NUKUNTAA JA ALKAVAA SUNNUNTAI-AHIA

Huaah ja silleensä, kylläpäs minä olen nukkunut! Tosin mömelöiden avustuksella, mutta silti oikeat kunnon yöunet tai ainakin melkein. Tuntuu kummalliselta, vieläkin väsyttää. Menen uudestaan vielä sänkyyn päivityksen jälkeen. Ensimmäisen kerran herätessä olin jo kovasti lähdössä Varastolle, hmph! Sitä se teettää, ikäänkuin ylimääräinen pyhä tuossa lauantaina. Menevät suunnitelmat jotenkin sekaisin. Eilinenkin päivä oli pitkä ja täynnä raisuja tapahtumia, kuten syömistä ja ulkovalojen laittamista!

 

Belgarion istuskeli täällä pitkään ja söimme seisovan(tiski)pöydän antimet pois kuleksimasta. Ei jäänyt kuin vähän sienisalaattia, jonka pakkasin Pojalle mukaan. Lisäksi hän laittoi tosiaan parvekevalot ja imureerasi, koska minä olin vielä niin jäykkis ja kipeä. Koneen päivityksetkin tulivat ajettua asiantuntevasti *köh*. No minä olen ne aikaisemminkin ajanut itse, mutta Belgarion tarkasti nyt, koska siellä oli mieletön määrä uutta tavaraa. Jälkkäriksi otimme sitten hyvin vaffat kaffet, kohukkeet ja tahma-Laimat. Belgarion innostui vielä ennen lähtöään tekemään muffareita, jotka olivat jälleen äärihyvejä. Juu, nyt minulle jäi koko pellillisestä sentään 3 kpl sentään ihan koko viikoksi ;D

 

Muutoin melkein makoilin koko päivän ja kärsin. Lueskelin ja kärsin. Olin koneella ja kärsin. Pienenä ilopilkkuna Belgarionin käydessä myös The Aurinko yllättäen näyttäytyi jonkun aikaa, kunnes alkoi jälleen hämärtää. Oli se outo valoilmiö, en muista milloin viimeksi olisi näyttäytynyt noin kauniisti ,D No juu, aikaisemmin syksyllä siis, mutta ei nyt pitkään aikaan. Täytyi ihan laittaa valot kiinni melkein tunniksi. Hämmästyttävää, mutta oikein mukavaa!

 

Tämä päivä meneekin sitten taas huomiseen tai oikeastaan koko ensi viikkoon varautuessa. Pitää varata viikon matkat ja sopeuttaa ne miittienkin aikatauluihin. Meillä on katsokaas kaksikin iltapäivämiittiä ensi viikolla Varastolla. Juu, ihan totta ,> Toisen miitin jälkeen on ne yllärisynttärit, joten tuolloin varmaan jään pariksi tunniksi vielä mukaan. Jossakin välissä pitäisi ehtiä Hakikseenkin, se jäänee seuraavalle viikolle. En minä jaksa sentään ihan kaikkea. Varsinkin kun tiedän, että viikko on taatusti kiireinen ja P-P on liian pirteä. Jos se ihminen ei olisi päällikkönä, väittäisin sillä olevan maniavaiheen taas päällä. Tai muuten vain erään oireyhtymän. Sellaista haipakkaa siellä välillä kuulkaas on. Lisäksi P-P on äkkinäinen jne, jotka myös sopisivat erääseen diagnoosiin. No, te tietävät tiedätte, minä en uskalla edes kirjoittaa tähän mitään. Minua nähkääs seurataan...

 

Jahas, siis tänään, juu. Juu, ruokaa on pakko laittaa ja samalla eväät pariksi päiväksi. Huolehtia itsensä ruiskuun ja pyykätä. Enköhän minä tuon verran sentään jaksa, tässä lievän ketutuksen lomassa. Sunnuntai-ahihan se siinä taas nostaa rumaa päätään. Muistakaa, että minulla ei ole ollut oikeaa lomaa kuin edelliskesänä viimeksi. Seuraava loma on ensi kesänä mahd. aikaisin. En piruuttaankaan pidä ainoaakaan päivää etukäteen pois, vaikka se olisikin mahdollista. Minähän en ano mitään, minä pidän lomat sitten vasta, kun ns. oikeat lomalistat tulevat. Siihen siis todella on aikaa! Tämä on sitä yhtä ja samaa, onneksi taksot kulkevat suht. ajoissa ja noutavat minut. Muuten tulisi iso houkutus jäädä jonakin aamuna sängyn pohjalle potemaan ahia ja ketutusta. Mutta kun minä en voi pettää taksoja! Siinä syy, miksi raahautua aamuisin töihin – että taksoillakin olisi töitä ,D

 

Nyt minä käyn tupakalla ja ruokkimassa tuon punaraitaisen karvatakamuksen... äänenlaatu on ollut jo sitä luokkaa hetken aikaa, että kunnon ruoka maistuisi sielläkin.

 

----------------------------------

 

 

Purrrrrrrrvinka, kaiffarit! Hei, meill on tiätteks te semmoset snadit valotiplut partsill. Mä koklasin, ne ei polta tassui eikä mitää. Ja Poika laitto ne upeest, mun miälest no on hianot. Ja mami laitto kyntteli semmosee laatikkoo tonne ylös roikkuu, partsill niinku, ett mä nään sen, mutt en pääse käpälöimää sitä. Mä voin vaa tsiigailla. Ja kyll mä eilen sitt tsiigasinkii. Ekaks partsill, mutt siäl oli galsa nii ni sitt makasi olkkari patteri päälä ja siit kattelin. Hyvä ja lämpöne mesta ja mä nään hyvin just ulos siitä. Mmmm, kliffaa. Ai nii, sitt mami väittää, ett sen rintteri ei oo kissinkestäväks testattu >o< Se hitsi o hiffannu, ett mä uusee tsittaa siinä ja tsiigaile ulos toisest fönarist, nääs toisee suuntaa. Ai ett, mite se kaikki iha oikees huamaaki =O Ja sitt noi söi jotai omii mättöheekkui Pojan kans, mutt mami anto mulle lohta kuiteskii muutama iha piäne biiti. Ei mun hirveest tehny miälikää, se ei oo mun suasikki. Donari o parempaa, nii ja jauhis tiätty. Nyt mull ei oikee maistu napikatkaa, ku toi ei muistanu tuada niit toisii merkkei. Höh, tua sitt ens viikol! Muista kans, mami sitt, ett napikoit uusina ja muanaa kans. Ja lihaa!!! Mull o varmaa lihapuutos, ku enää ikinä saa kunno lihaa. No eikä ku saan mä, mami lupas taas jauhist ens viikol. Semmosen päivän ku se tulee myähemmi, joskus viikoll. Ja mä tiän, ett kyll me taas syädää donariiki. Poikaki oli täälä ja seki oli iha kliffaa, melkee koko ajan pysysin hereill, kerra vaa meni goisii vähäks aikaa. Sitt heräsi ja Poika oliki viälä täälä, se leipo >o< Mutt ei ollu nekää mun makuu, haisu hyväll, mutt oli jotai makeet, siistist vaa haistelin mitä se duunas. Mutt kliffaa ku se käy  täälä, mä nii tykkään! Ja nyt mua taas goisituttaa iha hirveest. Mä anna mun foton tilan tolle Pojall, siin se leikkii sen minikoneell =O

 

 

Kliffaa söndaagii kaikill, loikoillaa rauhas ja syädää hyvi!

 

-------------------------------------

 

Vincent, luultavasti minä ja sinä emme tarvitse muistutusta tuosta asiasta ,D

 

Päivän slogan: Salatuista suruista on parempi puhua kuin vaieta.

 

Päivän biisi: Ja siellä j-ryysiksessä hikoileville muistettavaksi Onnelliset.

 

Luettua: Emmi Mustonen – Järjen ja tunteen tarinoita: Parittomat. Sarjassa Annan ja Hilman jälkeläiset 2000-luvun Suomessa. Hömppää maatalouden parissa, luomupuolella tällä kertaa, ihan lukukelpoista hömppää, mutta sitä kuitenkin yhtäkaikki. Luin ja unohdin saman tien. Suosittelen vain hömpän kavereille! Siri Hustvedt – Amerikkalainen elegia. Kertomus sisaruksista, jotka alkavat selvittää suvun menneisyyttä ja tarinaa. He löytävät kuolleen isänsä papereista oudon, vuosikymmeniä vanhan kirjeen, jonka lähettäjä on tuntematon nainen. Kirjeessä puhutaan salaisuudesta, jonka isä on luvannut pitää. Erik kiinnostuu kirjeestä, ja palattuaan hoitamaan psykiatrin praktiikkaansa New Yorkiin hän alkaa lukea isänsä muistelmia. Hän toivoo oppivansa tuntemaan miehen, jota ei koskaan täysin ymmärtänyt tämän eläessä. Samaan aikaan Erikin elämään astuu nainen – kaunis jamaikatar, joka muuttaa tyttärineen Erikin alakertaan. Pian Erik huomaa joutuneensa mukaan peliin, jonka taustalla voi olla vain sairas mieli. Myös Inga palaa hautajaisista keskelle piiritystä: sinnikäs journalisti tutkii paljastusta, joka liittyy Ingan edesmenneen kirjailijamiehen elämään. Inga joutuu vastakkain kipeän menneisyyden kanssa. Siis tämä on mainio opus, oikeasti osin hirvittävän mainio ja hirvittävä. Suosittelen kaikille – Welhotar piti tästä eikä vähiten siksi, että jotenkin norjalaisten siirtolaisuus Jusalaan muistuttaa kovasti suomalaisten lähtöä Ameriikkaan. Ette varmaankaan tiedä, että Welhottarella on hyvin-hyvin-hyvin kaukaista sukua siellä Suurten Järvien seutuvilla ,D

 

                                               

 

                                                VIELÄ ON VAPAATA...

 

RAUHAKASTA ITSEPÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

Auts, auts-auts! Welhotar on kovin kipeä, särkee, juilii, jomottaa ja jäykistää. Sitä piti eilen sitten ihan ehdoin tahdoin Ihan Itte mennä kirjastoon ja kaupoille. Kantaa ja raahata, kävellä ja luimistella torilla. Tässä se nyt kostautuu, on kostautunut jo illasta asti ja koko yön. Oli pakko nousta klo 1 kieppeillä ottamaan kipulääkitys, samalla tässä kirjoittelen päivitystä. Alkaisivatpa nuo lääkkeet vaikuttaa pian.

 

Muutoin eilinen meni ihan rätväkästi, jopa Varastolla. Ehdin töihin niin aikaisin, että sain pöydän tyhjäksi siihen mennessä, kun pitikin jo lähteä. Ei paha tahti, vaikka itse kehunkin. Huikkasin vain hyvät Itsepäisyyspäivät ja käskin laittamaan töitä tarjolle maanantai-aamuksi ,D Lupasivatten kyllä. Ihmettelivät, että aion olla niin kauan poissa. Hah, hahahahah *kolkkoa hekotusta*! Taksokin tuli melkein ajoissa, sen miitin hra Tärkeät olivat jo liikkeellä. Jouduin odottelemaan vähän, mutta sitten pääsinkin mukavalla privataksolla kirjastoon, ihan oviluiskan eteen.

 

Kiitos taas kirjastolle, ziiz! Yhdeksän (-> 9!) varausta ja uutuuksista vielä muutama poiminta. Setä kysyi, aionko todella ottaa kaikki. Tottakai – näiden palautuspäivä kun onkin vasta ensi vuonna, jihhaa. Kerään varastoa vapaapäivien varalle, löysin pari tiiliskiveä ja rutosti muuta mielenkiintoista. No, iso kassi tuli jo tupaten täyteen. Kävin sitten kaupoilla ja ostin viikon ruuat itselle ja kissille, tai oikeastaan vähän yli viikon. Yritin rajoittaa, mutta pakko oli ostaa joitakin tarpeita kuitenkin. Eli toinen iso kassi ja apukassi tulivat täyteen ruokia. Ihan hyviä ja mukavia ruokia! Alessa oli vain ruisleipää, jota otin pakkaseen jömmaan. Herkuksi ostin passion-persikka –rahkaa, njam. Hirveästi ihmisiä liikkeellä, ärtsyinä ja kireinä, mukanaan paketteja ja kirkuvia kääpiöitä. Siksi minä en vietä j-a! Siinä sitten vähän aikaa odottelin koppitaksoa, tulikin oikea vanhanaikainen herrasmies. Herrahenkilö nouti minut, kantoi kassini torilla autoon sekä kotona rappukäytävään asti. Kiittelin tietysti palvelusta ja hän hyvin äkkiä totesi, että kuuluu heidän firmansa tapoihin. On se mukava saada tarvittaessa apuja, kun ei ole kaveria mukana! Siksi minäkin olin ilokas – ja kuski oli tosiaan mukava ja käyttäytyi erinomaisen hyvin, hienoa.

 

Kutsuin Belgarionin tänään lounaalle. No, turha muistuttaa, että hän käy useimmiten muutoinkin lauantaisin syömässä, nyt oikein pyysin, nih!  Laitoin äsken suolasienet likoamaan, olen tekemässä sienisalaattia, ihan sitä vanhanaikaista. Ohjekin löytyy ruokapuolelta. Lisäksi on kylmäsavulohta, täytettyjä kananhävyttömiä, oviileja, adjikaa ja suolakurkkuja. Ja arvatkaas – tein hirssi-juustopihveleitä, taas Kurpitsamoskan ohjeen mukaan, hiukka mukaellen tietty ,D Kyllä siellä on hyviä reseptejä kasviksiin, kannattaa katsoa eli  kiitos taas Kallioon. Vähän muuntelin ohjetta ja paistoin pihvelit uunissa, hmmm.... olisi pitänyt paistaa pannulla, väri on vähän kalpea. Maku on äärihyvä, taas uusi kasvisruoka, jihhaa. Aikaa tämän tekemiseen menee vähän enemmän, mutta toisaalta minä sain pellillisen pihvejä eli runsaasti yli oman tarpeen. Jatkossa niitä voi vaikka pakastaa ja ottaa evääksi. Niin siis, vielä mietin pitäisikö jotakin tehdä lisäksi? Tekisikö kotitekoisia lohkopottuja pienen määrän? No, minä ehdin tässä vielä katsastaa jääkaappia sillä silmällä – eipäs kun, siellähän on iso kukkakaali. Jospa virittelisi siitä gratiinin tai soseen tms. Meillä on näet Itsepäisyyspäivän juhlalounas, kuten usein aikaisemminkin. Tarjolla on siis pienimuotoinen seisova(tiski)pöytä ,D Jälkkäriksi on kohukkeita (vaihteeksi, kas kummaa), kaffetta, kirsikkasuklaata. Jos oikein hyvin käy, Belgarion voi innostua leipomaan muffareita. Varasin niihinkin tarpeet jo valmiiksi. Että kaikkea on ja loput voin syödä itse huomenna.

 

Vastikkeeksi Belgarion saisi viritellä partsivalot ja ehkä imureerata. Minun kuntoni ei taida tänään riittää siihen puuhaan. En pysty kävelemään kuin seinistä kiinni pidellen, nilkat eivät taivu ja särky on tolkuttoman kovaa. No, lepoa ja mömelöitä – kyllä se tästä sitten joskus vähän helpottaa.

 

--------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei mä oo tiänny, ett meill joku juhlajutska onkaa. Ai ett tommosii, no ainaski mä saan oviilei ja jotai muutki varmaa. Ei ne kehtaa pitää mua tavismuaniss, jos ne itte syä heekkui. Se on iha varma, joo. Mami toi eile vaa uutta puukkimuanaa, ei muuta. Ei jaksunu kantaa, se sano. No, mä tiän, ett meill on jömma. Siäll on pakkasess jauhist ja kaapis donarii, tsihih. Me pärjätää kyll. Sitt, toi oliki vaihtanu mun purut, tilall oli semmost valkost hiakkaa =O Vähäks oli kliffa kuapsuttaa ku se rapisee nii mukavast. Juu, voi siihe tehä kaikki ne jutskat iha ok, nou hätä niinku. Mull käy mikä hiekkis vaa, mä en oo kranttu. Sillo ku mä siis meen hiekkiksell *nolo virn*. Nyt mä goisin mamin jalkopääs. Eile sen koivet taas vilahteli sillee tualt yäkkäri alta, ett mä ihan vähä hyäki ja kynnet meni polvest läpi. En sitt uskaltanu mennä tyynyll goisii olleskaa, tiijä vaiks se ois purru yälä mua häntylist >o< Semmosii noi orjat välill, ainaki mein mami on välill iha hullu. Siit tiijä mitä se keksii. Nii et mialuummi varovaine ku ilma häntylii. Nyt mä oottelen, ett Poika tulis ja toivon, ett jaksasin pysyy hereill kans sitte. Vähä käyny huanost pari viime kertaa, ku mä oon vaa goisinu rauhass ja se onki ehtiny jo lähtee. Jahas, mami huiji mua eile ja otti vaihteeks pari fotoo iha must itest, tämmöse valkkasi tähä.

 

 

 

Kaikill kissinkoill Lokistanias (nii ja orjill kaa) mä toivotan hyvää Itsepäisyyspäivää ja kaikkee kivaa tänäki viikonloppun!

 

-----------------------------------------

 

Minäkin toivotan tuota samaa ihan kaikille tämän lokin lukijoille!

 

Päivän slogan: Elämä on sarja vastoinkäymisiä, kunnes ne loppuvat – molemmat yhtäaikaa.

 

Päivän biisi: Ja hiukan isänmaallista hehkutusta täältä!

 

Luettua: Harri Kumpulainen - Pelin henki. Kokoelma outoja ja absurdeja novelleja, joista mininovellit ovat minusta parhaita. Ne ovat tarinoista oudoimpia, mutta eivät muutkaan nille häviä. Welhotar piti kovasti ja suosittelee kaikille outoon ja kummalliseen kiintyneille ,D Matti Rag Paananen - Savanni, Runomatkoja Itä-Afrikkaan. Runoja ja kuvia matkoilta Itä-Afrikasta; Keniasta 1990, Tansaniasta 1991 sekä Keniasta 1997. Matti Rag Paananen on säveltäjä, taidemaalari ja runoilija, joka käyttää taiturinomaisesti kaikkia kykyjään hyväkseen. Paananen rakastaa savannien avaruutta ja hiljaisuutta, jonka keskellä on elämää. Aiheet vaihtelevat eläimistä ja masai-iltanuotioista kaupunkitunnelmiin ja kulkemisen ideaan. Runoja lukeville hyvä iltapala, pois täältä pimeydestä runojen ja kuvien avulla! Timo Kiippa – Intiaaneja ja autiokaupunkeja; Autolla läpi Amerikan. Vanha punkkari ja kaverinsa musiikkimies ajavat Amerikan läpi, tarkoituksena katsastaa jo lapsuudesta rakkaiden intiaanien muistomerkit, muut ei-niin-tunnetut paikat ja katsella Jenkkilää toisin silmin. Kirjan nimi erehdytti minua, luulin äklöhehkutukseksi. Mutta – minä pidin tästä! Kaveri esittää hyvää ja kovaakin kritiikkiä maan nykytilasta ja siihen johtaneista tapahtumista matkakertomuksen ohessa. Lisäksi hän kertoo matkalla tapaamistaan tavallisista ihmisistä, erilaisista matkakohteista, nähtävyyksistä ym. hyvinkin poikkeavasti. Eli suosittelen, tämä oli Welhottarelle iloinen yllätys jenkkimatkailusta!

 

                                               

 

                                       VIETTÄKÄÄ ITSEPÄISYYSPÄIVÄÄ!

 

 

 

KIIRUSTA SIELLÄ, KIIRUSTA TÄÄLLÄ...

Auts, kylläpäs on jäykkis olo! Nyt se on alkanut, vuoden loppukiri. Töitä tehdään siis Varastolla täpönä – ja joku älykääpiö unohti eilenkin tallentaa osan matskustaan, kymmeniä sivuja tekstejä – osa häipyi bittiavaruuteen =E Arvatkaas, kuka sen kirjoitti nopeasti? No, Welhotar tietysti. Kaveri ei itse olisi jaksanut, pystynyt eikä halunnut tehdä sitä enää uudestaan. Muitakin hommia on, epämääräisesti tehtyjä, joita yritän saada jotenkin pystyyn. Samoin normipuuhastelua ihan liiankin kanssa. Tulee siis istuttua ja tehtyä töitä entistä enemmän. Ei ihme, että on niin jäykkis. Jäykkis kuin... en minä keksi sopivaa vertausta, verratkaa itse ;D

 

Liikenne Varaston ympärillä on sekavaa härpäköintiä. Minä menen ja tulen niin aikaisin, että en joudu pahimpaan myllytykseen mukaan. Onneksi, olin saada hepulin jo siitä mahdollisuudesta. Useampi työkaveri oli joutunut kulkemaan kummallisia ja omituisia reittejä töihin päästäkseen. Meitä kaikkia varmaan valvotaan jostakin – valvokaa pois, Welhotar on kunnon kansalainen *muahahahh*!

 

Säätiedotusta en ole lukenut, mutta ulkona on näin aamuyöstä taas kivan pirtsakka keli, ei tuule eikä sada. Sade alkaa usein vasta niillä main, kun olen jo Varastolla. Tänään olisi parasta liikenteen toimia ja kelinkin olla optimi. Minä häivyn puoliltapäivin, oli tilanne töissä mikä tahansa. Kirjat odottavat noutajaansa, ruoka ostajaansa ja minä erittäin rauhaisaa viikonloppua!

 

Tuli sitten tehtyä testi, miten viettäisin sitä pukkijuhlaa, jos viettäisin. Testin tulokset puhuvat kyllä selkeästi minun puolestani:

 

Miten olisi jouluiset kalsarikännit?

 

Joulun viettämisessä yksin kotonakin on puolensa, maksalaatikon saa syödä juuri silloin kuin haluaa. Ehkä taloyhtiön joulusaunassa törmää naapuriin.

 

Työ: Eipä tarvitse mennä töihin krapulassa. Ja sitä paitsi monen päivän putki pleikkarin pelaamista käy myös työstä.

 

Raha: Kun joulua ei vietä, ei siihen mene myöskään rahaa. Muista kuitenkin, että kossupullo maksaa jouluna saman kuin arkena.

 

Rakkaus: Läheiset eivät välttämättä arvosta keskellä yötä humalassa soitettuja joulutervehdyksiä - nyt ei ole aika soittaa ex-anopille. Tekstarit eivät korvaa aitoja ajoissa lähetettyjä joulukortteja.

 

Mitä pukki tuo sinulle: Kebabin, mutta sitä ei tuo perille pukki vaan pizzalähetti.

 

Ja itsehän te voitte tehdä tämän Oletko j-ihminen? –testin täällä! Tehkää pois, tekee hyvää itsekullekin ;D Minullahan se osuu niin kohdalleen kuin olla ja voi. Tosin en käy saunassa, kebabin voisin syödäkin, ehkä.

 

Muuten residenssissä ei mitään uutta. Ai niin, sain yhden kirjan taas. Juu, mukavaa, kirja ei vain ole kovin tavallansa mukava, mutta siitä myöhemmin ajan kanssa ja asiaa! Nyt tämä kävisi juomassa vitamiinijuomansa ja kävisi ulkona vielä tarkentamassa säätilaa. Juu – hyvältä näyttää nyt klo 3.16 siis.

 

Taidan olla tulossa taas kahjoksi (ai miten niin tulossa?). Huomasin eilen nettailevani avoimen yliopiston sivuilla ja etsiväni kevääksi jotakin sopivaa. Voihan vee, tähänkö minä taas olen työntämässä itseäni. Mutta kun... se on sellainen huono tapa, opiskella työn ohessa. Että jos keväällä taas löytyisi jotakin kivaa ja mielenkiintoista.

 

---------------------------------

 

 

Purrrrrviska, kaiffat! On toi mami kuiteskii välill kilti, mun mami, mun. Eilenkii se tuli himaa taas siält röist aika myähää mun miälest. Mä olin vetäny vähä kotihepuloita ja sisustanu uudestaa, mutt en ollu tehny mitää tyhmyyksii. Goisinu hirveest ja goisin ku se tuliki. Nii ni sitt se rupes duunaa eväksii. Hei, se avas donaripuuki, avas hei toisenki =O Mä sain tosi ison biitin donarii, se ite söi vähä ja otti loput evääks. Sitt se lupas yrittää tänää tulla aikaisemmi himaa, ett me saadaa olla kaksistee. Sitt se viäl paijatti-rapsutti munta sen viakus ja mä sain olla siin, vaiks oli iha puhtaat lakanat ja kaikki. Mmmm. Mä tykkäsin, mutt goisiin mä painuin jalkopäähä. Mami kuarsii ku se goisii (niin kuorsaat itsekin, toim.huom.). Mutt oli niinku hyvä päivä tai ilta eile. Sain sitt napikoitakii ja äske kalkonii kaks biittii. Tai pualtoist, mutt kumminki. Nyt mä ootan tavissasfkaa. Ja lupasin yrittää olla kilti päivän aikan, jos seki kerta yrittää tulla ees vähä aikaisemmi. Lupas se käydä kaupoilkii ja semmost! Hei – haluisiks joku ne raksut, mull ne ei muute taidakkaa sopii! Jos haluu, voi ilmoo vaan, nii mä lähetän. Tai voi käydä hakees meilt himast täält Malmilt tai mami duunist, siält Paxilast. Niit on kilo nimittäi jäljell. Mami hiffas, ett mä joko syän niit liika ahneest ja ainakaa se fisujutska ei sovi mull, ett mä oksun sitt ja mull tulee vähä paha olo. Jos ne muille sopis, nii mialuust mä antasi ne jollekki? Laittakaa hei meilii, jookosta! Nyt mä painun goisii uudestaa, ei must oo fotoo ku mä en haluu olla fotois. Meen aina piiloo ku mami yrittää. Ihan joskus se onnistuu vahinkos kuvaa sillo ku mä goisin ja ne fotot on kaikki iha samalaisii aina. Tai sitt se härnää munta jollai, ett saa fotoi. Mutt nyt ei sitt niinku oo ku tämmöne.

 

 

Kliffaa viikendii hei, nyt päästää lepuuttaa kunnoll orjien kans!

 

--------------------------------

 

Voi Vincent, mukava, että muistit mainita orjienkin lepuutuksen ,D

 

Päivän slogan: Minä odotan, että jotakin tapahtuisi – en vain tiedä mitä.

 

Päivän biisi: Strange Days

 

Luettua: Yann Martell – Totuus Helsingin Roccamatioista. Ja uskokaa tai älkää, tällä ei ole Helsingin kanssa mitään tekemistä ,D Kirjassa on neljä novellia, jossa ensimmäisessä (joka on myös kirjan nimi) kertojan paras ystävä Paul sairastuu AIDSiin. Piristykseksi he alkavat yhdessä suunnnitella tarinaa suvusta, jonka asuu Helsingissä ja nimeksi tulee Roccamatio. Novellin aikana Paulin sairaus vain etenee – samalla seurataan vuosi vuodelta 1900-luvun tapahtumia. Sairaudesta kertominen ja sen etenemisen seuraaminen on kertojalle pahinta mahdollista. Kuolema tuntuu olevan läsnä jo paljon ennen tuloaan. Lopulta se tulee suurena helpotuksena myös Paulille. Hän saa sentään kuolla kotonaan ja rauhassa. Muut taas joutuvat kärsimään päivittäisen heikkenemisen ja kohtaamaan tilanteen kukin tavallaan. Vielä lisäys siitä, että Paul sai viruksen verensiirron kautta... Toisessa novellissa kanadalainen opiskelija ihastuu Washigtoniin ja käy omalaatuisessa konsertissa, joka tekee häneen lähtemättömän vaikutuksen; John Morton: Sotamies Donald J. Rankinin jousikonsertto yhdelle epäsointuiselle viululle. Keskustellessaan soittajan kanssa, opiskelija kuulee myös osan kammottavista Vietnamin kokemuksista ja siitä, miten heitä veteraaneja nyt kohdellaan. Kolmas novelli koostuu useasta vankilanjohtajan kirjeluonnoksesta erään vangin äidille kuolemaantuomion toteuttamisesta ja vangin viimeisistä tunneista. Melkoisen rankkoja tekstejä. Viimeisessä tarinassa nuori mies oppii isoäidiltään peilin tekemisen alkemiaa ja muistojen arvon sekä ominaisuudet. Minä pidin tästä, hyvää, rankkaa kerrontaa. Kirjoittaja on hyvin monipuolinen lahjakkuus eikä ole vielä ainakaan kangistunut kaavoihinsa. Minä pidin ja odotan lisää tältä kirjoittajalta. Suosittelen kaikille luettavaksi – erinomaisen sopivaa lyhytproosaa jokaiselle! Pelle Miljoona – Villarica, Pelle taas tapansa mukaan maailmalla, nyt Chilessä. Villarica on kylä tulivuoren juurella, jonne päätyy mm. Tampereen kautta sinne päätynyt Kittilän poika, Matti Pellavapää ihan naimisiin asti. Tripillä on mukana myös Raymond Cash, ruokoton, mutta luotettava jenkki. Tarinan kaunis nainen, Matin rakkaus, on Violetta, nainen jota ei voi unohtaa. Pellen tapaan luistavaa tarinaa ja hiukan hörhöistä tekstiä. Fudista, bisseä ja jutustelua sekä juhlia Violettan luona. Kaikenlaista häröilyä ja sankaritekoja. Pidin, kuten Pellen kirjoista muutenkin. Omanlaistaan sekoilua kielen ja elämän viitakoissa. Suosittelen Pellen teksteistä pitäville, muut eivät ehkä jaksa ymmärtää. Tähän kun pitää itse kiivetä sisälle ja elää, täysillä.

 

                                           

 

                                        SE ON, SE ON... PERJANTAI!

 

SÄÄ-, LIIKENNE- JA KISSARAPOTUSTA

Mistä sitä oikein aloittaisi? Sää Malmilla äsken klo 2.58; kuivaa, tuuletonta, raikasta. Mutta odottakaas vaan, sadetta sieltä tulee sitten jossakin vaiheessa. Liikenne alkoi sitten tökkiä sen mitättömän miitin takia jo eilen iltapäivällä. Takso oli myöhässä, oli joutunut poliisien pysäyttämäksi, että hra Tärkeät pääsevät kulkemaan. Lähdettäessä jouduimme myös ruuhkaan eli odotimme 20 min risteyksessä, että toiset hra Tärkeät pääsevät poliisien pii-paa –autojen saattamana jonnekin. Hmph, tämä ei tykkää! Tämän rutiineja häiritään nyt turhaan ja epämiellyttävästi. Ihmettelen muuten noita kuljetussysteemejä, jos joku haluaisi vaikka räiskiä jotakin, ei kai kukaan niin tyhmä ole, että autoja räiskisi. Ei, kai sitä muita tapoja keksisi. Luulisin sentään, näinä aikoina! Että jonkinmoista hätävarjelun liiottelua tuolta osin.Tavikselle ao. miitistä ole kuin haittaa!

 

Kissiuutisista puolestaan sen verran, että ei, mitään ei ole tapahtunut. Idioottikissani oli vain eilen tunkenut itsensä nukkumaan pussilakanan sisälle =O Siis peiton ja pussilakanan väliin, vielä sinne alapuolelle. Hiukka hankalaa oli ravistaa elukka sieltä ulos. Hyvin loukkaantunut kattiska sieltä sitten löytyikin, hänen uniaan näemmä häirittiin. Oli paikan keksinyt....

 

Varastolla lievähköä kiirusta! En puhunut kuin kerran muiden kanssa. Osaston väen kanssa juttelin ns. normaalisti. Levitän oudon mainetta ympärilleni, katsotaan kuinka kauan se vie. Eväksenä oli tomaatti-porkkana-sieni-sipulimättöä ja tagliatella, erinomaisen hyvää runsain maustein. Kaveri oli kade, hänellä oli jotakin juustoraviolia, joka näytti hyvältä, mutta oli kuulemma pahvin makuista. Tekisi vaan hänkin itse ruokansa, mutta eihän sitä ehdi. Kun pitää suorittaa ja pitää itsestään huolta ja viettää mukavaa aikaa. Niin ne jotkut. Minulla taas ei ole muuta tekemistä kuin lukeminen ja ruuanlaitto sekä kissasta huolehtiminen. Tai kai sitä olisi, jos välttis haluaisi, minä en vain taida haluta enkä jaksaa. Kaiken järjestäminen on niin vaikeaa taas. Pitääkö Itsepäisyyspäiväkin olla lauantaina? No tämä oli retorinen kysymys. Käytännössä Welhotar siis lähtee huomenna puolelta päivin, eikä suinkaan vapaalle vaan rahtaamaan kirjoja ja ruokaa viikoksi kotoon. Auts, särkee jo etukäteen!

 

Muutenkin on kipeä ja veemäinen olotila. Menisivätpä nämä pari päivää mahdollisimman nopeasti, että voisi lepuuttaa kunnolla!

 

------------------------------------

 

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Hei siis, kavrut, toi mami on hömelö. Se tuli himaa illall ja herätti mutt iha keske parhaitte unie. Kattokaas ku se kerta oli riisunu sänky, ei siälä ollu ku yks peitto ja lakanat. No mihi sitä sitt kissi menis, muuta ku just sen ainoon peiton alle. En mä kyll tiädä, miten mä sinne lakana sisää onnistuin ujuttaa itteni >o< Mutt siält toi karisti mut pois, tiätteks, niinku kääns peiton ja yritti ravistella toista ulos. Hei, keske unie. Vähäks mä olin närkki! Ei tollasii tehdä kerta nih. Ku mä kuiteski oon ollu iha kilti, mitää oo tehny, rauhas goisinu. Syäny muanat ja semmost. Enkä lirunu tai mitää. Piti vaa päästä goisii. No sitt se laitto sen murinakonee taas pyärii. Hitsi, seki pyärii nyt sitte joka päivä, mä saa kunnoll goisittuu baseskaa. Enkä saanu kunno muanaa. Hei, tänää sen on pakko duunaa jotai safkaa illall. Josko jo alkois irtoo vaiks donarii? Mamiiih? Se sano, ett se vois vaiks tehdä donarileipää, jee. Mä saanki sitt paljo, ku se ite syä vaa vähä. Mä ootanki sitt kiltist iltaa – tai tota yritän ainaskii. On se välill vaikeet, ku tääll keksis kaikelaist kliffaa yksikseenki. Toi välill on hiffannu, ett päivisi mä steppailen tääll ruakapöydäll ja tän konee pääll ja tuala viitakoss. Se sano eile, ett jäljet näkyy. Voi hitsi, mä tajuu, mist se on huamannu. Vissii mun jälkii on jossai tai kaavoi tai jotakii sitte. Kyll se on aika kliffaa seikkailla tääll varovast iteksee. Sillee just varovast, ett mami ei huamais olleskaa. Pahus, ku se huamaa melkee kaikki. On se tarkka, höh. Ei löytyny kunno fotoi, nii tämmöne vaihteeks.

 

 

Kliffaa melkee loppuviikkoo, yritetää olla orjill miäliks!

 

------------------------------------

 

Vincent, kuulostaa vähän tarkoitukselliselta – varmisteletko donaripurkin ottamista esille?

 

Päivän slogan: Minä taidan tilata itselleni lohikäärmeen, se voisi olla kissaa helpompihoitoinen *huoh*!

 

Päivän biisi: Turn On Tune In Drop Out

 

Luettua: Seppo Jääskeläinen – Kaikki pelissä. Ismo Toukosta työ stressaa, eletään lamavuosia ja tehtaalla saneerataan, samalla "järjestellään työtehtäviä". Loputon stressi aiheuttaa Ismolle infarktin, josta hän kuitenkin hiljalleen toipuu ja palaa työpaikalle. Siellä ei enää olekaan hänelle huonetta eikä sijaa ja uusi ns. tittelikin on keksitty, eli  käytännössä hänet aiotaan hiljaksiin ulostaa töistä kokonaan. Työ on ollut Ismolle kaikki, koko elämä ja tehtaalle hän on myös antanut suuren osan itsestään vuosien aikana. Sairasloman  ja loman hän kuitenkin yrittää olla huolehtimatta asioista. Tekee mukavan matkan Viroon ja tapaa poikansa tämän kihlatun kanssa. Elämä siis tuntuu jatkuvan. Sillä aikaa vaimokin on ehtinyt hankkia rakastajan ja muuttaa kohta pois kotoa. Ikää on vasta vähän yli 50, mutta silti tulevaisuus näyttää huonolta. Lisää väkeä saneerataan ja vanha hyvä työntekijä tekee itsemurhan jäätyään työttömäksi. Isot pomot keksivät itselleen uudet nimikkeet ja yrittävät saada myös tehdasta pyörimään uusilla menetelmillä. Lopulta Ismokin saa lomalta palattuaan ruskean kirjekuoren. Kuoren, jossa hänet irtisanotaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Ismo lähtee eikä takaisin tule. Tai tulee, insinööriosaamisensa kanssa. Mukanaan hänellä on kotitekoinen pommi, mikäs insinöörismiehellä sellainen on väsätä ja mukaansa hän ottaisi uudet johtajat. Ikävä kyllä – maadoitusohjeet unohtuvat tehtaan ovea avatessa ja Ismo räjäyttääkin vain itsensä silpuksi keskustytön huutaessa hysteerisesti taustalla. Tämä on kertomus pienestä ihmisestä laman ajalta, siitä miten kaikki voi tapahtua ihan kenelle tahansa. Yleistäkää tämä ja miettikää, montako tällaista henkilöä tunnette (no, ihan tuota final solutionia lukuunottamatta)? Montako irtisanottua muistat heti? Kuka tuttusi kärsii työttömyydestä – siis oikeasti kärsii? Minä pidin tätä yhteiskunnallisena kannanottona, kirja ei sinällään ole erikoinen, mutta tässä se on. Suomalaisen pienen ihmisen todellisuus – vaikkapa minun – aivan kohta. Mitä kaikkea meille voidaan tehdä, ennenkuin se on viimeinen niitti ja päädytään äärimmäisiin ratkaisuihin! Suosittelen – karua kerrontaa, mutta niin todellista. Marko Hautala – Itsevalaisevat. Maaria saa terapiavastaanotollee pojan, joka puhuu outoja kalasta ja käyttäytyy kummallisesti. Samaan aikaan Maarian entisen rakastajan. Eliksen, tytär Iiris katoaa. Maaria yrittää selvittää pojan outoja puheita, mutta ne tuntuvat jäävän omien murheiden alle. Maaria on jäänyt kovin yksin, alkavan syystalven pimeässä loistavat vain katuvalot ja muiden perheiden onni ikkunoista. Eelis taas etsii tytärtään vimmalla ja voimalla, unohtaen kokonaan Maaritin. Takautumista selviää, että poika, Maunu, oli yhtä aikaa Iiriksen kanssa riparilla, jossa Iiris kertoi Opetuslapsesta ja kaloista. Riparilla tapahtui muutakin... epämiellyttävää. Kirja huipentuu siihen, että Maaria lähtee jäljittämään Maunua ja tietämättään ehkä myös Iiristä. Vinkkinä on vain vanhan teurastamon rakennus. Sieltä hän löytää kalat, huoneelliset fosforinhohteisia kaloja – sekä lähes lopullisen tuhonsa. Maaria selviää kuitenkin hengissä, ilman toista kättään, mutta selviää. Poliisi yrittää selvittää tapahtumia, paikalta löyty ainakin kahden henkilön ruumiinosia. Maaria kärsii muistinmenetyksestä eikä halua enää palata asiaan, vaikka pakko onkin. Melkoisen kammottava kirja siitä, mitä uskonnolliset kultit ja ihmisen kiero mieli voivat saada aikaan. Riittävä manipulaatio tuottaa yllättävän pelottavia tuloksia ja herkät ihmiset on helppo saada tekemään mitä tahansa. Minä pidin tästä, vaikka kammoankin tätä jollakin tavalla. Suosittelen kaikille – lukekaa tämä vaikka kauhuna ja ihmismielen pimeänä puolena. Minä näen tässä vähän muutakin, sen, että tämäkin voisi sattua melkein kenelle tahansa, joka ei enää jaksa ja joka on yksin.... Uskonnolliset kultit ja riitit tarjoavat kuitenkin turvaa kylmässä ja kovassa maailmassa, olkootkin sitten väkivaltaisia, rujoja ja omituisia!

 

                                            

 

                                             PUUUH - TORJANTAI!

 

ERITYS- JA ERISTYSASIAA...

Jospa minä kertoisin vaihteeksi, mitä säätietoilija kertoi seuraavan viiden päivän säästä. Vettä, vettä, räntää, vettä, räntää. Että uskokaa pois ,D Jotakin siis tulee ylhäältä alas jossakin muodossa, välillä voipi olla poutaa. Kuten Tipu kommentoi, ennen pouta tarkoitti kaunista ilmaa. Nyt se tarkoittaa sitä, että ei sada. No väliäkö hällä, pääasia ettei tule lunta tupaan eikä kulkuväylille. Eilen tosin kuski äitiyi iltapäivällä pelottelemaan minua, että en pääsisikään tänään iltapäivällä kunnolla kotiin sen pienen miitin alkupöhinöiden takia =O Voi hyväinen aika, jos joku miitti estää Welhotarta pääsemästä kotoon tänään ja loppuviikolla, nostan siitä ihan pienen metakan. Miten vammaisraukkoja sorsitaan, sano... Ai että, siinä saisivat kyytiä eri maiden johtajat. Minä aion oikeasti päästä oikeaan aikaan kotoon tai mörkö HMPK:n vieköön! Toisaalta, tuollaisesta mokasta voisikin märistä oikein olan takaa ja vielä vähän julkisemmillakin foorumeilla – minä odotan *uhkailee*.

 

Varastolla on kiire, minä teen minkä ehdin eli kaiken. Eilen onnistuin olemaan puhumatta melkein kaikille melkein koko päivän. No osaston kavereiden kanssa vaihdoin pari sanaa. Onkos nyt kivaa, täh? Kohta ne päättelevät, että olen joko tulossa hulluksi tai loukkaantunut jostakin, muahaahahah. No, päätelkööt ihan mitä huvittaa pienissä päissänsä ;D EVVK. Oikeasti. Minä pyrin evästämäänkin sellaiseen aikaan, että kaffetilassa on vain yksi työkaveri – se samainen, joka on myös kasvissyöjä. Eipä tarvitse ihmetellä toistensa appeita, hänellä kun punkevat vielä eri allergiat, joten ruokavalionsa onkin sitten hieman vielä krantumpi kuin minun. Lisäksi hän jopa osaa puhua, muustakin kuin kuvalaatikosta tai hömppälehdistä. Että jospa vain minun annettaisiin olla rauhassa, minäkin pitäisin turpani kiinni. Pitäisi alkaa vielä käydä ulkona tupakalla, en taatusti tapaisi ketään!

 

Jahas, se alkaa olla taas Eestin Herkkujen päivä! Tattari on lopuillansa ja muutkin emmeet, herkutkin. Belgarion kaipailee varmaan ensi viikolla taas kuivattuja marjoja jne. Minä ajattelin ostaa muiden appeiden lisäksi taas hirssiä, löysin ohjeen hirssipihveleistä ,D Kaikkea on kokeiltava, nääs. Sitäpaitsi, se kaupan komistus, tumma nuori poju, voi taas olla aamuvuorossa. On sitä sentään kiva katsella, vaikka tällainen muori ei edes tiedä mitä sellaisella voisi muutoin tehdä. Niin, juu, jugurttia tarviisin myös, kohukkeita ja sukulaatia. Saladoa ja adjikaa sekä juustoa. Ei, enhän minä nyt itselleni. Mutta kun Belgarionkin on taas tulossa lauantaina käymään *valehtelee kirkkain silmin*. Meillä on tapana jakaa nämä saaliit Serkuista ja Vii Voanista aina sopivasti puoliksi, hieman taidan tyrkätä Pojalle enemmän. Minähän pääsen Serkkuihin vaikka joka päivä!

 

Se oli muuten lähellä, että HeSy:n lakkoilevat eläintenhoitajat eivät eilen saaneet uutta hoidokkia – tai siis vanhaa takaisin. Armas karvatakamus oli täsmäoksunut aivan keskelle päiväpeittoa. Lisäksi oksu oli levitetty (olikohan sen päältä kieritty) tiukasti peittoon. Niin tiukasti, että jumalattoman iso päiväpeitto piti väkisin tunkea pesuun. No, ei meillä yleensä oksuista hermota. Mutta – sen jälkeen kissi oli punkenut peiton alle, melkein keskelle jälleen ja goisi siellä tullessani. Kun minä aioin heittäytyä sänkyyn, huomasin tuon läikän. Kun poistin sen peiton, tulvahti mukana myös haju. Peiton alla karvatakamus oli liruttanut rauhassa ison läikän silkkaa itseään eli kussut peiton alla! Aijjumankekka, silloin repesi. Siis täkit ja lakanat ja kaikki sekä kissa ihan omatoimisesti vonkuen baseen. Että jatkuva kuseskelu sitten jaksaa aina ottaa yhtä paljon päähän. Silkkaa laiskuutta tuo kyllä tällä kertaa on ollut! Prletto, käsi pikavalintanäppäimellä jo mietin mitä tehdä. Toisaalta, kukaan ei halua tuollaista epattoa huviksensa, se on varma se. Että turha se olisi HeSyynkin soitella. Kai se on vaan lusittava sitten Vinskin kanssa. Pyykkikone tulee siis pyörimään taas koko viikon. Hermo tässä menee! Toisinaan merkkaukset ovat silkkaa kiusantekoa ja ne ovat johdettavissa jostakin tapahtumasta tai ei-tapahtumasta. Mutta pari kertaa kissinderi on kussut suoraan laiskuuttaan johonkin. Ei, ei ole mitään sairautta – tämä on tarkistettu. Se on joko silkkaa vedhuilua tai todellakin laiskuutta. Luulisi vaan, että itsekin jo tajuaisi, ettei siitä ainakaan hyvää seuraa! Welhotar ei ole tänään kiva kaveri, ei yhtään.

 

Käyn taas tässä välissä vähän haistelemassa ilmaa – tuore rapo säätilasta klo 3.15. Säätila juuri nyt: pientä tihkua, muuten raikasta ja pimeää. Ei tuulta, hiljaista ja rauhallista. Malmilla siis kaikki hyvin – noin yleensä ottaen ja muilla ainakin.

 

--------------------------------------

 

 

Purve, kattiskat! Taas mä oon siis töpänny. Mä en voi tajuu, miten mull aina, ihan aina käy jotai. Mä oksuin, joo ei siinä mitää. Mutt ku mä olin väsy, mä vaa pyärähdin ja jatkoin goisimist. Eikä mami oksumisest ollu vihane. Se vaa otti sen sinne koneesee sen peito. Mutt sitt se huamass, ett sänkyss dunkkaa joku, niinku paha dunkkis. No ku mä olin siälä peiton alla goisiis. Se on paras paikka olla turvas, lämpöne ja pimee ja peitto tiukast päälä. Mä varmaa unissaa olin sitt pissiny alle. Juu, vahinkoss tai uness. En tahaltee. Tai jos tahaltee nii iha vähä vaa. Mutt taas lensi tiätteks te sänkyn kaikki vaatteet. Mä hiffasin mitä on tuloss, nii ni painuin suaraa basee. Mami päästi suustaa taas semmosii asioit, ett te ette ees haluu tiätää. Jessus, ett se osaaki tommosii sanoi. Mistäkähä se onki ne oppinu =o No, ei se mua kurmuuttanu tai mitää, en ollu arestis eikä mitää semmost. Toru vaa. Ja uhkas suihkutella koko huusholli sill haisull. Mutt ei se mitää auta, jos pissit tulee nii ni ne vaa tulee. Joskus kyll mua harmittaa ja sillo mä käyn vähä heittää snadit lirut johki. Jos on semmone fiilis, ett orja ei oo ollu tarpeeks kilti tai antanu tarpeeks hyvää muanaa tai jotai. Mutt mun pitäis muistaa, ett siit seuraa aina jotai. Ainaski mamill paha miäli ja sitt se suuttuuki viälä. Ja murinakoneell tulee hommii enkä mä diggaa siitäkää. Miks mull o nii piäni pää ja lyhyt muisti? Mami jo uhkas, ett se laittaa ton seinän kii, ett mä en pääsis enää makkarii. Siit kyll seurais vaa pahempaa, mä luulen, ett mä menisin soffill sitt. Ja niit soffii ei voi pestä! Ett muistais nyt ton edes. Nyt mä makoilen (kuorsaat, toim.huom.) jo täss sänkyss ja tsiigailen tätä skrivaamist. Oon saanu kalkonii ja napikoit, uutta puukkimuanaa ja raksui. Ett mikäs täss on makoilles. Ku nyt muistais taas, mutt ku päivä on pitkä ja mä oon yksin täälä. Hei, muute tämmöst ei ikinä, siis ikinä, tapahru sillo ku mami on himass. Ett voisiks orja hei päätellä täst jotai! Täss mä yritän taas pummii jotai, vähä ainaskii...

 

 

Hei, se on taas viiko keskimmäine päivä – kliffaa päivää kaikill. Älkää hei te sentää pissikö mihkää muuall ku omaa lodjuu!

 

----------------------------------

 

Vincent, tuo toivotus on erittäin järkevä edistysaskel.

 

Päivän slogan: Runot ovat juuria niille, joille ei ole maata tarjolla.

 

Päivän biisi: Tuhma hauva  (vai voisiko se olla kissa...)

 

Luettua: Simo Halinen – Lemmenomenia. Kolmeen eri aikaan, kolmen eri parin omituista, erilaista ja dramaattisen salamyhkäistä rakkaustarinaa. Tarinat kietoutuvat toisiinsa oudolla, mystisellä tavalla. Pääosissa ovat kuitenkin elokuvat, ajan käsite ja sen olemus sekä rakkaudella hoivatut erilaiset omenapuut. Mausteena mukana sienien loistoa, näyttelijän tarinaa, sukututkimuksen ja selvitysten tuloksia.Tarina on surullinen, hauska ja erilainen. Lukemista voi hankaloittaa eri henkilöiden siirtyminen ajasta toiseen hyvinkin pikaisesti. Noin yleensä ottaen, ihan luettava, ei kuitenkaan mitään kovin suurta kirjallisuutta. En ihmeemmin osaa suositellakaan, aika yhdentekevää. Kiinnosti sen verran, että luin kuitenkin yhdellä kertaa loppuun asti. Ei onneksi sentään hömppää vaan aivan reilua kotimaista dhraamaa kaikkine kliseineenkin, joita löytyy vähän mausteeksi. Eli ei pahimmasta päästä, ei kyllä tule meille toista kertaa käymään. Odotin Haliselta vähän parempaa esikoisen perusteella (Idänsydänsimpukka)...

 

                                          

 

                                           KESKIVIIKONTAITA!

 

 

KUKA ON VIENYT OMENAPÄÄRYNÄT?

Missä ne ovat? Minun omenapäärynäni, joilla tulin toimeen koko viime talven? Mihin ne ovat paenneet tänä vuonna? Minun on ikävä, edes niitä! Maailma on ankea paikka, joka ei tarjoa Welhottarelle enää edes sitä pientä nautintoa; omenapäärynän kirpeänrapeaa rapsahdusta aamulla.... Ihan totta, oletteko te nähneet Niitä halvalla jossakin?

 

Lueskelin nimittäin viime vuoden merkintöjä ;D Hupaisaa, samaa märinää hiukka aiheita vaihdellen. Mutta silloin oli edes omenapäärynöitä! Näihin aikoihin viime vuonna etsin töitä eli olin tulossa Varastolle haastatteluun ja tentin viimeisiä rippeitä siitä koulutuksesta, argh. En tajua, miten minä jaksoin. No, en minä oikein tainnut jaksaakaan. Siellä oli merkintä ainakin 1.5 vkon sairaslomasta sopivasti tässä joulukuussa. Taitaisin taaskin olla sen tarpeessa. Ketuttaa – ihan kaikki ketuttaa, on sellainen megalomaaninen perusketutus, jonka syytä en ole löytänyt. Suuri osa taitaa kuitenkin johtua ihmisistä ja heidän typeryydestään ja tekemistään päätöksistä... Ei, minä en tarkoita nyt ketään henkilökohtaisesti. Vain noin yleensä! Juu, tietysti syynä ovat aina muut. Ehei, en minä, en toki.

 

Varastolla pyörii peruskiire, ei mitään hälyttävää ainakaan vielä. P-P myönsi perstain puolipäivävapaan mitenkään kommentoimatta. Piru vie, minä olen lahjoittanut talolle urputtamatta jo toistakymmentä ylityötuntia... repikää siitä. Lisäksi sain kuulla pikkuj:sta erilaisia variaatioita. Ei kiinnostavaa. En tod. menettänyt yhtään mitään, näitä on jo nähty aivan riittävästi. Mutta yllärinä, ensi vkon koulutuspäivä ja pikkuj:t ovatkin samalla erään kaverimme syndärit. Ei paha, niistä tulee yllärisynttärit ,D Lupauduin sitten mukaan minäkin, koska kyseessä on tosi mukava ihminen.  Eli ensi viikolla Welhottarella on taas (!) menoa viikolla – hui kauhistus, mihin minä joudunkaan tämän kiirukseni kanssa. Kalenteri on täynnä, pölyä, *puhaltelee*. Lisäksi on Itsepäisyyspäivä, jolloin tavan mukaan tarjoan Belgarionille erityisherkullisen lounaan.

 

Kummisetä on jälleen loukkaantunut minuun, sukunsa tapoja noudattaen ,> Hän näet lupasi moneen otteeseen hommata Belgarionille vähän käytetyn, hyvän ja edullisen plittanan näytön työnsä kautta. No, sitten tulikin jotakin ongelmia työssä ja hän selitteli asiaa täällä käydessään pariin otteeseen. Viime viikolla eräänä myöhäisiltana puhelin jälleen soi ja jurrinen Kummisetä selitteli asiaa taas kerran, hiukan tarina oli vaihteeksi muuttunut. Kuuntelin ja sitten kerroin, että olen jo kuullut tuon selityksen nyt kolmatta kertaa – kyllä minä uskon vähemmälläkin! Päätimme sitten Belgarionin kanssa, että hän ostaa aivan uuden näytön hovitoimittajaltaan ja minä maksan sen yhdistettynä j- ja syntymäpäivälahjana, kun saan kuitenkin vähän veronpalautuksia ja ne kirjoituspalkkiot. Kyllä niillä nyt yhden näytön ostaa. No, joka tapauksessa setä siis loukkaantui verisesti ja eilen yrittäessäni soittaa, löi puhelimen korvaani. Olisin vain tiedustanut yhtä adapteriasiaa, joka sitten selvisi muutenkin. Soitin toiselle kaverille, joka tiesi heti oikean vastauksen. Minä kun olen tumpelo näissä asioissa.... Mutta herkkiä ovat miehet loukkaantumaan *virn*. Shääli, itse olisin mieluuummin väleissä myös Kummisedän kanssa.

 

Kehuin teille eilen sitä valmistamaani tofua, kehuin sitä myös töissä kasvissyöjäkaverille. Se oli ja on edelleen hyvää. Kuinkas ollakaan, tupakkatauolla parikin leidiä innostui kehumaan tehneensa aitoa ja oikeaa karjalanpaistia viikonloppuna, kävivät valmistusta läpi ja kehuivat mätön herkullisuutta. Minun oli ihan pakko mainita tämä appelsiinitofu siinä keskustelun lomassa. Ei olisi taas pitänyt! Ensin vallitsi outo hiljaisuus, jonka jälkeen kommentit olivat luokkaa "En ole maistanut, enkä maista", "Ei sitä voi syödä kuin yhdellä tavalla", sekä viimeisenä "Mitä hvttiä sekin oiken on?". Yritin nätisti selittää, että tofuhan yleensä marinoidaan ennen valmistusta tai sitten upotetaan hyvään kastikkeeseen jne. Johon eräs kaikkitietävä taas totesi, että sitähän saa valmiiksi marinoituna. No, en enää jaksanut selittää, että mieluummin teen itse, että tiedän mitä syön. Olisi pitänytkin alkaa ihmetellä sitä karjalanpaistia, nyt minä vasta tajuan.... Olen taas oudon kirjoissa – onneksi se on jo niin kovin tuttua =D

 

Ja ystävät – mitä tulee eiliseen lumimyräkkään – edelleen on totta, että aamulla klo 3 radiossa luvattiin Etelä-Suomeen lunta, mahdollisesti räntänä tai vesisateena! En minä omiani horissut, vaikka siltä vaikutti siinä hemmetinmoisessa vesisateessa. Älkää nyt Welhottarelle vedhuilko, vedhuilkaa ennusteiden laatijoille. Kun minä kuuntelen näitä ennusteita jo aamulla klo 3 lähtien, ne hyvinkin jo ehtivät muuttua muiden normiaamuun mennessä.

 

Jahas, ei kun tupakalle parvekkeelle ja haistelemaan sitä ilmaa! Nyt on kuivaa ja kirpakkaa, ei kuitenkaan pakkasta (arvelee tämä ja lähtee tauolle). Ei sada, on kuiva keli enkä ole tahallani kuunnellut säätiedotusta, nih.

 

------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Vähäks oon väsy. Onks muutki kissit väsyi? Mami taas herätti mut, ku nousi nii aikasi. Mä oisi kyll illall ollu hereill, mutt se kömpi taas goisii. Epist tommone aikataulutus, ei sovi mulle. Ei se jaksunu leikkiikkää. Oli taas iha repo ja märisi jotai. Mullekaa mitää heekkui, söi taas sitä omaa möhnääsä, vaiks mä kuin yriti saada itellee jotai heekkuu. Niinku siis kunno heekkuu, jauhist tai donarii tai jotai. Ei vaa irronnu. Toss on joku foto, ku se tahallaa kiusi mua eikä sittekää antanu mitää! Son kamalaa ku piäntä kissii kiusitaa tommottis. Sitt mä meninki taas möksöttää, ei voinu kunnoll möksöttääkkää ku taas se hurinapyykityskone piti sitä kammoääntä. Ei voinu olla ees bases. Piti sitt vaa steppailla täällä ja jolista. Iha vähä mä sitt heiti piänt juaksuhepulii kehii. Kilti mä oon kyll ollu, iha tosi! Ett miks ei niinku irtoo mitää kivaa heekkuu? Jotenki toi orjien palvelu vaa huanonee entisestää. Oiskoha taas aika pistää se uudelleekoulutuksee? Oppis taas olemaa orjaks ja palvelualttiiks, niinku. Ei tämmösest tuu mitää, ett mennää goisii ja jätetää kissi yksi leikkii. Kuka sitä nyt yäl viittii leikkii, ainakaa paljo. No ihan vähä mä pelasin palloo yälä, toi kiälsi senki ku oli vissii vähä kova ääni. Se oli taas se kolffipalli.... Juu, vähä se kolisi. Nyt se uhkailee taas sill matolääkityksell. Sill ku laitetaa niskaa, en paljo välittäis. Puren ja raapitan. Se tarvii jonku avuks – en suastu muute.

 

 

Kliffaa päivää hei kaikill, goisitaa ja levätää, ett jaksetaa kiusii orjii illall!

 

---------------------------------

 

Vincent, onko pakko houkutella muitakin tuolle linjalle?

 

Päivän slogan: Eihän oo pakko, jos ei haluu... yhtään mitään.

 

Päivän biisi: Get Off My Cloud

 

Luettua: Thomas Bodström – Pakenija, entisen ministerin ja kovan luokan ruotsalaisen poliitikon kirjoittama trilleri. Tarina alkaa siitä, että eräs vanki tapetaan vankilassa eikä kukaan tietenkään suostu tietämään asiasta mitään eikä todistajia löydy. Tutkimus etenee kehnosti, mutta kun eräälle todistajalle salaa luvataan Ruotsin kansalaisuus, hän suostuu todistamaan nimettömänä. Asiaa tutkivat poliisit, asianomistajien asianajajat, poliitikot, oikeusministerikin sekaantuvat kukin tavallansa tapahtumiin ja esiin nousevat kytkykaupat, selkeä lahjonta ja poliittiset salaiset sopimukset. Mielenkiintoinen kirja sisäpiirin tapahtumista, perustuu tositapahtumiin. Juttu huipentuu joukkopakoon vankilasta, jonka tilaa yksi asianajajista ja toteuttaa hänen asiakkaansa, jonka toimet eivät nekään kestä päivänvaloa. Ei siis kehno opus, hiukka pitkästyttävää jaarittelua välillä, mutta se kuulunee tässä oikeusministerin luonteeseen. Suosittelen, jos on kiinnostunut rikoksen ohella sen selvittämisestä ja poliittisista vaikuttamista sekä yleensä Ruotsin poliittisesta järjestelmästä ja vankeinhoidosta. Kyllä tämän lukee ihan kerralla, mutta ei yllä Welhottaren suosikkeihin asti. Aivan kelpo kirja kuitenkin.

 

                                        

 

                                        PYH PIHKAA KUITENKIN!

 

 

MAANANTAI - LUNTA LUVASSA

Taas tökkii, ei ilma, mutta luvattu eli lunta taas tulossa, vai? Ihan kiva hei! Voisitteko peruuttaa sen ennustuksen, jookosta. Tämä voisi yrittää sitten olla vänisemättä ja märisemättä ja se on jo tosi paljon se. Muuten Ilmatieteenlaitokselle erittäin veemäiset terveiset, samoin muualle, mistä sitä lunta noin yleensä ottaen tulee ja luvataan: TÄMÄ EI TYKKÄÄ, eivät tämän koivet varsinkaan. Muuten mitään välii, nih kerta.

 

Kantapöytä oli käynyt myyjäisissä oikein olan takaa, vinkeitä vinksuja, käykääpäs katsomassa. Nyt  tiedän, mitä tehdä muinaisilla valokuvilla. Tällainenkin  tahmaräpylä, ehkä. Voi kun olisi kyytejä enempi ja tiedot kaikista myyjäisistä, vielä kaveri mukaan ja jos sitä rahaakin olisi – mutta kun ei niin sitten ei! Tyydyin kaivamaan Belgarionista pienenä otettuja kuveja esiin ja viemään ne Varastolle, ihan vaan huvikseni. Täytyy vaihtaa vähän kalustusta ja muuta ei voi vaihtaa kuin kuvia. Niitä onneksi riittää!

 

Vaihdoimme lauantaina Belgarionin kanssa residenssiin verhot (punaiset, joissa värikkäitä kuutioita mm. vihreää, oranssia, vaaleanpunaista, turkoosia), matot (tummat sammalenvihreät) sekä soffan päällisen (vaalea oviili). Nyt on vähän erinäköistä taas hetken aikaa. Ei kyllästytä niin helposti ja on lämpöisempi olo, kun matot ovat vielä pehmoisetkin. Josta tuli muuten taas mieleen, että jos olisi auto ja kaveri (sekä taas sitä rahaa) lähtisin huonekalu- & härpäkeostoksille Viroon. Muutama linkki, joissa on aika viihdykästä ja kaunista sekä erilaista tavaraa. Muitakin fiksuja ostospaikkoja löytyy. Suosittelen, jos joku on lähdössä siellä käymään. Voisi tuoda tällekin jotakin, jos ottaisi yhteyttä tämän meiliin, ziitos!

 

Eilen valvoskelin taas aamuyöllä ja otin mukavia mikrounia sitten toista tuntia aamusta. Sellaisia joissa tapahtui kaikkea vinkeää. Jos uni oli kehno, herätin itseni. Minä alan oppia tällaiset aamunautinnot, jotka toimivat vain viikonloppuisin. Vähän kuin Hauskat kotivideot, mutta tosi paljon parempaa viihdettä! Viime yönä taas uni ei ottanut tullakseen, maanantai-ahia selvästikin.

 

Olin kuitenkin jo puoleen päivään mennessä tehnyt ns. kotihommat. En jaksanut imureerata, kävin huushollia harjan ja kihvelin kanssa, vähän mopinkin. Saman asian se ajaa, minusta. Pääasia, että karvat ja pöly katoavat. Ja kissaoksut, jostakin syystä Vincent tähän aikaan vuodesta oksuaa mieluusti ja haluaisi syödä kukkia. Kumma juttu, karvanlähtöä ei ole, mutta tämä on jokavuotinen ongelma tähän aikaan talvea.

 

Sitten siirryin itsekin ruokapuolelle *eheeheh* eli minä, hedelmien ja erityisesti appelsiinien perivihollinen ruuanlaittoon käytettynä, tein appelsiini-seesaminsiemen -tofua, ohje Kurpitsamoskalta. On muuten aivan järisyttävän hyvää, vähän muuntelin totuutta. Koska en voi käsitellä oikeita apelsiinoja, ostin Liiteristä täysmehua. Samoin maustoin kastikkeen vähän rätväkämmin eli yleismausteeni curry ja tandoori tulivat mukaan. Kerrankin onnistuin paistamaan seesaminsiemenet (siis ne kuuluvat siihen tofun päällä olevaan sössöön, jossa tofu kieritellään ennen paistamista) niin, että ne olivat kauniin vaaleanruskeita ja herkkuja. En polttanut yhtäkään! Njam, ja tätä sitten hyvin haudutetun tattarin kanssa. Ei paljoa tarvinnut, olin ängeten täysi. Apetta riittää ainakin pariksi päiväksi – hyvää sellaista. Kastikkeen väri on hiukka omituinen, mutta ei haita. Maku on pääasia, kiitokset siis ohjeesta sinne Kallioon (taas)!

 

----------------------------------

 

 

Purrrrrrrve, kaiffat! Ai ett taas munta mollataan. Emmä sill mitää voi, jos kerta oksuttaa nii ni oksuttaa. Mä oksun paljo vähemmä karvalähdön aikaa ja sitt myähemmi taas enempi. Ei tätä tajuu, tää on outoo, mä tiän. Se on vaa mun kaavat vissii ku menee massuu, mä oon nii siisti kissi. Mami vaa sanoo, ett niit menis enempi sillo, ku kaavat lähtee. Mutt toisaalta, kuka sillo haluu ja viittii olla siisti, mä hinkkaan itteeni sillo soffall ja matoll, en mä siivoo tällee itteeni. Nyt ei tiätteks lähre yhtää ja karva kiiltää, oon nii nätti *huoh, toim. huoh*. Ja sitt mä oon ollu iha kilti kans. En oo tehny mitää. En vaa jaksanu goisii mami viakus, ku se vaa pyäri ja punki. Sitä ei goisittanu  taas viime yänä. Me kyll lojuttii aika lahjakkaast eile päiväll. Sitt mä en ala, se teki taas vaiks kui moneks päiväks sitä valkost, mitä kissit ei syä. Mä oon yrittäny kyll, mutt ku se ei maistu. Hmph. Saan sitt vaa tavismuanaa. Napikoitkaa ei oikee tee miäli. Mä tahtosin jotain vaihteluu, muutaki vaihteluu ku uutta puukkimuanaa ja raksui. Mamiih, uusii napikoit? No se lupas tsiigaa loppuviikost, jos se ostais jotai muut. Eikä sitt niit kissiminttui, niitkää mä en digannu. Joittenki miälest se on outoo, mutt ku ne oli semmosin kovin kaakkein, ne ei siis niinku maistunu yhtää miltää hei! Tänää mä meinasi ottaa iha lungist ja levon kannalt, ku mamikaa ei oo himass. Sen pitää taas mennä sinne töihi. En tykkää, mä haluisin sen olevan himass ja hoitavan munta. Kerta mä oon piäni ja viatoine kissi, mä tarviin hellää hoitoo *yrittää huijia*. Ähh, ku mami häipyy mä keksin jotai kliffaa. Se etti eile taas mulle mun lelut. Löyty taas pari hiiruloo ja pallii ja sitt mont mylpyrää, kaikki mä olin hukannu jonneski. Hyvä orja toi on löytää kaikkee! Laittais nyt jotai kunno syätävää vaa tälläki viikkoo. Meikäst ku ei oikee kasvissyäjää saa tekemälläkää. Jos hei vaiks donarileipii tehtäis, mulle ilma leipää? Ai ei *möks*. Mä alan sitt goisii. Täss mä etin mun piänt pallii taas uudestaa, ei oo helppoo löytää, eihä =O

 

 

Kliffaa viiko alkuu!

 

-----------------------------------

 

Vincent, itserakas karvatakamus, itsepäinen, kovakalloinen nuppuliini ,D

 

Päivän slogan: En minä ehkä hetairasta käy, mutta kävisinkö sentään lehmänketarasta?

 

Päivän biisi: Mama Weer All Crazee Now

 

Luettua: Jari Tervo – Troikka, no niin, se on täytetty eli luettu tämä kaiken kohun saattama opus, joka ei kelvannut Finlandia-ehdokkaaksi. Enkä ihmettele, ei tämä minusta ole ehdokkuuden arvoinen. Olen lukenut suurimman osan ehdokkaista ja vaikka en kaikista pidä, tästä pidän vielä vähemmän. Tervo väittää nojaavansa osittain tositapahtumiin. No, ehkäpä, mutta omat mielipiteet tulevat kovin vahvasti esiin, se on oikeus ja kohtuus. Tervo on kirjoittanut parempaa, jos kyllä huonompaakin ,> Minä arvioisin tämän lukukelpoiseksi, mutta en sen enempää kohkaisi asiasta. Tällaista sai aikanaan lukea alkuosan tarinana ainakin entisestä Karjala-lehdestä aivan tarpeeksi asti. Loppupuoli taas on niin ahdistavaa mannerheimiläisyyttä kuin olla ja voi. Ainut hyvä puoli on Pietarin ja Moskovan olojen kuvaus sodan aikana ja sen jälkeen, se on todellista inhorealismia, mitä se todella olikin. Sen siis lasken plussaksi. Muuten itselleni melko yhdentekevä kirja, ei liikuta puoleen eikä toiseen. Arvosteluja kirjasta voitte itse etsiä... En edes suosittele kuin Tervo-friikeille. Tämä antaisi korkeintaan kolme kissaa, ehkä kaksi. Eli kirja, jota voi lukea muuta odotellessa, ei mitään suurta kirjallisuutta siis!

 

                                        

 

                                   SE ON TAAS, SE MAANANTAI!