Olipas erikoinen päivä eilen! Taksokuski vaati aamulla maksua omavastuuosuudesta (jonka siis maksan köntissä kuukausittain etukäteen) käteisenä. En suostunut maksamaan juuroakaan, ilmoitin, että tarkistakoon mistä haluaa, mutta minä olen maksuni maksanut. Lopulta hän päästi minut ulos. No, minä taas kirjoittamaan valitusta HMPK:lle tästäkin. Eipä aikaakaan, no pari tuntia, soittivat sos.toimistosta. Olivat kämmänneet korttitietoni perusteellisesti. Eli turhaan valitin HMPK:lle tästä. Kohdalleni oli merkitty, että maksan käteisellä. Sinne oli myös merkitty, että työmatkat saa yhdistää (tämä siis siitä maanantaista). Leidi, joka soitti, pisti kaikki huoletta neiti T:n piikkiin, jonka kanssa olen asioinut. Lisäksi hän sanoi, että neiti T. on ollut niin vähän aikaa talossa (no joo, minun mielestäni ainakin vuoden...), ettei ymmärrä näitä asioita. En alkanut sen kummemmin märistä tai moittia, pyysin vain, että hoitavat asian kuntoon. No, tämäpä sitten hauskaa onkin. He eivät voi hoitaa asiaa muutoin, kuin tekemällä minulle uuden kortin. Lupasi sentään lähettää sen 1. postissa. Ja saan kuulemma laskuttaa kaikki heiltä, jos minua vaaditaan jotakin maksamaan. Ah ja voi, eikö ole monimutkaista. Hyvä kuitenkin, että asia selvisi. Onneksi paluumatkalla oli harvinaisen tuttu ja mukava takso, joka vain nauroi, kun sanoin ajelevani katteettomalla kortilla ja lupasi itse laskuttaa sos.tstoa tältä osin. Selvisin siis kuni koira karusellista ,D
Sitten melkein heti perään tarjottiin kahta keikkaa Herjaamolla. En lähtenyt – jostakin syystä. Eivät olleet viikonloppuna vaan ilta-aikoja, joten nou heille. Hyvä, että muistavat. Koskaan ei tiedä, milloin niitä keikkojakin tarvitaan.
No tämän jälkeen halko jälleen kailotti Kansainvälistä. Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista ilmoitti tulevansa illalla käymään, jos sopii. No, kiireiselle naiselle (hän siis) minun oli vastattava tietysti, että sopii, vaikka kiirettä olisi ollutkin. Tehän tiedätte; ruiskuttelua, kissanhoitoa, luettavaa, evästen pakkausta.... Kaveri tuli sitten illemmalla, yllärit mukanaan. Saimme tällä kertaa puolikuivaa kuohuviiniä ja sushia. Hemmetin hyvää sushia. Jostakin noutopaikasta Töölöntorilta. Leidi väitti sen olevan Tsadin paras, kyllä ne hyviä olivatkin! Mutta voi kauhistus, wasabi oli unohtunut pois eikä minullakaan sitä ollut tällä kertaa. Unohdin ostaa sekä wasabia että seesamin siemeniä Vii Voanista, ähh. Silti ne upposivat tod. herkkuna ainakin minuun, mmmm. Suosittelen, jos tiedätte paikan. En jaksa etsiä, sushin ystävät varmaan tietävätkin sen. Lisäksi hän sai mukaansa jokusen erinomaisen hyvän maripaidan, jotka olin ostanut hänelle Huutiksesta. Hänellä ei edelleenkään ole aikaa ja/tai energiaa kuluttaa päiviään Huutiksessa. Minulla on, joten mieluustihan minä tuon teen, kun tiedän mitat ja hänen makunsa. Hän oli erittäin tyytyväinen tämänkertaisiin ostoksiin, mukavaa. Lisäksi hän kehaisi Vincentiä! Mahtoiko helle ja loma lopultakin pehmittää leidiä aivan yllättävästi ,D
Siinä se menikin sitten, loppuilta. Itse en ottanut kuoharia, koska minulla on erinomaisen tärkeää tekemistä aamusta Varastolla. Nimittäin pieni määrä viiniä virkistää liikaa ja luultavasti olisin nukkunut äärihuonosti ja vähän, joten jätin väliin. Ehkä huomenna, Belgarionin kanssa. Jee, tänään Belgarion on vapaa! Tänään Belgarion saa tulokset TKK:lta! Elämme erittäin jännittäviä aikoja... olen hermostunut, mutta minä en pääse tsekkaamaan itse tuloksia, vain kokeisiin osallistuneet pääsevät katsomaan ne omalla koodillaan (miten älytöntä, pitäisihän Äiteen saada tietää!). Eli minun on vain odotettava, että Belgarion suostuu ilmoamaan asiasta.
Tänään on sitten myös käytävä roudausretkellä, Kummisetä on luvannut avittaa. Tuo työ on tehnyt miehelle hyvää. Hän on lopettanut viinittelyt keskellä viikkoa ja ottaa vain viikonloppuisin, silloinkin kohtuudella. Kämppä on loistokunnossa, mieskin syö joka päivä ja näyttää oikein pirteältä. Hyvä ja mukava! Toivottavasti toinenkin kuukausi tulee vielä jatkoa. Työ sopii selkeästi hänelle, siis sen säännöllisyys ja työkavereiden tapaaminen sekä päivän täyttäminen ns. järkevällä toiminnalla. Minä olen iloinen hänen puolestaan, todella iloinen. Niin, siis asiasta kissanruohoihin. Tänään käymme taas kirjastossa, postissa ja kaupoissa. Pitää ostaa jotakin herkkua, lohta tms. Belgarionia ajatellen. Ehkä vähän siideriäkin. Ja paljon perustavaraa... sekä noutaa Hörhölle rahaa. Hörhö on häiriköinyt päivittäin useilla puhelinsoitoilla. Vastasin vain kerran ja ilmoitin, että rahaa saa tänään – ei ennemmin eikä myöhemmin. Muihin puheluihin en vastannut. Olen ikävä ja vastenmielinen ihminen, tiedän!
Ohoh, upea auringonnousu täällä! Tummat sadepilvet punertuvat osittain, välissä näkyy pumpulipilviä ja vanhaa taivasta – erikoisen näköistä. Valitettavasti minun kaamerani ei osaa ottaa tästä kuvia.
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, se yks eukko kävi eile, se joka ei siis tykkää must. Se just, joka on sillee niinku kissavammane. Mutt mami oliki viksu, se sano mulle, ku se eukko tuli, ett jos mä lupaan olla kiltist. Vähä se tökkäs viäl pepust. Ja mä lupasin. En tehny mitää typerää, en ees mourunnu, kävin viäl puffaas sitä leidiiki sillee oikee nätisti. Vähä mua kyll otti päähä, ku ne söi fisusii, mutt mä en saanu. Mami kyll sano, ett ne ei ois mulle käyny, mutt ees vähä. En sanonu sitt mitää, mä oikee käyttäydyin. Nii ni tiätteks te mitä – se eukko kehu mua. Se sano, ett toi kissahan osaa selkeesti olla kunnolla ja käyttäytyy. Ett mä en otakkaa sitä päähä! Mähän olin tiätty ihan otettu ja mami oli kuulina, se vaa sano, ett tottakai mein Vincent osaa olla viaraitte kans. Ett mä olin ylpee, mamiki tollee *punastuu*. Eli mä olin oikee kunnon kissoiks. Ja ku se oli lähteny, mä sain ylimääräsii napikoit, kehui ja paijatuksii. Mä osaan olla hyvä, jos mä tahon. Ja kyllähä mä, jos mami kerta pyytää. Jos se on joteski sille muka tärkeet. Sitt mä en oikee voinu taaskaa goisii mamin viakuss. Kauhee kuuma ja sitt noi puhtaat sänkyn vaatteet, ei, ei hyvä. Painuin ekaks partsill alkuyäks ja sitt tulin toho soffall myähemmi. Ja yälä mä vähä leikin triittipalloll ja mylpyröill. Ett oli kliffa ilta eile. Mukava oikee, vaiks en mä siit leidist nii välitä. Mutt kehuu mua kyllä saa *virn*! Täss on vaihteeks taas partsifoto.... ei kauhee hyvä.
Hei, kliffaa viikendii koko Lokistanian kissiporukoill. Huamisee!
--------------------------------
Vincent oli todellinen kissaherrasmies eilen – wau!
Päivän slogan: Sillä, joka ei osaa nauraa itselleen, onkin aiheellista olla vakava!
Päivän biisi: Sade
Luettua: Armas K. Baltzar – Sadeaika, karhean hellyttävä tarina kehitysvammaisesta nuoresta, joka joutuu (tai oikeastaan laitetaan) laitokseen. Nuori mies, joka kasvaa ja miehistyy. Joka ei ole oppinut huolehtimaan itsestään ja jonka äiti tai täti sitovat toisinaan "hänen omaksi parhaakseen" käsiraudoilla sänkyyn kiinni. OMG. Hän on rakastunut kaltaiseensa Sofiaan. Kirja on erinomainen, erilainen esitys kehitysvammaisen elämästä kaikkinensa, miten jokaisella on oikeus onneen ja rakkauteen. Karhean hellää kerrontaa. Minä pidin ja suosittelen jokaiselle. Sisällössä on osia, jotka nostavat kyllä niskakarvani pystyyn, mutta noin kokonaisuutena toimii! Judith Lennox – Askel tuntemattomaan, hömppää, siedettävää hömppää kuitenkin. Perheen tarina 1900-luvun alusta lähes näihin päiviin asti. Pääosassa päättäväiset naiset, jotka vievät tilanteet aina parhain päin sekä hoitavat asiansa. Dharmaa ja rhomantiikkaa sekä vaarallisia tilanteita *tsihih*. Ei tästä oikein osaa mitään sanoa, hömpästä pitävien toivekirja varmasti. Minä en oikein osaa arvostaa kuin hyvää tyyliä ja selkeää kerrontaa, naista arvostavaa vielä. Eli tästä plussat. Jokainen päättäköön itse, sopiiko tämä omalle pöydälle ,D
HEI - KAVERIT, SE ON PERJANTAI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti