Jospa minä kertoisin vaihteeksi, mitä säätietoilija kertoi seuraavan viiden päivän säästä. Vettä, vettä, räntää, vettä, räntää. Että uskokaa pois ,D Jotakin siis tulee ylhäältä alas jossakin muodossa, välillä voipi olla poutaa. Kuten Tipu kommentoi, ennen pouta tarkoitti kaunista ilmaa. Nyt se tarkoittaa sitä, että ei sada. No väliäkö hällä, pääasia ettei tule lunta tupaan eikä kulkuväylille. Eilen tosin kuski äitiyi iltapäivällä pelottelemaan minua, että en pääsisikään tänään iltapäivällä kunnolla kotiin sen pienen miitin alkupöhinöiden takia =O Voi hyväinen aika, jos joku miitti estää Welhotarta pääsemästä kotoon tänään ja loppuviikolla, nostan siitä ihan pienen metakan. Miten vammaisraukkoja sorsitaan, sano... Ai että, siinä saisivat kyytiä eri maiden johtajat. Minä aion oikeasti päästä oikeaan aikaan kotoon tai mörkö HMPK:n vieköön! Toisaalta, tuollaisesta mokasta voisikin märistä oikein olan takaa ja vielä vähän julkisemmillakin foorumeilla – minä odotan *uhkailee*.
Varastolla on kiire, minä teen minkä ehdin eli kaiken. Eilen onnistuin olemaan puhumatta melkein kaikille melkein koko päivän. No osaston kavereiden kanssa vaihdoin pari sanaa. Onkos nyt kivaa, täh? Kohta ne päättelevät, että olen joko tulossa hulluksi tai loukkaantunut jostakin, muahaahahah. No, päätelkööt ihan mitä huvittaa pienissä päissänsä ;D EVVK. Oikeasti. Minä pyrin evästämäänkin sellaiseen aikaan, että kaffetilassa on vain yksi työkaveri – se samainen, joka on myös kasvissyöjä. Eipä tarvitse ihmetellä toistensa appeita, hänellä kun punkevat vielä eri allergiat, joten ruokavalionsa onkin sitten hieman vielä krantumpi kuin minun. Lisäksi hän jopa osaa puhua, muustakin kuin kuvalaatikosta tai hömppälehdistä. Että jospa vain minun annettaisiin olla rauhassa, minäkin pitäisin turpani kiinni. Pitäisi alkaa vielä käydä ulkona tupakalla, en taatusti tapaisi ketään!
Jahas, se alkaa olla taas Eestin Herkkujen päivä! Tattari on lopuillansa ja muutkin emmeet, herkutkin. Belgarion kaipailee varmaan ensi viikolla taas kuivattuja marjoja jne. Minä ajattelin ostaa muiden appeiden lisäksi taas hirssiä, löysin ohjeen hirssipihveleistä ,D Kaikkea on kokeiltava, nääs. Sitäpaitsi, se kaupan komistus, tumma nuori poju, voi taas olla aamuvuorossa. On sitä sentään kiva katsella, vaikka tällainen muori ei edes tiedä mitä sellaisella voisi muutoin tehdä. Niin, juu, jugurttia tarviisin myös, kohukkeita ja sukulaatia. Saladoa ja adjikaa sekä juustoa. Ei, enhän minä nyt itselleni. Mutta kun Belgarionkin on taas tulossa lauantaina käymään *valehtelee kirkkain silmin*. Meillä on tapana jakaa nämä saaliit Serkuista ja Vii Voanista aina sopivasti puoliksi, hieman taidan tyrkätä Pojalle enemmän. Minähän pääsen Serkkuihin vaikka joka päivä!
Se oli muuten lähellä, että HeSy:n lakkoilevat eläintenhoitajat eivät eilen saaneet uutta hoidokkia – tai siis vanhaa takaisin. Armas karvatakamus oli täsmäoksunut aivan keskelle päiväpeittoa. Lisäksi oksu oli levitetty (olikohan sen päältä kieritty) tiukasti peittoon. Niin tiukasti, että jumalattoman iso päiväpeitto piti väkisin tunkea pesuun. No, ei meillä yleensä oksuista hermota. Mutta – sen jälkeen kissi oli punkenut peiton alle, melkein keskelle jälleen ja goisi siellä tullessani. Kun minä aioin heittäytyä sänkyyn, huomasin tuon läikän. Kun poistin sen peiton, tulvahti mukana myös haju. Peiton alla karvatakamus oli liruttanut rauhassa ison läikän silkkaa itseään eli kussut peiton alla! Aijjumankekka, silloin repesi. Siis täkit ja lakanat ja kaikki sekä kissa ihan omatoimisesti vonkuen baseen. Että jatkuva kuseskelu sitten jaksaa aina ottaa yhtä paljon päähän. Silkkaa laiskuutta tuo kyllä tällä kertaa on ollut! Prletto, käsi pikavalintanäppäimellä jo mietin mitä tehdä. Toisaalta, kukaan ei halua tuollaista epattoa huviksensa, se on varma se. Että turha se olisi HeSyynkin soitella. Kai se on vaan lusittava sitten Vinskin kanssa. Pyykkikone tulee siis pyörimään taas koko viikon. Hermo tässä menee! Toisinaan merkkaukset ovat silkkaa kiusantekoa ja ne ovat johdettavissa jostakin tapahtumasta tai ei-tapahtumasta. Mutta pari kertaa kissinderi on kussut suoraan laiskuuttaan johonkin. Ei, ei ole mitään sairautta – tämä on tarkistettu. Se on joko silkkaa vedhuilua tai todellakin laiskuutta. Luulisi vaan, että itsekin jo tajuaisi, ettei siitä ainakaan hyvää seuraa! Welhotar ei ole tänään kiva kaveri, ei yhtään.
Käyn taas tässä välissä vähän haistelemassa ilmaa – tuore rapo säätilasta klo 3.15. Säätila juuri nyt: pientä tihkua, muuten raikasta ja pimeää. Ei tuulta, hiljaista ja rauhallista. Malmilla siis kaikki hyvin – noin yleensä ottaen ja muilla ainakin.
--------------------------------------
Purve, kattiskat! Taas mä oon siis töpänny. Mä en voi tajuu, miten mull aina, ihan aina käy jotai. Mä oksuin, joo ei siinä mitää. Mutt ku mä olin väsy, mä vaa pyärähdin ja jatkoin goisimist. Eikä mami oksumisest ollu vihane. Se vaa otti sen sinne koneesee sen peito. Mutt sitt se huamass, ett sänkyss dunkkaa joku, niinku paha dunkkis. No ku mä olin siälä peiton alla goisiis. Se on paras paikka olla turvas, lämpöne ja pimee ja peitto tiukast päälä. Mä varmaa unissaa olin sitt pissiny alle. Juu, vahinkoss tai uness. En tahaltee. Tai jos tahaltee nii iha vähä vaa. Mutt taas lensi tiätteks te sänkyn kaikki vaatteet. Mä hiffasin mitä on tuloss, nii ni painuin suaraa basee. Mami päästi suustaa taas semmosii asioit, ett te ette ees haluu tiätää. Jessus, ett se osaaki tommosii sanoi. Mistäkähä se onki ne oppinu =o No, ei se mua kurmuuttanu tai mitää, en ollu arestis eikä mitää semmost. Toru vaa. Ja uhkas suihkutella koko huusholli sill haisull. Mutt ei se mitää auta, jos pissit tulee nii ni ne vaa tulee. Joskus kyll mua harmittaa ja sillo mä käyn vähä heittää snadit lirut johki. Jos on semmone fiilis, ett orja ei oo ollu tarpeeks kilti tai antanu tarpeeks hyvää muanaa tai jotai. Mutt mun pitäis muistaa, ett siit seuraa aina jotai. Ainaski mamill paha miäli ja sitt se suuttuuki viälä. Ja murinakoneell tulee hommii enkä mä diggaa siitäkää. Miks mull o nii piäni pää ja lyhyt muisti? Mami jo uhkas, ett se laittaa ton seinän kii, ett mä en pääsis enää makkarii. Siit kyll seurais vaa pahempaa, mä luulen, ett mä menisin soffill sitt. Ja niit soffii ei voi pestä! Ett muistais nyt ton edes. Nyt mä makoilen (kuorsaat, toim.huom.) jo täss sänkyss ja tsiigailen tätä skrivaamist. Oon saanu kalkonii ja napikoit, uutta puukkimuanaa ja raksui. Ett mikäs täss on makoilles. Ku nyt muistais taas, mutt ku päivä on pitkä ja mä oon yksin täälä. Hei, muute tämmöst ei ikinä, siis ikinä, tapahru sillo ku mami on himass. Ett voisiks orja hei päätellä täst jotai! Täss mä yritän taas pummii jotai, vähä ainaskii...
Hei, se on taas viiko keskimmäine päivä – kliffaa päivää kaikill. Älkää hei te sentää pissikö mihkää muuall ku omaa lodjuu!
----------------------------------
Vincent, tuo toivotus on erittäin järkevä edistysaskel.
Päivän slogan: Runot ovat juuria niille, joille ei ole maata tarjolla.
Päivän biisi: Tuhma hauva (vai voisiko se olla kissa...)
Luettua: Simo Halinen – Lemmenomenia. Kolmeen eri aikaan, kolmen eri parin omituista, erilaista ja dramaattisen salamyhkäistä rakkaustarinaa. Tarinat kietoutuvat toisiinsa oudolla, mystisellä tavalla. Pääosissa ovat kuitenkin elokuvat, ajan käsite ja sen olemus sekä rakkaudella hoivatut erilaiset omenapuut. Mausteena mukana sienien loistoa, näyttelijän tarinaa, sukututkimuksen ja selvitysten tuloksia.Tarina on surullinen, hauska ja erilainen. Lukemista voi hankaloittaa eri henkilöiden siirtyminen ajasta toiseen hyvinkin pikaisesti. Noin yleensä ottaen, ihan luettava, ei kuitenkaan mitään kovin suurta kirjallisuutta. En ihmeemmin osaa suositellakaan, aika yhdentekevää. Kiinnosti sen verran, että luin kuitenkin yhdellä kertaa loppuun asti. Ei onneksi sentään hömppää vaan aivan reilua kotimaista dhraamaa kaikkine kliseineenkin, joita löytyy vähän mausteeksi. Eli ei pahimmasta päästä, ei kyllä tule meille toista kertaa käymään. Odotin Haliselta vähän parempaa esikoisen perusteella (Idänsydänsimpukka)...
KESKIVIIKONTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti