LIPUTUSTA, FANFAAREJA - ja varoitus ylipitkästä postauksesta =D

Heeheeh, täällä ollaan kerrankin iloisia ja tyytyväisiä! Kyllä, luitte ihan oikein. Heräsin kyllä parin tunnin unien jälkeen saakelinmoiseen olka- ja koipisärkyyn, en jaksanut hakea lääkitystä ja tässä sitä sitten taas ollaan. Mutta pääsen sentään takaisin nukkumaan, joten eiköhän se tästä.

Belgarion on vapaa, siis intistä! Kun täällä Malmilla ilmoittaa jonkun olevan vapaana, sen helposti voi ymmärtää myös muullakin tavoin, joten siksi tämä tärkeä lisäys. Eli alik. Belgarion on siirtynyt reserviläiseksi. Hienoa! Mukavaa! Hän sai myös "työtodistuksen" elektroniikkakoulutuksestaan ja tekemästään työstä siellä. Tuollakin paperilla saattaa joskus olla vielä käyttöä.

Belgarion pääsi TKK:lle! Nyt alkoi miehellä sitten pohdinta, kumpaan kirjoittautua. Eli TKK:lle tietotekniikan linjalle vai Helsingin yliopistoon. Minä en, toistan EN, aio yrittää vaikuttaa valintoihin. Pakko myöntää, että hiukka salakavalasti olen välittänyt jo tietoa eteenpäin hänelle, mutta silti...

Kaikelle tälle hekotusta, riemua ja fanfaareja! Hyvin on kaveri vuoden käyttänyt. Minä olen Äiteenä kamalan tyytyväinen, valitsee hän mitä tahansa ja ryhtyy mihin vaan. Vielähän on Metropoli jäljellä, jonne hän kolmantena hakeutui ,D

Soitin illalla Belgarionille ja tulokset kyseltyäni ilmoitin tänään myös olevan herkumpaa lounasta tarjolla, jos herralle kelpaa. Kelpaa, jos minä kuulemma haluan tuhlata rahojani. Kerroin, että olen tuhlannut jo, koska kävin eilen kaupoilla, muahhaahaah. Tarjolla on herkkusieniä täytettynä ja uunissa pikaisesti grillattuna. Sinappista kaalisalaattia, uusia perunoita sekä kepeästi mediumiksi kärtsäytettyä merilohta (se on jo maustumassa). Jälkkäriksi jätskiä, tsinuskikastiketta, kaffetta, kakkua, keksejä. Alkudrinkiksi kuohuviiniä, ruokajuomaksi (tai muuten vaan) vähän siideriä. Eihän kuulosta pahalta, eihän? Enkä ole keksinyt hänelle edes mitään pakollista tekemistä. Lisäksi hän saa kolme kirjaa, tosin kirjastosta, mutta ihan häntä varten varattuja ja kotiin kannettuja!

Belgarion pitää nyt vapaata ja valitsee opintopaikkansa. Onhan hän vuoden ollutkin jatkuvasti kiinni, joten kunnon loma lienee paikallaan. Tod.näk. siis yötä-päivää nettailua sekä kevyttä pelailua sekä koneen virittelyä toimivammaksi (tuuletusta pitäisi vähän lisätä, mm.), paljon lukemista ja hyvää ruokaa. Ei Belgarion intin ruokia moittinut, mutta ehkä vähän... teollista kuitenkin ja se pakollinen hernekeitto-
päivä ,D Hän pääsee laittelemaan taas itse ruokaa sekä tänne lounaalle tai iltaruualle, mikäli kiinnostaa. Eikä tässä opintojen alkamiseen nyt kovin pitkää aikaa ole. Eli mielelläni minä tuon loman hänelle suon *kade*, vaikka jo piruuttani ehdottelin Seuren keikkahommia täksikin ajaksi ,D Lisäksi hän lupasi lähteä minun lomani aikana jonnekin kaveriksi, jos haluan. Ehkä, suuri ehkä. Riippuu monesta asiasta, mutta jossakin voisimme kyllä poiketa yhteistoimin.

Kummisetä oli eilen kaverina roudaamassa ruokaa ja jäi sitten istuskelemaan meille vielä vähäksi aikaa. Hänkin kuuli samalla nuo uutiset. Mies oli kovasti innoissaan. Kummisedällekin tarjottiin jo työpaikallansa toisia puuhia (mukavampia ja järkevämpiä) ja ehkä sitten saa sen toisenkin kuukauden pestin. Tämä ratkeaa ensi viikolla. Olisi sekin mukavaa! Kuten kerroin, Kummisetä itsekin huomaa kuntonsa parantuneen ja muutenkin olevansa kuosissa taas. Saisipa hän nyt sitten jatkoja, lähistöllä olisikin kaikki sitten melkolailla kunnossa.

Hörhö vain on edelleen hörhöillyt, ei puhettakaan mistään järkevästä toiminnasta. Mies sekoilee päivissä ja kellonajoissa. Ehti kuitenkin eilen kirjastolle noutamaan suurimman osan rahoistaan. Yritin taas muutamalla sanalla takoa järkeä päähän, turhaahan se on, minä tiedän. Mutta voisi vähän edes yrittää. Ei, en minä kanna hänestä enää huolta. Tämän jälkeen minulla ei enää pitäisi olla edes rahoja tulossa, mikäli hän saa sen henkilökortin tuotapikaa. Loppuisi tuo jokapäiväinen soittelu edes...

Varastolla tein eilen tärkeät kiirehommat pois, osa väestä nimittäin jäi lomalle eli ensi viikolla on tosi hiljaista. Nyt alan sisustaa ja roudaan yrttini kustannuspaikalle sekä haen radion tuolta varastosta. Minulla on pieniä toiveita jatkosta, hyvin pieniä. Lisäksi talossa tulee yksi vakinainen paikka avoimeksi myöhemmin syksyllä, kun rva A. jää eläkkeelle. Aion hakea sitä, noin periaatteessa eli osoittaa kiinnostukseni jäädä, vaikka en tulisikaan valituksi. Minä alan omalla kierolla ja masokistisella tavallani pitää Varastosta!

Sitten vielä kiitän Ollia, joka myönsi minulle ja Vinskille hienon renikan! Olemme hämmentyneitä ja iloisia kummatkin. Me puolestamme luovutamme tämän renikan edelleen

1. Satujatarelle, jonka lokia olen lukenut alusta lähtien ja joka sai minut perustamaan tämän oman lokini. Kiitokset myös useista vinksuista eri asioihin liittyen...

2. Mustalle ja Harmaalle, joiden lokia Vincent seuraa poikamaisen innokkaasti *virn*.

3. Salkalle, jonka tarinat ovat mahtavia, vaikka elämä kolhiikin. Tervetuloa taas takaisin Lokistanian vapaavaltioon!

4. Hiirose emännäll, joka asustaa siellä, missä vietin lapsuuteni kesiä ,D

5. Jukelle, ko kirjotta iha oikkial murttel tärkkiöist asioist...

6. Mörköselle, erityisesti Vincentin toivomuksesta neiti Valtoselle ja Runoilija-Veikalle

Renikkaa voipi jaella edelleen haluamilleen blogeille!

----------------------------------------------

Purrrrrrmenta vaa, kaiffat! Tai yätä siis niinku. Toi mami osannu taas goisii, hirvee kuumaki tääll on. Mä goisin sen viäress kyll, hei, nassun viäress iha. Mutt sitä vaa särki ja se känisi jotai. Nii ni mäki sitt nousi ja pummi vähän heekkui ja kunno muanaa. Tiätteks, se osti oikeet fisuu! Mä näin ja haiston. En vaa, jummi, saanu yhtää biitti. Joo joo, luvattii tänää sitt, vähä! Höh. Mutt oli se ostanu mulle taas jotai muanaa, se näytti ja sitt tota kissipurui ja semmost. Mun mami, mmm. Paijattiki eile ja pusutteli ja kaikkee. Mull oli iha paijatusvajaus, mä jäin siihe vaiks kuin pitkäks aikaa. Mami laitto tiätteks kirjanki pois ja keskitty vaa mun paijattamisee ja höpinöihi =O Mä luulin kyll, ett nytkää mä mitää tilaa saa, ku yks vaa skrivaa hirvee paljo tekstii. Mutt mä saan aina tilaa, ku tahon. Ja sain nimee ton yhen renikanki – se on mun melkeest parhaill nettikavruill eli Mustall ja Harmaall, erityisest tiätty Rinsessall, mun naisihanteell! Kyll mä kehtaa sen kertoo, se on nii upee leidi – ja tenperamenttine, mä arvostan. Hei, hei Poika tulee tänää sitt tänne kans safkaa. Se varmaa antaa mulle vähä fisuu, varpist joo. Kliffaa, mmmm. Taas tuloss oikee kissinpäivät! Eile mä makasi koko päivän partsill, kävi vaa välill sisäll lepuuttaas, ku oli nii hitsin kuuma. Makasin toss vaa hiljaa ihan plöts, liikkunu ees. Ja sitt takasi. Tarttee ottaa nyt suulist, ku sitä kerta o. Mä muista, ett talvell ei tuall voi pitkää olla, ku tassunkat paleltuu just. Ett mä en kyll valita yhtää. Täss taas vaihteeks partsikuva...

Hei, kliffaa päivää ihan kaikill ja huamisee!

---------------------------------------------

Päivän slogan: Itku pitkästä ilosta – mutta eihän tämä ilo ole liian pitkä, eihän? Ja mielipidelääkkeenhän pitäisi tasoittaa tuo itkupuoli, pitäisihän?

Päivän biisi: We Don't Need No Education

Luettua:  Stephen Booth – Henkäys vain, Quinn pääsee vapaaksi lusittuaan rakastajattarensa taposta yli 13 v. Linnassa on ollut aikaa miettiä ja suunnitella. Heti vapautumisen jälkeen tapahtuu uusi murha... Cooper ja Fry alkavat jäljittää Quinnia, vai onko Quinnin tuomio aluksikaan ollut oikeudenmukainen? Kuka valehtelee ja mitä? Missä uusi murhaaja pakoilee? Boothilta taas hyvä poliisitarina. Samat henkilöt muuten esiintyvät kirjoissa, vaikka tämä ei sarja olekaan... joten kannattaisi ehkä lukea tuotantoa alusta alkaen. Melkoisen piinaavaa jännäriä, ei mitään hirmuisen dramaattista, mutta kuitenkin. Lisäksi Cooperilla on oma taustansa ja hän saa tietää taas lisää isänsä kuolemasta. Frylläkin on edelleen omat ongelmansa. Hyvää ja tehokasta kerrontaa, Boothilla on myös psykologista silmää. Minä pidän tästä, suosittelen muillekin tämän tyyppisistä kirjoista pitäville – erinomainen vaihtoehto!

                                           

LAADUKASTA LAUANTAITA!