Kyllä tuo Iisi eilisessä kommentissaan oli oikeassa, ettei eilen niin väninän väninää. Tottakai, tällä tuurillahan se kostautuu välittömästi, heti ja ihan heti. En vain tiedä mistä aloittaa... tämä valitus ja hankaluudet. No vaikka siitä, että tämä teksti jo häippäisi yhden kerran bitttiavaruuteen ilman minun toimiani.
Ensiksi ei hotmeili toiminut Operassa, IE:ssa kyllä. Onneksi Belgarion oli paikalla ja teki töitä pitkään, hyvin pitkään, että sai uuden Operan asennettua ja kaikki toimimaan kuten pitäisikin. Ei se Opera siis aikaa vienyt vaan siihen liittyvät palikat. Nyt siis pitäisi taas toimia *ristitäänpäs nyt ne nakkisormet siellä*! Koneen kanssa vehdatessa minä keitin hänelle kaffetta. Hieno kaffenkeittimeni alkoi kummitella. Juu, hyvät kaffet saatiin, mutta kun laitoin kaffettimen pois päältä, se jonkin ajan kuluttua meni itsekseen uudelleen päälle. Ei, keittimessä EI ole termostaattia. Nyt se ei siis suostu sulkeutumaan enää – pitää ottaa sekin helvetinkone pois seinästä kaffettelemisen jälkeen. Ei sitä uskalla jättää seinään. Eli katkaisijassa on jotakin vikaa tai oikari koko paashkassa, toisen kerran kun revin sen seinästä kipinöi oudosti =b Ruuvit vain ovat niin kummallista mallia, ettei ollut varusteita avata sitä, olisi tarvittu vaikka hyvin kapeita nokkapihtejä (joita nyt ei jostakin syystä Welhottaren huushollista löydy!). Lisäksi armas Vincent oli järjestänyt soffalle sellaisen karvainstallaatioteoksen, että Belgarion oli lähtiessään äärettömän karvainen...
Ja jotta tämä taas olisi täydellistä, jälleen yhdet valot tekivät äsken tenän enkä pääse vaihtamaan lamppua. Prle. Iloitse siinä sitten, kyllä minua aina jotenkin muistutetaan asioista heti jälkikäteen. Että ei sovi olla mistään asiasta iloinen eikä tyytyväinen, ei ainakaan Welhottaren. Juu nou, se on Kohtalo, joka kylmillä sormillaan nakuttaa välittömästi olkapäälle ja muistuttaa, että minä en ole yhtään mitään! Ainoa älykäs ja järkevä on Belgarion, mm. siksi, että hän ei pidä minkäänlaista typerää blogia.Muuten eilinen päivä meni hyvin. Söimme erittäin laadukkaan ja mainion lounaan. Mm. juustolla täytettyjä herkkareita, merilohta, uusia perunoita, juusto-raejuusto-kananmuna –sössöä, salaatteja erilaisia, kaffetta, jätskiä ja tsinuskikastiketta. Herkkua oikein, Belgarion piti. Kuoharia joimme pullon puoliksi, piccolon siis ,D Että siinä se juhliminen.
Minulla alkaa tänään jo normaaliutuminen arkeen, taposunnuntai. Belgarion viettää lomaa ja arpoo opiskelupaikkansa pika-pikaa – tai onhan tässä pari viikkoa aikaa miettiä. Hankalaksi menee!
Eli kuten arvelin, minä en saa iloita mistään. Heräsin klo 1 aikaan oikein helvetilliseen olka- ja jalkasärkyyn. Nousin ja keitin kaffet Helvetinkoneella, riivin mömelöt ja painuin takaisin sänkyyn leikkimään nukkuvaa. Tänään olisi taas siivoamista ja sunnuntain pakkotöitä. Lisäksi pitäisi laatia kaalilaatikkoa. Että juu, palataan vaan arkeen ja minun tylsiin jokapäiväisiin typeriin postauksiini.
Kiitokset kuitenkin myös Zimbolle tuosta renikasta ,D
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Huamasitteks, me saatii eile tommone renikka, mäki siinä niinku mukana! Heh, ihmiset lukee mun jutui eikä mamin. Oon ihan varma siittä! Ei toi osaa mitää skrivaa, kuha jorisee omiisa eikä mitää järkee muuteskaa. Siis aatelkaa, noi söi eile lohta ja mä sain vaan pari piäntä biittii. Ei muka masu kestä! No joo, ei kestäkkää, mutt ois toi yks voinu yhet kissaoksut putsaa ku kerta oli hianoo ruakaa. Mä sain vaa tylsää kissimuanaa. Ja sitt ku mä menin yälä ton sänkyy ja nassu viäree goisii, se valitti, ett melkee tukehtuu. Ei kai nyt piänee karvasee kissapyllyy voi tukehtuu – hölmöks toi on?! Onneks mä sain kuiteski päiväll olla Pojan viakus nii paljo ku halusin, köh, tota joo, vähäks siihe tarttu karvoi. Mutt se oli kyll sen paidan vika, ei mun. Se paita oli semmone punane, miss kaikki näky. ois laittanu eri värise vaiks tai jotai. Ei oo mun vika! Ja sitt toi yks otti fotoi ja kaikkee, mustaki ku mä pummin raukka sitä lohta. Ett kehtaa käyttää kissii hyväksee noi julmast. Iha kaiken hyvän kohtelun vastast, nih kerta. Ja vähä vaa paijatust ja semmost, ei olleskaa nii paljo ku oisin tahtonu. Ett kyll mä oli tosi ilone Pojan pualest, ku se nyt on vapaa ja pääsee täälä käymää mun luana. Mami nyt vaa taas tössii noit omiisa. Se on aina tössiny ja tössii vastaki. Mä meen nyt partsill jatkaa mun unei. Mami voi tekee mitä huvittaa. Antais ees kunnon määkäruakaa. Nih! Täss on Pojast ja must foto ku ME juhlitaa >o< En muute ottanu hihitysjuamaa, mitä toi poika toss divaa...
Kaikill mun kavruill oikee kliffaa päivää. Mami hoitakoo omat söndaagijuttusa vaa iha iteksee! Huamisee.
-----------------------------------------
Ai, että kissaakin olisi kohdeltu huonosti – no just joo, kiitosta vaan siitäkin!Päivän slogan: Jos toivoo toisille jotakin hyvää, se onnistuu kyllä. Jos toivoo itselleen, sataa paashaa niskaan täpöllä.
Päivän biisi: Kokopäiväinen ongelmamagneetti
Luettua: Heleena Lönnroth – Kuoleman portti, vanha poliisi perustaa kavereineen etsivätoimiston. Toimeksiantojakin tulee, mutta he sotkeutuvat huolimattomasti muuhun toimintaan. Simppeliä kotomaista dekkaria. Kesälukemista helpoimmasta päästä. Ja taas on tuota itäistä naapuriakin mukana... argh. Leena Lehtolainen ym. Joulutarinoita ja kylmiä väreitä, pohjoismaisten rikoskirjailijoiden mainioita novelleja jouluun liittyen. Minusta hyvä valikoima, erilaisia, jopa hauskoja juttuja. Suositan, myös kesälukemiseksi, koska jouluun täällä ei sentään aleta. Arne Dahl – Eurooppa blues, tämä oli jäänyt pois välistä tuossa sessiossa. Merkillinen kertomus, joka alkaa eläintarhasta ja jäljet johtavat lopulta mm. Natsi-Saksan jäänteisiin ja historiaan. Tässä kirjassa Dahl antaa kovasti yhteiskuntapoliittisia lausuntoja ja kritisoi ruotsalaista yhteiskuntaa melko reippaasti. Suosittelen siis ,D
VAPAATA PÄIVÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti