KIIRUSTA SIELLÄ, KIIRUSTA TÄÄLLÄ...

Auts, kylläpäs on jäykkis olo! Nyt se on alkanut, vuoden loppukiri. Töitä tehdään siis Varastolla täpönä – ja joku älykääpiö unohti eilenkin tallentaa osan matskustaan, kymmeniä sivuja tekstejä – osa häipyi bittiavaruuteen =E Arvatkaas, kuka sen kirjoitti nopeasti? No, Welhotar tietysti. Kaveri ei itse olisi jaksanut, pystynyt eikä halunnut tehdä sitä enää uudestaan. Muitakin hommia on, epämääräisesti tehtyjä, joita yritän saada jotenkin pystyyn. Samoin normipuuhastelua ihan liiankin kanssa. Tulee siis istuttua ja tehtyä töitä entistä enemmän. Ei ihme, että on niin jäykkis. Jäykkis kuin... en minä keksi sopivaa vertausta, verratkaa itse ;D

 

Liikenne Varaston ympärillä on sekavaa härpäköintiä. Minä menen ja tulen niin aikaisin, että en joudu pahimpaan myllytykseen mukaan. Onneksi, olin saada hepulin jo siitä mahdollisuudesta. Useampi työkaveri oli joutunut kulkemaan kummallisia ja omituisia reittejä töihin päästäkseen. Meitä kaikkia varmaan valvotaan jostakin – valvokaa pois, Welhotar on kunnon kansalainen *muahahahh*!

 

Säätiedotusta en ole lukenut, mutta ulkona on näin aamuyöstä taas kivan pirtsakka keli, ei tuule eikä sada. Sade alkaa usein vasta niillä main, kun olen jo Varastolla. Tänään olisi parasta liikenteen toimia ja kelinkin olla optimi. Minä häivyn puoliltapäivin, oli tilanne töissä mikä tahansa. Kirjat odottavat noutajaansa, ruoka ostajaansa ja minä erittäin rauhaisaa viikonloppua!

 

Tuli sitten tehtyä testi, miten viettäisin sitä pukkijuhlaa, jos viettäisin. Testin tulokset puhuvat kyllä selkeästi minun puolestani:

 

Miten olisi jouluiset kalsarikännit?

 

Joulun viettämisessä yksin kotonakin on puolensa, maksalaatikon saa syödä juuri silloin kuin haluaa. Ehkä taloyhtiön joulusaunassa törmää naapuriin.

 

Työ: Eipä tarvitse mennä töihin krapulassa. Ja sitä paitsi monen päivän putki pleikkarin pelaamista käy myös työstä.

 

Raha: Kun joulua ei vietä, ei siihen mene myöskään rahaa. Muista kuitenkin, että kossupullo maksaa jouluna saman kuin arkena.

 

Rakkaus: Läheiset eivät välttämättä arvosta keskellä yötä humalassa soitettuja joulutervehdyksiä - nyt ei ole aika soittaa ex-anopille. Tekstarit eivät korvaa aitoja ajoissa lähetettyjä joulukortteja.

 

Mitä pukki tuo sinulle: Kebabin, mutta sitä ei tuo perille pukki vaan pizzalähetti.

 

Ja itsehän te voitte tehdä tämän Oletko j-ihminen? –testin täällä! Tehkää pois, tekee hyvää itsekullekin ;D Minullahan se osuu niin kohdalleen kuin olla ja voi. Tosin en käy saunassa, kebabin voisin syödäkin, ehkä.

 

Muuten residenssissä ei mitään uutta. Ai niin, sain yhden kirjan taas. Juu, mukavaa, kirja ei vain ole kovin tavallansa mukava, mutta siitä myöhemmin ajan kanssa ja asiaa! Nyt tämä kävisi juomassa vitamiinijuomansa ja kävisi ulkona vielä tarkentamassa säätilaa. Juu – hyvältä näyttää nyt klo 3.16 siis.

 

Taidan olla tulossa taas kahjoksi (ai miten niin tulossa?). Huomasin eilen nettailevani avoimen yliopiston sivuilla ja etsiväni kevääksi jotakin sopivaa. Voihan vee, tähänkö minä taas olen työntämässä itseäni. Mutta kun... se on sellainen huono tapa, opiskella työn ohessa. Että jos keväällä taas löytyisi jotakin kivaa ja mielenkiintoista.

 

---------------------------------

 

 

Purrrrrviska, kaiffat! On toi mami kuiteskii välill kilti, mun mami, mun. Eilenkii se tuli himaa taas siält röist aika myähää mun miälest. Mä olin vetäny vähä kotihepuloita ja sisustanu uudestaa, mutt en ollu tehny mitää tyhmyyksii. Goisinu hirveest ja goisin ku se tuliki. Nii ni sitt se rupes duunaa eväksii. Hei, se avas donaripuuki, avas hei toisenki =O Mä sain tosi ison biitin donarii, se ite söi vähä ja otti loput evääks. Sitt se lupas yrittää tänää tulla aikaisemmi himaa, ett me saadaa olla kaksistee. Sitt se viäl paijatti-rapsutti munta sen viakus ja mä sain olla siin, vaiks oli iha puhtaat lakanat ja kaikki. Mmmm. Mä tykkäsin, mutt goisiin mä painuin jalkopäähä. Mami kuarsii ku se goisii (niin kuorsaat itsekin, toim.huom.). Mutt oli niinku hyvä päivä tai ilta eile. Sain sitt napikoitakii ja äske kalkonii kaks biittii. Tai pualtoist, mutt kumminki. Nyt mä ootan tavissasfkaa. Ja lupasin yrittää olla kilti päivän aikan, jos seki kerta yrittää tulla ees vähä aikaisemmi. Lupas se käydä kaupoilkii ja semmost! Hei – haluisiks joku ne raksut, mull ne ei muute taidakkaa sopii! Jos haluu, voi ilmoo vaan, nii mä lähetän. Tai voi käydä hakees meilt himast täält Malmilt tai mami duunist, siält Paxilast. Niit on kilo nimittäi jäljell. Mami hiffas, ett mä joko syän niit liika ahneest ja ainakaa se fisujutska ei sovi mull, ett mä oksun sitt ja mull tulee vähä paha olo. Jos ne muille sopis, nii mialuust mä antasi ne jollekki? Laittakaa hei meilii, jookosta! Nyt mä painun goisii uudestaa, ei must oo fotoo ku mä en haluu olla fotois. Meen aina piiloo ku mami yrittää. Ihan joskus se onnistuu vahinkos kuvaa sillo ku mä goisin ja ne fotot on kaikki iha samalaisii aina. Tai sitt se härnää munta jollai, ett saa fotoi. Mutt nyt ei sitt niinku oo ku tämmöne.

 

 

Kliffaa viikendii hei, nyt päästää lepuuttaa kunnoll orjien kans!

 

--------------------------------

 

Voi Vincent, mukava, että muistit mainita orjienkin lepuutuksen ,D

 

Päivän slogan: Minä odotan, että jotakin tapahtuisi – en vain tiedä mitä.

 

Päivän biisi: Strange Days

 

Luettua: Yann Martell – Totuus Helsingin Roccamatioista. Ja uskokaa tai älkää, tällä ei ole Helsingin kanssa mitään tekemistä ,D Kirjassa on neljä novellia, jossa ensimmäisessä (joka on myös kirjan nimi) kertojan paras ystävä Paul sairastuu AIDSiin. Piristykseksi he alkavat yhdessä suunnnitella tarinaa suvusta, jonka asuu Helsingissä ja nimeksi tulee Roccamatio. Novellin aikana Paulin sairaus vain etenee – samalla seurataan vuosi vuodelta 1900-luvun tapahtumia. Sairaudesta kertominen ja sen etenemisen seuraaminen on kertojalle pahinta mahdollista. Kuolema tuntuu olevan läsnä jo paljon ennen tuloaan. Lopulta se tulee suurena helpotuksena myös Paulille. Hän saa sentään kuolla kotonaan ja rauhassa. Muut taas joutuvat kärsimään päivittäisen heikkenemisen ja kohtaamaan tilanteen kukin tavallaan. Vielä lisäys siitä, että Paul sai viruksen verensiirron kautta... Toisessa novellissa kanadalainen opiskelija ihastuu Washigtoniin ja käy omalaatuisessa konsertissa, joka tekee häneen lähtemättömän vaikutuksen; John Morton: Sotamies Donald J. Rankinin jousikonsertto yhdelle epäsointuiselle viululle. Keskustellessaan soittajan kanssa, opiskelija kuulee myös osan kammottavista Vietnamin kokemuksista ja siitä, miten heitä veteraaneja nyt kohdellaan. Kolmas novelli koostuu useasta vankilanjohtajan kirjeluonnoksesta erään vangin äidille kuolemaantuomion toteuttamisesta ja vangin viimeisistä tunneista. Melkoisen rankkoja tekstejä. Viimeisessä tarinassa nuori mies oppii isoäidiltään peilin tekemisen alkemiaa ja muistojen arvon sekä ominaisuudet. Minä pidin tästä, hyvää, rankkaa kerrontaa. Kirjoittaja on hyvin monipuolinen lahjakkuus eikä ole vielä ainakaan kangistunut kaavoihinsa. Minä pidin ja odotan lisää tältä kirjoittajalta. Suosittelen kaikille luettavaksi – erinomaisen sopivaa lyhytproosaa jokaiselle! Pelle Miljoona – Villarica, Pelle taas tapansa mukaan maailmalla, nyt Chilessä. Villarica on kylä tulivuoren juurella, jonne päätyy mm. Tampereen kautta sinne päätynyt Kittilän poika, Matti Pellavapää ihan naimisiin asti. Tripillä on mukana myös Raymond Cash, ruokoton, mutta luotettava jenkki. Tarinan kaunis nainen, Matin rakkaus, on Violetta, nainen jota ei voi unohtaa. Pellen tapaan luistavaa tarinaa ja hiukan hörhöistä tekstiä. Fudista, bisseä ja jutustelua sekä juhlia Violettan luona. Kaikenlaista häröilyä ja sankaritekoja. Pidin, kuten Pellen kirjoista muutenkin. Omanlaistaan sekoilua kielen ja elämän viitakoissa. Suosittelen Pellen teksteistä pitäville, muut eivät ehkä jaksa ymmärtää. Tähän kun pitää itse kiivetä sisälle ja elää, täysillä.

 

                                           

 

                                        SE ON, SE ON... PERJANTAI!