Jumankekka, melkein kohta soitan miliisit paikalle! Se viimekesäinen viritysmoporalli öisin on alkanut taas. Alkoi tuossa klo 1.30. Yritin vielä nukkua, ei toivoakaan. Välillä on hiljaista, pissisten hihitys kuuluu... kohta taas käynnistellään niin, että se kaikuu seinistä ympäriinsä. Nuoriso pitää majaa tuossa puiston kulmassa, meidän torpan nurkalla. Puhe kuuluu... prletto, etteivät ne osaa käyttäytyä nuiden helvetinkoneidensa kanssa. Viime kesänä se loppui siihen, että kuuntelin parina aamuyönä mekkalaa ja sitten soitin lähipoliisille, joka lupasi partioida alueella seuraavina iltoina. Niin taidan tehdä nytkin, jos tämä jatkuu. Muissakin ikkunoissa näkyy valoja, nimittäin. Ja kun täällä olisi tuota asumatontakin aluetta... siis jos on tarve näyttää, mitä papan ostamalla ja itse viritetyllä koneella saa ääntä lähtemään. Ärsyttävää välinpitämättömyyttä! Ajatelkaapa vaikka Welhotarta, joka työn, levon ja sairauden takia tarvitsisi edes pikkuisen lisää unta.
No, onneksi eilen kuitenkin taksot pelasivat kuni unelma. Tuttu hra P. oli hälytetty lomasijaiseksi ja hän oli paikalla aamulla jo 10 min. etuajassa. Paluu tapahtuikin normitaksolla, joka on minulle nopein ja kätevin tapa. Eilen siis homma pelasi. Töissäkään ei ollut ihme kiireitä, sen verran kuitenkin, että nukuttamaan ei alkanut. Täksi aamuksi jätin aika ison nipun töitä. On mukavampi mennä töihin, kun siellä on jotakin odottamassa. Aamulla olen pirteimmilläni ja aikaansaava sekä vielä nopea *virn*. Huomasin myös merkinneeni lomani alkavaksi 18.7. Just joo, piti tarkistaa, kun en oikeasti muistanut milloin se pitikään olla. Merkitsin sen vain jonnekin silloin maaliskuussa, kun lomalistat kiersivät. Tuolloin ei vielä ollut mitään tietoa jatkoista ja arvokkaat 6 päivää piti vain sijoittaa pidettäväksi ennen heinäkuun loppua. Varastolla on muutoin hiljaista. Osa työkavereista pitää pitkiä lounaita ja käy shoppailemassa ruokiksella, kuten oikein onkin. Itse taidan tänään käväistä Varaston lähikirjastossa, luettavaa on hankittava sen varalta, että Malmi tarjoaa varauksia nyt kovin kitsaasti. Siellä käyn vasta perjantaina.
Ai ruoka-asiaa, tiedän, olette järjettömän kiinnostuneita ruokavaliostani ja eväistäni, eikö vaan? Laitoin eilisaamuna tofut marinoitumaan tandoori-soija-garam masala -seokseen. Illalla taas taiteilin kahdella isolla pannulla wokkia ja paistoin tofukuutioita. Lisäsin valkosipulia, kookosta ja pyhää basiliskoa chilissä. Erinomaisen hyvää tuli, sen verran iso annos, että riittää loppuviikon. Tänään sen kanssa on vielä hirssiä. Illalla keitän loppuviikoksi tattaria. Vein myös varastolle laatikollisen salaattia valmiiksi, se säilyy siellä viileäkaapissa hyvin. Ainakin evääni ovat kohtuulliset, sekä maultaan, näöltään että laadultaan ja myös hinnaltaan.
Ja asiasta vielä kauppaan. Kun käy kerran viikossa kaupassa, huomaa outoja asioita. Jotkut tuotteet ovat esim. kuukauden aikana nousseet salakavalasti 10 – 30 senttiä. Se ei tunnu paljolta, mutta kun sen suhteuttaa tuotteen hintaan, nousu prosenteissa on melkoinen. Näin on käynyt esim. tomaattimakrillille, tonnikalalle, muutamalle muulle perustavaralle, joita ostan aina varalle. Hmph, hinnat vain nousevat. Jätin siis makrillit ostamatta ja ostin toista donaria, ei niin hyvää, mutta käy kyllä minulle ja kissille. Pakkanen on tyhjätty, nyt sen voisi sulattaa. Vaikka jo tänään... kiva minä, ei ollut tarkoitus, ajatus pälkähti päähäni tätä kirjoittaessa. No, on sitten iltapuuhaa. Eilen hermostuin petivaatteisiin, jotka pölisivät oudosti eli vaihdoin lakanat ja pyykkäsin ne samantien. Vincent luuli tehneensä jotakin tuhmia, koska sänkyä riisuessani hän pakeni suoraan saunaan. Puhelin lempeästi, että kyllä lakanat voi pestä ilman, että niihin on edes pissitty ,D
Nonnih, nyt ne prleen keskenkasvuiset aloittivat taas sen mopojen revittelyn, klo on 3.04!
----------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Mamill riitti viälä eileskii niit heekkui mulle, vaiks se itte laitto sitä valkost ei-mitää. Siis mä oon maistanu sitä, ei se maistu millee. Se kärtsäs sitä, hirveest oli pataa ja pannuu hellall. Ja sitt – tiätteks, mulle ei taaskaa mitää. Onneks se kaivo sen roiskepussukan esill ja onki siält mulle parhait biittei. Jäi viäl nyt aamuksi. Hyvei on. Koht mä saan viäl napikoitakii ja päivämuanaa. Hirveest mä en jaksu päiväll syädä, ku on ollu niin kuumaa. Siis eilenki tääll suulis skriinas toss illall iha suaraa partsill. Aika monen päivän se jossai vaiheess osuu partsill, ett mä pääsen lotkottaa ja rusketuttaa mun masuu. Mä oon vähä hualissaa, vaiks mä kuinka makaa aurinkoss, mun masu on viäläki vaa valkone =O Joteski se ei tunnu reilult... Mutt mä diggaan goisii tuala mun tualiss ja sitt mä vaihdan välill mestaa, niinku aurinkon mukaa. Lopulta eileskii illall mä olin ihan poikki ja väsy. Piti tulla sisää ja makaa tonne pöydä alle, ett tuli vähä viileempi olo. Joo, mami vaihto sänkytavaroit eile. Mä ihan pelästyn, ett oonks mä unissaa käyny siäl merkkaas. No enkäs oo, oon ollu kilti. Sitt se yritti selittää, ett voi ne sänkyn vaatteet muuteski vaihtaa. Miks? Mä en tajuu. Jos siälä nyt on vähä kissinkaavoi ja mamin hivuksii ja lakana on joteski oudo värine, ni mitä siitt. Semmone vaa haisuu tutult ja hyvält. Nyt pitää sitt taas mönkii monta päivää siälä, ennenku ne lakanat on pehmoset ja haisee kunnoll kissill ja mamill, niinku oikeesti. Eikä jolleki pesuaineell niinku. Täss on vaihteeks *tsihih* must kuva partsill. Kattokaas, aina jossai vaiheess tosiaa sinne paistaa toi mollikka, ku joku sitä ihmetteli. Mutt kuvat on meinaa aika samanlaisii...
Mutt kliffaa päivää kaikill, toivottavast teilläki toi aurinko näyttäytyy! Huamisee.
---------------------------------
Vincent, kaverit asuvat ympäri maata. Ei joka paikassa paista aurinko...
Päivän slogan: Vaatteet, vaatteet, vaatteet, vaatteet on mun päällimmäiset vaatteet, vaatteet.
Päivän biisi: Proud Mary
Luettua: Veijo Baltzar – Phuro, tämän kai pitäisi olla kirjailijan pääteos. Luin tämän heti sen ilmestyttyä, enkä silloinkaan ihan hirveästi pitänyt. Sama juttu nytkin. Tämä on enempi sukusaaga, legendanomainen kertomus romaniheimon tapahtumista, verikostosta ja epäsuotavasta rakkaudesta, jossakin päin Eurooppaa – ei Suomessa. Minä olen pitänyt Baltzarin aikaisemmista kirjoista, mutta tämä on sen verran erilainen, että ei oikein minua niin hirveästi innostuta. Luettava, kyllä toki, mutta ei mitenkään erityisen koskettava. Tietoa romanikulttuurista ja –tavoista on paljon, mutta tämä etäännytetty kerrontatapa jotenkin tekee senkin kaukaisemmaksi ja oudommaksi kuin pitäisi. Suosittelen kuitenkin, jos ei ole sattunut aikaisemmin käteen. Laura Honkasalo – Tyttökerho, tämäkin toista kertaa luennassa. Edelleenkin minusta pinnallista suhteiden setvimistä pienen ryhmän kesken. Kuka rakastaa, ketä ja kuinka paljon. Seurustellaanko, ollaanko kavereita ja voiko nainen elää yksin. Päähenkilön kuva jää oudon pinnalliseksi, vaikka takautumat lapsuuteen ovat aika mukavasti esillä. Suosittelen nuorehkolle sinkulle, joka on juuri jäänyt yksin *virn*. Muori ei tästä jaksa innostua enää. Minulla on jo kissa...
KEPOISAA KESKIVIIKKOA!
---------------------------------
Vincent, kaverit asuvat ympäri maata. Ei joka paikassa paista aurinko...
Päivän slogan: Vaatteet, vaatteet, vaatteet, vaatteet on mun päällimmäiset vaatteet, vaatteet.
Päivän biisi: Proud Mary
Luettua: Veijo Baltzar – Phuro, tämän kai pitäisi olla kirjailijan pääteos. Luin tämän heti sen ilmestyttyä, enkä silloinkaan ihan hirveästi pitänyt. Sama juttu nytkin. Tämä on enempi sukusaaga, legendanomainen kertomus romaniheimon tapahtumista, verikostosta ja epäsuotavasta rakkaudesta, jossakin päin Eurooppaa – ei Suomessa. Minä olen pitänyt Baltzarin aikaisemmista kirjoista, mutta tämä on sen verran erilainen, että ei oikein minua niin hirveästi innostuta. Luettava, kyllä toki, mutta ei mitenkään erityisen koskettava. Tietoa romanikulttuurista ja –tavoista on paljon, mutta tämä etäännytetty kerrontatapa jotenkin tekee senkin kaukaisemmaksi ja oudommaksi kuin pitäisi. Suosittelen kuitenkin, jos ei ole sattunut aikaisemmin käteen. Laura Honkasalo – Tyttökerho, tämäkin toista kertaa luennassa. Edelleenkin minusta pinnallista suhteiden setvimistä pienen ryhmän kesken. Kuka rakastaa, ketä ja kuinka paljon. Seurustellaanko, ollaanko kavereita ja voiko nainen elää yksin. Päähenkilön kuva jää oudon pinnalliseksi, vaikka takautumat lapsuuteen ovat aika mukavasti esillä. Suosittelen nuorehkolle sinkulle, joka on juuri jäänyt yksin *virn*. Muori ei tästä jaksa innostua enää. Minulla on jo kissa...
KEPOISAA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti