoksi siis, että tänään(kin) syödään tattaria ja tofu-wokkia, njam!

--------------------------------------



Purrrrrrrvinka, kavrut! Hah, mami eile siis laittanu safkaa olleskaa, sill on joku ruokajömma itellee vaa. Onneks, siis hei onneks sill on kans se donarijömma. Se sano, ett sill on vaa piäni nälkä, nii ni sitt se avaski donaripuuki! Jeeee, mä tiäsin, mä sain ison osan siit ja se ite söi vaa vähä. Oli heekkuu, just tommose kuuman päivän safkaa kissilkii. Mä eilen nimittäi taas lojusi partsill melkee koko päivä. Suulis skriinas välill ja hiukka tuli vodaaki, mutt iha snadist. Yälä kyll sato. Mutt illall viälä mami heitteli mulle sitt napikoita sillee, ett mä sain juasta ja ettii niitä, se on kliffaa. Sitt mein piti mennä goisii kimpass, mutt ku mä sitt olin saanu paijatukset ja kaikki, enhä mä jaksunu mami viäress loikoo. Siin oli siis nii kuuma. Mä painuin takas partsill. Mamiki oli jossai vaiheess heitelly peitot pois, sillekki tuli vissii hikikii. Ett semmost tääll. Ilma ei liiku mihkää, vaiks on kaikki lävet auki. Eikä noit partsin klasei voi pitää kokonaa auki, ku mamiska pelkää, ett mä kiipeen siihe kaiteell. No joo *nolo virn*, niin mä oon pari kertaa ennen tehnykki. Sillo mami pelästy ja nyt ne klasit o vaa ihan vähä auki joka pualelt. Mä myännä, mä olin hölmö! En mä tajunnu, ett kaiteet o rautaa, ei siin kynnet pidä. Siit ois voinu luiskahtaa vaiks ales asti, hei kolmannest kerroksest! Ois tullu plittanaa kissii toho sementill... ush. Ai nii, mami sano viäll, ett on yks tosi taitolaji. Ett ku aamull herää ja kömpii ylös eikä astu yhteenkää kissioksuu, vaiks niit on ainaski kaks >o< Täss on vaihteeks taas partsifoto, ei meill nyt muit oikeestaa ookkaa...

Kliffaa melkee viikon viimest päivää kaikill ja huamisee.

---------------------------------

Vincent, joka tunnistaa donaripurkin avaamisen äänen, vaikka nukkuisi sikiunta.

Päivän slogan: Minun on turvallista liikkua Malmilla vaikka yöllä; jos joku aikoisi rakentaa kanssani seksuaalista yhteyttä, repäisisin helmani ylös ja tarjoaisin heti reippaasti parastani. Uskon, että yrittäjä pakenisi välittömästi!

Päivän biisi: Sex, Drugs And Rock’n Roll

Luettua: Taina Teerialho – Hiljainen kevät, tiivis kuvaus avioliiton sisäisestä välinpitämättömyydestä, joka lähentelee henkistä väkivaltaa sekä naisen kuulon huonontumisesta ja lopulta erosta. Vertauskuvallista tai ei, lukija voi päättää. Ihan henkilökohtaisesti en stressaisi kuulon menetystä lainkaan, tietyistä syistä. Suosittelen, ei hömppää vaan aika vakaata ja koostunutta kerrontaa. Emily Giffin – Rakkauden pudotuspeli, nonnih, tässä sitten jenkkihömppää oikein pahimmillaan. Pettämisiä, peruttu avioliitto, suunnittelematon raskaus, uuden miehen etsintää, ylimielisyyttä, shoppailua jne. Ja tottakai, onnellinen loppu! Täysin tolkutonta ällöhömppää, joku varmasti pitää näistäkin kirjoista, minä en. Oli vaikeaa lukea jo loppuun, alkoi ellottaa kaikki. Niin todellisuuspakoista kuin olla ja voi. Hömpän kavereille, siis sen pahimman luokan oikein. Muille hömppävaroitus! Ja sokerina pohjalla Juri Nummelin (toim.) – Asentoja. Eroottisia novelleja ja seksinovelleja (vai voiko niitä luokitella erikseen) Turbatorin kustantamana. Kannattaa lukea esipuhe! =D Kokoelma on erinomainen kooste eri lajityypin seksipitoisista ja eroottis-
sävyisistä novelleista kautta aikojen. Mukana mm. Hannu Salama, Jorma Ojaharju, M. A. Numminen, Kari Nenonen, Kirsti Ellilä (joka on myös postannut asiasta) sekä Petra Oinonen....usea muistakin yhteyksistä tuttu kirjoittaja. Minusta tämä oli suorastaan hihityttävän hauska, siis minä nauroin välillä. Seksi ja erotiikkahan on hauskaa. Ei, kaikki ei varmaan ole tarkoitettu hupaisaksi. Suurimassa osassa minä vain näin jotakin naurettavan mukavaa tai hassua. Ehkä sitten olen niin outo. Haluttaisi kovasti kirjoittaa tästä enemmänkin, mutta en voi – jätän siis lukemisen ja löytämisen ilon lukijoille itselleen. Tästä löytyy jokaiselle jotakin. Suosittelen kaikille. Hankin tämän itsellenikin tuotapikaa, jahka tulee taas tilausten aika! Ja hei, tämä on iso lupaus, koska minulla on krooninen tilapula kirjoille =D Sivuhuomautuksena se, että Turbator tekee erinomaista työtä kustantajana – ziitosta vaan sinnekin!

TORPSOMAISTA TORJANTAITA!

PENTELEEN KESKENKASVUISET JUIPIT!

Jumankekka, melkein kohta soitan miliisit paikalle! Se viimekesäinen viritysmoporalli öisin on alkanut taas. Alkoi tuossa klo 1.30. Yritin vielä nukkua, ei toivoakaan. Välillä on hiljaista, pissisten hihitys kuuluu... kohta taas käynnistellään niin, että se kaikuu seinistä ympäriinsä. Nuoriso pitää majaa tuossa puiston kulmassa, meidän torpan nurkalla. Puhe kuuluu... prletto, etteivät ne osaa käyttäytyä nuiden helvetinkoneidensa kanssa. Viime kesänä se loppui siihen, että kuuntelin parina aamuyönä mekkalaa ja sitten soitin lähipoliisille, joka lupasi partioida alueella seuraavina iltoina. Niin taidan tehdä nytkin, jos tämä jatkuu. Muissakin ikkunoissa näkyy valoja, nimittäin. Ja kun täällä olisi tuota asumatontakin aluetta... siis jos on tarve näyttää, mitä papan ostamalla ja itse viritetyllä koneella saa ääntä lähtemään. Ärsyttävää välinpitämättömyyttä! Ajatelkaapa vaikka Welhotarta, joka työn, levon ja sairauden takia tarvitsisi edes pikkuisen lisää unta.

No, onneksi eilen kuitenkin taksot pelasivat kuni unelma. Tuttu hra P. oli hälytetty lomasijaiseksi ja hän oli paikalla aamulla jo 10 min. etuajassa. Paluu tapahtuikin normitaksolla, joka on minulle nopein ja kätevin tapa. Eilen siis homma pelasi. Töissäkään ei ollut ihme kiireitä, sen verran kuitenkin, että nukuttamaan ei alkanut. Täksi aamuksi jätin aika ison nipun töitä. On mukavampi mennä töihin, kun siellä on jotakin odottamassa. Aamulla olen pirteimmilläni ja aikaansaava sekä vielä nopea *virn*. Huomasin myös merkinneeni lomani alkavaksi 18.7. Just joo, piti tarkistaa, kun en oikeasti muistanut milloin se pitikään olla. Merkitsin sen vain jonnekin silloin maaliskuussa, kun lomalistat kiersivät. Tuolloin ei vielä ollut mitään tietoa jatkoista ja arvokkaat 6 päivää piti vain sijoittaa pidettäväksi ennen heinäkuun loppua. Varastolla on muutoin hiljaista. Osa työkavereista pitää pitkiä lounaita ja käy shoppailemassa ruokiksella, kuten oikein onkin. Itse taidan tänään käväistä Varaston lähikirjastossa, luettavaa on hankittava sen varalta, että Malmi tarjoaa varauksia nyt kovin kitsaasti. Siellä käyn vasta perjantaina.

Ai ruoka-asiaa, tiedän, olette järjettömän kiinnostuneita ruokavaliostani ja eväistäni, eikö vaan? Laitoin eilisaamuna tofut marinoitumaan tandoori-soija-garam masala -seokseen. Illalla taas taiteilin kahdella isolla pannulla wokkia ja paistoin tofukuutioita. Lisäsin valkosipulia, kookosta ja pyhää basiliskoa chilissä. Erinomaisen hyvää tuli, sen verran iso annos, että riittää loppuviikon. Tänään sen kanssa on vielä hirssiä. Illalla keitän loppuviikoksi tattaria. Vein myös varastolle laatikollisen salaattia valmiiksi, se säilyy siellä viileäkaapissa hyvin. Ainakin evääni ovat kohtuulliset, sekä maultaan, näöltään että laadultaan ja myös hinnaltaan.

Ja asiasta vielä kauppaan. Kun käy kerran viikossa kaupassa, huomaa outoja asioita. Jotkut tuotteet ovat esim. kuukauden aikana nousseet salakavalasti 10 – 30 senttiä. Se ei tunnu paljolta, mutta kun sen suhteuttaa tuotteen hintaan, nousu prosenteissa on melkoinen. Näin on käynyt esim. tomaattimakrillille, tonnikalalle, muutamalle muulle perustavaralle, joita ostan aina varalle. Hmph, hinnat vain nousevat. Jätin siis makrillit ostamatta ja ostin toista donaria, ei niin hyvää, mutta käy kyllä minulle ja kissille. Pakkanen on tyhjätty, nyt sen voisi sulattaa. Vaikka jo tänään... kiva minä, ei ollut tarkoitus, ajatus pälkähti päähäni tätä kirjoittaessa. No, on sitten iltapuuhaa. Eilen hermostuin petivaatteisiin, jotka pölisivät oudosti eli vaihdoin lakanat ja pyykkäsin ne samantien. Vincent luuli tehneensä jotakin tuhmia, koska sänkyä riisuessani hän pakeni suoraan saunaan. Puhelin lempeästi, että kyllä lakanat voi pestä ilman, että niihin on edes pissitty ,D

Nonnih, nyt ne prleen keskenkasvuiset aloittivat taas sen mopojen revittelyn, klo on 3.04!

----------------------------------



Purrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Mamill riitti viälä eileskii niit heekkui mulle, vaiks se itte laitto sitä valkost ei-mitää. Siis mä oon maistanu sitä, ei se maistu millee. Se kärtsäs sitä, hirveest oli pataa ja pannuu hellall. Ja sitt – tiätteks, mulle ei taaskaa mitää. Onneks se kaivo sen roiskepussukan esill ja onki siält mulle parhait biittei. Jäi viäl nyt aamuksi. Hyvei on. Koht mä saan viäl napikoitakii ja päivämuanaa. Hirveest mä en jaksu päiväll syädä, ku on ollu niin kuumaa. Siis eilenki tääll suulis skriinas toss illall iha suaraa partsill. Aika monen päivän se jossai vaiheess osuu partsill, ett mä pääsen lotkottaa ja rusketuttaa mun masuu. Mä oon vähä hualissaa, vaiks mä kuinka makaa aurinkoss, mun masu on viäläki vaa valkone =O Joteski se ei tunnu reilult... Mutt mä diggaan goisii tuala mun tualiss ja sitt mä vaihdan välill mestaa, niinku aurinkon mukaa. Lopulta eileskii illall mä olin ihan poikki ja väsy. Piti tulla sisää ja makaa tonne pöydä alle, ett tuli vähä viileempi olo. Joo, mami vaihto sänkytavaroit eile. Mä ihan pelästyn, ett oonks mä unissaa käyny siäl merkkaas. No enkäs oo, oon ollu kilti. Sitt se yritti selittää, ett voi ne sänkyn vaatteet muuteski vaihtaa. Miks? Mä en tajuu. Jos siälä nyt on vähä kissinkaavoi ja mamin hivuksii ja lakana on joteski oudo värine, ni mitä siitt. Semmone vaa haisuu tutult ja hyvält. Nyt pitää sitt taas mönkii monta päivää siälä, ennenku ne lakanat on pehmoset ja haisee kunnoll kissill ja mamill, niinku oikeesti. Eikä jolleki pesuaineell niinku. Täss on vaihteeks *tsihih* must kuva partsill. Kattokaas, aina jossai vaiheess tosiaa sinne paistaa toi mollikka, ku joku sitä ihmetteli. Mutt kuvat on meinaa aika samanlaisii...

Mutt kliffaa päivää kaikill, toivottavast teilläki toi aurinko näyttäytyy! Huamisee.

---------------------------------

Vincent, kaverit asuvat ympäri maata. Ei joka paikassa paista aurinko...

Päivän slogan: Vaatteet, vaatteet, vaatteet, vaatteet on mun päällimmäiset vaatteet, vaatteet.

Päivän biisi: Proud Mary

Luettua: Veijo Baltzar – Phuro, tämän kai pitäisi olla kirjailijan pääteos. Luin tämän heti sen ilmestyttyä, enkä silloinkaan ihan hirveästi pitänyt. Sama juttu nytkin. Tämä on enempi sukusaaga, legendanomainen kertomus romaniheimon tapahtumista, verikostosta ja epäsuotavasta rakkaudesta, jossakin päin Eurooppaa – ei Suomessa. Minä olen pitänyt Baltzarin aikaisemmista kirjoista, mutta tämä on sen verran erilainen, että ei oikein minua niin hirveästi innostuta. Luettava, kyllä toki, mutta ei mitenkään erityisen koskettava. Tietoa romanikulttuurista ja –tavoista on paljon, mutta tämä etäännytetty kerrontatapa jotenkin tekee senkin kaukaisemmaksi ja oudommaksi kuin pitäisi. Suosittelen kuitenkin, jos ei ole sattunut aikaisemmin käteen. Laura Honkasalo – Tyttökerho, tämäkin toista kertaa luennassa. Edelleenkin minusta pinnallista suhteiden setvimistä pienen ryhmän kesken. Kuka rakastaa, ketä ja kuinka paljon. Seurustellaanko, ollaanko kavereita ja voiko nainen elää yksin. Päähenkilön kuva jää oudon pinnalliseksi, vaikka takautumat lapsuuteen ovat aika mukavasti esillä. Suosittelen nuorehkolle sinkulle, joka on juuri jäänyt yksin *virn*. Muori ei tästä jaksa innostua enää. Minulla on jo kissa...

                                         
       
                                    KEPOISAA KESKIVIIKKOA!

VUOSI ON TÄSMÄLLEEN PUOLIVÄLISSÄ!

Sateista aamukuloa taas, heippa vaan! Ropisee, kissa märisee, minä tiuskin. No, sammahdin kyllä jo alkuillasta, joten kai tuo normiuni tuli täytettyä. Kututtaa vain nousta siihen aikaan, kun muut sulkevat kirjansa ja köllähtävät petiin. Mutta minähän olenkin erilainen muori.

Tämä muori soitti eilen heti aamusta sos.tstoon vammaisasioista vastaavalle neiti T:lle, joka oli ylen hämmästynyt siitä, että korttizydeemi ei toiminutkaan. Hän oli muuttanut korttitietoni perjantaina – ja kas, ne olivatkin päivittyneet välittömästi. Lupasi soittaa HMPK:n ja selvittää tilannetta. Soitti sitten heti minulle takaisin ja kuten arvelin, HMPK:n Järjestelmä ei suostu ottamaan kahta päätöstä yhtäaikaa. Eli neiti T. oli kovin huolissaan, voinko maksaa itse eiliset matkani ja laskuttaa sitten heitä, suoraan hänelle paperit niin rahat ovat tilillä tuotapikaa. Ihmetteli vielä, että HMPK:n Järjestelmää ei muka voi ohittaa manuaalisesti. Lupasi vielä soitella uudelleen sinnekin, kun sanoin olevani muistakin palvelun käyttäjistä huolissani. Minulla oli käteistä sen verran, että pääsin töihin ja nostamaan automaatilta rahaa. Taksossa kun ei käy esim. Visa Electron, muistutin vielä, että siellä joku vanhempi tai vammaisempi käyttäjä voipi olla hyvinkin hädissään tilanteesta. Lopputulos oli siis se, että sos.tstosta neiti T. oli hyvin pahoillaan ja huolissaan. HMPK ei kommentoinut minulle tilannetta mitenkään muuten kuin tilaamalla normimatkat tästä päivästä lähtien. Että näin! En siis haukkunut sos.tstoa sen kummemmin. Siellä päässä ei ole vikaa. Se kuuluisa HMPK:n Järjestelmä vain ei toimi asianmukaisesti (tai sitä ei osata käyttää oikein, olen varma, että tuon voi ohittaa manuaalisesti!). Ja jos Järjestelmä ei toimi, eivät HMPK:n työntekijät omaehtoisesti ala selvittämään yhtään mitään. Että siinä sitten makselin taksot eilen itse. Hassua, matkat tulivat halvemmiksi, kuin HMPK:n tilaamana =O

Juu, itse asiaan eli Welhottaren tuhluuttaminen Hakaniemessä. Heti ensiksi, ei, älkää ihmeessä käykö siinä Siltasaarenkatu 14:n sisäpihalla olevassa Basaarissa, jossa on ALE. Ettehän? Siellä on paljon yököttäviä, isoja ja erikoisia rättejä pilkkahintaan. Ei, siellä ei kannata käydä! Minulle siellä myytiin väkisin Polgaran sininen tunika/mekko, sellainen joka koolle sopiva. Oikein kaamea! Ja hirveällä hinnalla, 10 juuroa maksoikin, kaupanpäällisiksi sain semmoisen muotikassin *tsihih*, kuin olisi ostanut iltapuvun. Myyjätkin olivat kammottavan ystävällisiä ja kohteliaita. Eli ei, en suosita, en missään nimessä *usuttaa*. Yrjänältä hain shampoota, käsirasvaa sekä lopultakin löysin kunnon hohkakiven, jolla vedellä koipisia. Sen lisäksi lahjuksina tuli korua, olkaväskyä, vartalovoidetta sekä iso pänikkä suihkugeeliä. Eli lahjuksia oli enemmän kuin ostoksia. Hallista hain hoviroiskehankkijalta kilon roiskeita, lähes pelkkää lehmää ja tipua. Hyvejä (Vincent purisee myöntävästi taustalla)! Vii Voanissa oli hirmuinen tunku asiakkaita. Sain kuitenkin pariksi viikoksi tofut, chilikastikkeet, soijat ja mausteet ym. kasseihini. Mmmm. Tänään teen, kas ja vaihteeksi, tofuwokkia ,D Kerrottakoon kiinnostuneille, että joka paikassa sain menemään rahulia suurinpiirtein saman verran eli noin 10 juuroa tai vähän yli. Hassua. Hallissa meni vain vähän yli 2 juuroa. Welhotar oli kotona jo 13.30 erinomaisen tyytyväisenä. Eikä pelkästään ostosten takia vaan myös siksi, että kun tilaa itse takson, se myös tulee heti! Olipa mukavaa, ettei tarvinnut seisoskella ja odotella. Lisäksi näin paljon ihmisiä! Erilaisia ihmisiä, se tuntui kovin oudolta näin äkkiseltään.... Jos olisin nähnyt jonkun tutun, olisin voinut vielä jäädä torikaffellekin – yltiöpäinen sosiaalisuuspuuska iski. En vaan keksinyt, kenelle soittaa keskellä päivää ja hoputtaa heti liikkeelle. No, ehkä joskus toiste.

Kotona lepuuttelin koipia, eivät ottaneet retkeä aivan kovin pahakseen, vaikka kävelytinkin itseäni yli normien. Crocksit, nääs ,D Ja jälleen taidokas ajoitus mömelöiden, ruuan ja kaffen ajoituksen kanssa – lääkitys on kuulkaas taitolaji. Sitten tein roiskeista, porganoista, sipulista ja hottismausteista pienen läjän apetta, kylkeen keitin hirssiä. Kyllä tattari on parempaa – hirssi sopii silloin tällöin syötäväksi. Eli sitä siis tänään eväksenä. Vincent sai osuutensa ja ahmi... ei kuitenkaan liikaa.

Ja taas tästä keräämään papereita ja valmistautumaan Varastopäivää varten. Yllättäen hra S. olikin töissä, samoin kakkospomo. Meitä onkin 5 - 6 ihmistä siis osastolla pitämässä putiikkia pystyssä. Mitään radikaalia ei kuitenkaan ole tekeillä.

---------------------------------



Purrrrrrrrmenta kaiffat taas! Hei, nyt se mami teki kerranki niinku mä pyysin. Se toi ison pussukan niit roiskeit. Semmosii hyvei, mitä meill koskaa muute ei osteta. Mä sain sitt biittei erilaist lehmää ja tipuu, semmosii piänii biittei. Njammmmmmmm. Mä oisin voinu syädä enempiki, mutt ku mami pelkäs taas, ett mä oksun. No joo, kyll mä pistelinki ne aika vilkkaast nassuu, ku ne maistu nii hurrrjan heekult. Kerranki semmost, mitä ei muute ikinä saa. Vaa sillo, ku mami käy tommosell retkell. Kävis useemmi! Se vaa sano, ett ei se voi. Korkeintaa yks kerta kuukaudess. En tajuu, senku ajelee vaa sinne ja ostelee >o< Miksei se vois? No, sain mä sitt lisäks viäl iha kissimuanaa illaks ja yäks ja napikoit. Ja mamin viäree goisii. En kyll ollu kauaa, ku kelli oli vaiks kui vähä ja mä menin viäl partsill ottaa suulist ja sitt vähä leikkii mun punasill mylpyröill. Mami simahti ja kuarsas vaa. Mä sitt herätin sen kahdelt. Se puhu taas rumei. En kehtaa toistaa. Mutt ei se mulle ollu oikeesti vihane, sano vaa, ett oisin voinu goisii. Mutt ku ei nukuttanu. Mä tahdoin mamin hereill ja nyt se on sitt hereill, just niinku pitääki ja mull on seuraa monta tuntii, ennenku se lähtee sinne töihi. Mä tarviin seuraa, hei, ku mä joudun kerta olee yksi himass koko pitkän päivän – aatelkaa nyt, mä pidän torppaa pystys, vahdin ja oon valpas ja sillee. Se on piänell kissill kovaa puuhaa (toim.huom. ai, että siinä nukkuessa vahditaan taloutta?)! Ja paljo muutaki tekemist on tiätty, sitt pitää valmistautuu siihe, ett mami tulee himaa *virn*. Täss on taas foto must tuall partsill, ku siäll mä enimmäksee nyt oon ollu.

Melkee samanlaisii fotoi näköjää tulee, mutt mitä mä voin sille, ett toss on nii kliffaa makoilla suulikses! Kliffaa päivää, vaiks just nyt siäl sataaki. Huamisee.

------------------------------

Vincent, torpan suurin ahnimus ronttimus ;D

Päivän slogan: Jos on pakko mennä töihin, mennään edes rehvakkaasti taksilla!

Päivän biisi: A Coat Of Many Colours





Luettua: Dean Koontz – Odd Thomas, Hiljaisten kaupunki ja Odd Thomas, kuolleiden kasino. Nämäkin uudelleen luennassa. Kuten jo aikaisemmin sanoin, Koontz parantaa tahtia vanhetessaan ja nämä ovat jo oikein mainiota kauhua ja outoja asioita. Odd kun sattuu näkemään myös kuolleita, enneunia ja yleensä ennakoimaan asioita. Suosittelen kauhusta ja oudoista asioista pitäville. Ei, näistä eivät yöunet mene! Ja myös uudelleen luettavana Karin Alvtegen – Häpeä, psykologisesti tarkka kuvaus pelosta, ankarasta uskonnollisesta kasvatuksesta, häpeästä ja syyllisyydestä. Tämä ei ole dekkari, vaan rankka kertomus kolmesta naisesta, joiden kohtalot sivuavat toisiaan. Lopputulos ei ehkä ole onnellinen – tai mistä sitä tietää... tilanne jää jotenkin auki! Kiinnostava, erilainen, ahdistavakin, mutta suositeltava opus kaikille.

                                                     

                                             VUODEN PUOLIVÄLIÄ VAAN!