Missä ne ovat? Minun omenapäärynäni, joilla tulin toimeen koko viime talven? Mihin ne ovat paenneet tänä vuonna? Minun on ikävä, edes niitä! Maailma on ankea paikka, joka ei tarjoa Welhottarelle enää edes sitä pientä nautintoa; omenapäärynän kirpeänrapeaa rapsahdusta aamulla.... Ihan totta, oletteko te nähneet Niitä halvalla jossakin?
Lueskelin nimittäin viime vuoden merkintöjä ;D Hupaisaa, samaa märinää hiukka aiheita vaihdellen. Mutta silloin oli edes omenapäärynöitä! Näihin aikoihin viime vuonna etsin töitä eli olin tulossa Varastolle haastatteluun ja tentin viimeisiä rippeitä siitä koulutuksesta, argh. En tajua, miten minä jaksoin. No, en minä oikein tainnut jaksaakaan. Siellä oli merkintä ainakin 1.5 vkon sairaslomasta sopivasti tässä joulukuussa. Taitaisin taaskin olla sen tarpeessa. Ketuttaa – ihan kaikki ketuttaa, on sellainen megalomaaninen perusketutus, jonka syytä en ole löytänyt. Suuri osa taitaa kuitenkin johtua ihmisistä ja heidän typeryydestään ja tekemistään päätöksistä... Ei, minä en tarkoita nyt ketään henkilökohtaisesti. Vain noin yleensä! Juu, tietysti syynä ovat aina muut. Ehei, en minä, en toki.
Varastolla pyörii peruskiire, ei mitään hälyttävää ainakaan vielä. P-P myönsi perstain puolipäivävapaan mitenkään kommentoimatta. Piru vie, minä olen lahjoittanut talolle urputtamatta jo toistakymmentä ylityötuntia... repikää siitä. Lisäksi sain kuulla pikkuj:sta erilaisia variaatioita. Ei kiinnostavaa. En tod. menettänyt yhtään mitään, näitä on jo nähty aivan riittävästi. Mutta yllärinä, ensi vkon koulutuspäivä ja pikkuj:t ovatkin samalla erään kaverimme syndärit. Ei paha, niistä tulee yllärisynttärit ,D Lupauduin sitten mukaan minäkin, koska kyseessä on tosi mukava ihminen. Eli ensi viikolla Welhottarella on taas (!) menoa viikolla – hui kauhistus, mihin minä joudunkaan tämän kiirukseni kanssa. Kalenteri on täynnä, pölyä, *puhaltelee*. Lisäksi on Itsepäisyyspäivä, jolloin tavan mukaan tarjoan Belgarionille erityisherkullisen lounaan.
Kummisetä on jälleen loukkaantunut minuun, sukunsa tapoja noudattaen ,> Hän näet lupasi moneen otteeseen hommata Belgarionille vähän käytetyn, hyvän ja edullisen plittanan näytön työnsä kautta. No, sitten tulikin jotakin ongelmia työssä ja hän selitteli asiaa täällä käydessään pariin otteeseen. Viime viikolla eräänä myöhäisiltana puhelin jälleen soi ja jurrinen Kummisetä selitteli asiaa taas kerran, hiukan tarina oli vaihteeksi muuttunut. Kuuntelin ja sitten kerroin, että olen jo kuullut tuon selityksen nyt kolmatta kertaa – kyllä minä uskon vähemmälläkin! Päätimme sitten Belgarionin kanssa, että hän ostaa aivan uuden näytön hovitoimittajaltaan ja minä maksan sen yhdistettynä j- ja syntymäpäivälahjana, kun saan kuitenkin vähän veronpalautuksia ja ne kirjoituspalkkiot. Kyllä niillä nyt yhden näytön ostaa. No, joka tapauksessa setä siis loukkaantui verisesti ja eilen yrittäessäni soittaa, löi puhelimen korvaani. Olisin vain tiedustanut yhtä adapteriasiaa, joka sitten selvisi muutenkin. Soitin toiselle kaverille, joka tiesi heti oikean vastauksen. Minä kun olen tumpelo näissä asioissa.... Mutta herkkiä ovat miehet loukkaantumaan *virn*. Shääli, itse olisin mieluuummin väleissä myös Kummisedän kanssa.
Kehuin teille eilen sitä valmistamaani tofua, kehuin sitä myös töissä kasvissyöjäkaverille. Se oli ja on edelleen hyvää. Kuinkas ollakaan, tupakkatauolla parikin leidiä innostui kehumaan tehneensa aitoa ja oikeaa karjalanpaistia viikonloppuna, kävivät valmistusta läpi ja kehuivat mätön herkullisuutta. Minun oli ihan pakko mainita tämä appelsiinitofu siinä keskustelun lomassa. Ei olisi taas pitänyt! Ensin vallitsi outo hiljaisuus, jonka jälkeen kommentit olivat luokkaa "En ole maistanut, enkä maista", "Ei sitä voi syödä kuin yhdellä tavalla", sekä viimeisenä "Mitä hvttiä sekin oiken on?". Yritin nätisti selittää, että tofuhan yleensä marinoidaan ennen valmistusta tai sitten upotetaan hyvään kastikkeeseen jne. Johon eräs kaikkitietävä taas totesi, että sitähän saa valmiiksi marinoituna. No, en enää jaksanut selittää, että mieluummin teen itse, että tiedän mitä syön. Olisi pitänytkin alkaa ihmetellä sitä karjalanpaistia, nyt minä vasta tajuan.... Olen taas oudon kirjoissa – onneksi se on jo niin kovin tuttua =D
Ja ystävät – mitä tulee eiliseen lumimyräkkään – edelleen on totta, että aamulla klo 3 radiossa luvattiin Etelä-Suomeen lunta, mahdollisesti räntänä tai vesisateena! En minä omiani horissut, vaikka siltä vaikutti siinä hemmetinmoisessa vesisateessa. Älkää nyt Welhottarelle vedhuilko, vedhuilkaa ennusteiden laatijoille. Kun minä kuuntelen näitä ennusteita jo aamulla klo 3 lähtien, ne hyvinkin jo ehtivät muuttua muiden normiaamuun mennessä.
Jahas, ei kun tupakalle parvekkeelle ja haistelemaan sitä ilmaa! Nyt on kuivaa ja kirpakkaa, ei kuitenkaan pakkasta (arvelee tämä ja lähtee tauolle). Ei sada, on kuiva keli enkä ole tahallani kuunnellut säätiedotusta, nih.
------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Vähäks oon väsy. Onks muutki kissit väsyi? Mami taas herätti mut, ku nousi nii aikasi. Mä oisi kyll illall ollu hereill, mutt se kömpi taas goisii. Epist tommone aikataulutus, ei sovi mulle. Ei se jaksunu leikkiikkää. Oli taas iha repo ja märisi jotai. Mullekaa mitää heekkui, söi taas sitä omaa möhnääsä, vaiks mä kuin yriti saada itellee jotai heekkuu. Niinku siis kunno heekkuu, jauhist tai donarii tai jotai. Ei vaa irronnu. Toss on joku foto, ku se tahallaa kiusi mua eikä sittekää antanu mitää! Son kamalaa ku piäntä kissii kiusitaa tommottis. Sitt mä meninki taas möksöttää, ei voinu kunnoll möksöttääkkää ku taas se hurinapyykityskone piti sitä kammoääntä. Ei voinu olla ees bases. Piti sitt vaa steppailla täällä ja jolista. Iha vähä mä sitt heiti piänt juaksuhepulii kehii. Kilti mä oon kyll ollu, iha tosi! Ett miks ei niinku irtoo mitää kivaa heekkuu? Jotenki toi orjien palvelu vaa huanonee entisestää. Oiskoha taas aika pistää se uudelleekoulutuksee? Oppis taas olemaa orjaks ja palvelualttiiks, niinku. Ei tämmösest tuu mitää, ett mennää goisii ja jätetää kissi yksi leikkii. Kuka sitä nyt yäl viittii leikkii, ainakaa paljo. No ihan vähä mä pelasin palloo yälä, toi kiälsi senki ku oli vissii vähä kova ääni. Se oli taas se kolffipalli.... Juu, vähä se kolisi. Nyt se uhkailee taas sill matolääkityksell. Sill ku laitetaa niskaa, en paljo välittäis. Puren ja raapitan. Se tarvii jonku avuks – en suastu muute.
Kliffaa päivää hei kaikill, goisitaa ja levätää, ett jaksetaa kiusii orjii illall!
---------------------------------
Vincent, onko pakko houkutella muitakin tuolle linjalle?
Päivän slogan: Eihän oo pakko, jos ei haluu... yhtään mitään.
Päivän biisi: Get Off My Cloud
Luettua: Thomas Bodström – Pakenija, entisen ministerin ja kovan luokan ruotsalaisen poliitikon kirjoittama trilleri. Tarina alkaa siitä, että eräs vanki tapetaan vankilassa eikä kukaan tietenkään suostu tietämään asiasta mitään eikä todistajia löydy. Tutkimus etenee kehnosti, mutta kun eräälle todistajalle salaa luvataan Ruotsin kansalaisuus, hän suostuu todistamaan nimettömänä. Asiaa tutkivat poliisit, asianomistajien asianajajat, poliitikot, oikeusministerikin sekaantuvat kukin tavallansa tapahtumiin ja esiin nousevat kytkykaupat, selkeä lahjonta ja poliittiset salaiset sopimukset. Mielenkiintoinen kirja sisäpiirin tapahtumista, perustuu tositapahtumiin. Juttu huipentuu joukkopakoon vankilasta, jonka tilaa yksi asianajajista ja toteuttaa hänen asiakkaansa, jonka toimet eivät nekään kestä päivänvaloa. Ei siis kehno opus, hiukka pitkästyttävää jaarittelua välillä, mutta se kuulunee tässä oikeusministerin luonteeseen. Suosittelen, jos on kiinnostunut rikoksen ohella sen selvittämisestä ja poliittisista vaikuttamista sekä yleensä Ruotsin poliittisesta järjestelmästä ja vankeinhoidosta. Kyllä tämän lukee ihan kerralla, mutta ei yllä Welhottaren suosikkeihin asti. Aivan kelpo kirja kuitenkin.
PYH PIHKAA KUITENKIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti