Taas tökkii, ei ilma, mutta luvattu eli lunta taas tulossa, vai? Ihan kiva hei! Voisitteko peruuttaa sen ennustuksen, jookosta. Tämä voisi yrittää sitten olla vänisemättä ja märisemättä ja se on jo tosi paljon se. Muuten Ilmatieteenlaitokselle erittäin veemäiset terveiset, samoin muualle, mistä sitä lunta noin yleensä ottaen tulee ja luvataan: TÄMÄ EI TYKKÄÄ, eivät tämän koivet varsinkaan. Muuten mitään välii, nih kerta.
Kantapöytä oli käynyt myyjäisissä oikein olan takaa, vinkeitä vinksuja, käykääpäs katsomassa. Nyt tiedän, mitä tehdä muinaisilla valokuvilla. Tällainenkin tahmaräpylä, ehkä. Voi kun olisi kyytejä enempi ja tiedot kaikista myyjäisistä, vielä kaveri mukaan ja jos sitä rahaakin olisi – mutta kun ei niin sitten ei! Tyydyin kaivamaan Belgarionista pienenä otettuja kuveja esiin ja viemään ne Varastolle, ihan vaan huvikseni. Täytyy vaihtaa vähän kalustusta ja muuta ei voi vaihtaa kuin kuvia. Niitä onneksi riittää!
Vaihdoimme lauantaina Belgarionin kanssa residenssiin verhot (punaiset, joissa värikkäitä kuutioita mm. vihreää, oranssia, vaaleanpunaista, turkoosia), matot (tummat sammalenvihreät) sekä soffan päällisen (vaalea oviili). Nyt on vähän erinäköistä taas hetken aikaa. Ei kyllästytä niin helposti ja on lämpöisempi olo, kun matot ovat vielä pehmoisetkin. Josta tuli muuten taas mieleen, että jos olisi auto ja kaveri (sekä taas sitä rahaa) lähtisin huonekalu- & härpäkeostoksille Viroon. Muutama linkki, joissa on aika viihdykästä ja kaunista sekä erilaista tavaraa. Muitakin fiksuja ostospaikkoja löytyy. Suosittelen, jos joku on lähdössä siellä käymään. Voisi tuoda tällekin jotakin, jos ottaisi yhteyttä tämän meiliin, ziitos!
Eilen valvoskelin taas aamuyöllä ja otin mukavia mikrounia sitten toista tuntia aamusta. Sellaisia joissa tapahtui kaikkea vinkeää. Jos uni oli kehno, herätin itseni. Minä alan oppia tällaiset aamunautinnot, jotka toimivat vain viikonloppuisin. Vähän kuin Hauskat kotivideot, mutta tosi paljon parempaa viihdettä! Viime yönä taas uni ei ottanut tullakseen, maanantai-ahia selvästikin.
Olin kuitenkin jo puoleen päivään mennessä tehnyt ns. kotihommat. En jaksanut imureerata, kävin huushollia harjan ja kihvelin kanssa, vähän mopinkin. Saman asian se ajaa, minusta. Pääasia, että karvat ja pöly katoavat. Ja kissaoksut, jostakin syystä Vincent tähän aikaan vuodesta oksuaa mieluusti ja haluaisi syödä kukkia. Kumma juttu, karvanlähtöä ei ole, mutta tämä on jokavuotinen ongelma tähän aikaan talvea.
Sitten siirryin itsekin ruokapuolelle *eheeheh* eli minä, hedelmien ja erityisesti appelsiinien perivihollinen ruuanlaittoon käytettynä, tein appelsiini-seesaminsiemen -tofua, ohje Kurpitsamoskalta. On muuten aivan järisyttävän hyvää, vähän muuntelin totuutta. Koska en voi käsitellä oikeita apelsiinoja, ostin Liiteristä täysmehua. Samoin maustoin kastikkeen vähän rätväkämmin eli yleismausteeni curry ja tandoori tulivat mukaan. Kerrankin onnistuin paistamaan seesaminsiemenet (siis ne kuuluvat siihen tofun päällä olevaan sössöön, jossa tofu kieritellään ennen paistamista) niin, että ne olivat kauniin vaaleanruskeita ja herkkuja. En polttanut yhtäkään! Njam, ja tätä sitten hyvin haudutetun tattarin kanssa. Ei paljoa tarvinnut, olin ängeten täysi. Apetta riittää ainakin pariksi päiväksi – hyvää sellaista. Kastikkeen väri on hiukka omituinen, mutta ei haita. Maku on pääasia, kiitokset siis ohjeesta sinne Kallioon (taas)!
----------------------------------
Purrrrrrrve, kaiffat! Ai ett taas munta mollataan. Emmä sill mitää voi, jos kerta oksuttaa nii ni oksuttaa. Mä oksun paljo vähemmä karvalähdön aikaa ja sitt myähemmi taas enempi. Ei tätä tajuu, tää on outoo, mä tiän. Se on vaa mun kaavat vissii ku menee massuu, mä oon nii siisti kissi. Mami vaa sanoo, ett niit menis enempi sillo, ku kaavat lähtee. Mutt toisaalta, kuka sillo haluu ja viittii olla siisti, mä hinkkaan itteeni sillo soffall ja matoll, en mä siivoo tällee itteeni. Nyt ei tiätteks lähre yhtää ja karva kiiltää, oon nii nätti *huoh, toim. huoh*. Ja sitt mä oon ollu iha kilti kans. En oo tehny mitää. En vaa jaksanu goisii mami viakus, ku se vaa pyäri ja punki. Sitä ei goisittanu taas viime yänä. Me kyll lojuttii aika lahjakkaast eile päiväll. Sitt mä en ala, se teki taas vaiks kui moneks päiväks sitä valkost, mitä kissit ei syä. Mä oon yrittäny kyll, mutt ku se ei maistu. Hmph. Saan sitt vaa tavismuanaa. Napikoitkaa ei oikee tee miäli. Mä tahtosin jotain vaihteluu, muutaki vaihteluu ku uutta puukkimuanaa ja raksui. Mamiih, uusii napikoit? No se lupas tsiigaa loppuviikost, jos se ostais jotai muut. Eikä sitt niit kissiminttui, niitkää mä en digannu. Joittenki miälest se on outoo, mutt ku ne oli semmosin kovin kaakkein, ne ei siis niinku maistunu yhtää miltää hei! Tänää mä meinasi ottaa iha lungist ja levon kannalt, ku mamikaa ei oo himass. Sen pitää taas mennä sinne töihi. En tykkää, mä haluisin sen olevan himass ja hoitavan munta. Kerta mä oon piäni ja viatoine kissi, mä tarviin hellää hoitoo *yrittää huijia*. Ähh, ku mami häipyy mä keksin jotai kliffaa. Se etti eile taas mulle mun lelut. Löyty taas pari hiiruloo ja pallii ja sitt mont mylpyrää, kaikki mä olin hukannu jonneski. Hyvä orja toi on löytää kaikkee! Laittais nyt jotai kunno syätävää vaa tälläki viikkoo. Meikäst ku ei oikee kasvissyäjää saa tekemälläkää. Jos hei vaiks donarileipii tehtäis, mulle ilma leipää? Ai ei *möks*. Mä alan sitt goisii. Täss mä etin mun piänt pallii taas uudestaa, ei oo helppoo löytää, eihä =O
Kliffaa viiko alkuu!
-----------------------------------
Vincent, itserakas karvatakamus, itsepäinen, kovakalloinen nuppuliini ,D
Päivän slogan: En minä ehkä hetairasta käy, mutta kävisinkö sentään lehmänketarasta?
Päivän biisi: Mama Weer All Crazee Now
Luettua: Jari Tervo – Troikka, no niin, se on täytetty eli luettu tämä kaiken kohun saattama opus, joka ei kelvannut Finlandia-ehdokkaaksi. Enkä ihmettele, ei tämä minusta ole ehdokkuuden arvoinen. Olen lukenut suurimman osan ehdokkaista ja vaikka en kaikista pidä, tästä pidän vielä vähemmän. Tervo väittää nojaavansa osittain tositapahtumiin. No, ehkäpä, mutta omat mielipiteet tulevat kovin vahvasti esiin, se on oikeus ja kohtuus. Tervo on kirjoittanut parempaa, jos kyllä huonompaakin ,> Minä arvioisin tämän lukukelpoiseksi, mutta en sen enempää kohkaisi asiasta. Tällaista sai aikanaan lukea alkuosan tarinana ainakin entisestä Karjala-lehdestä aivan tarpeeksi asti. Loppupuoli taas on niin ahdistavaa mannerheimiläisyyttä kuin olla ja voi. Ainut hyvä puoli on Pietarin ja Moskovan olojen kuvaus sodan aikana ja sen jälkeen, se on todellista inhorealismia, mitä se todella olikin. Sen siis lasken plussaksi. Muuten itselleni melko yhdentekevä kirja, ei liikuta puoleen eikä toiseen. Arvosteluja kirjasta voitte itse etsiä... En edes suosittele kuin Tervo-friikeille. Tämä antaisi korkeintaan kolme kissaa, ehkä kaksi. Eli kirja, jota voi lukea muuta odotellessa, ei mitään suurta kirjallisuutta siis!
SE ON TAAS, SE MAANANTAI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti