Auts, auts-auts! Welhotar on kovin kipeä, särkee, juilii, jomottaa ja jäykistää. Sitä piti eilen sitten ihan ehdoin tahdoin Ihan Itte mennä kirjastoon ja kaupoille. Kantaa ja raahata, kävellä ja luimistella torilla. Tässä se nyt kostautuu, on kostautunut jo illasta asti ja koko yön. Oli pakko nousta klo 1 kieppeillä ottamaan kipulääkitys, samalla tässä kirjoittelen päivitystä. Alkaisivatpa nuo lääkkeet vaikuttaa pian.
Muutoin eilinen meni ihan rätväkästi, jopa Varastolla. Ehdin töihin niin aikaisin, että sain pöydän tyhjäksi siihen mennessä, kun pitikin jo lähteä. Ei paha tahti, vaikka itse kehunkin. Huikkasin vain hyvät Itsepäisyyspäivät ja käskin laittamaan töitä tarjolle maanantai-aamuksi ,D Lupasivatten kyllä. Ihmettelivät, että aion olla niin kauan poissa. Hah, hahahahah *kolkkoa hekotusta*! Taksokin tuli melkein ajoissa, sen miitin hra Tärkeät olivat jo liikkeellä. Jouduin odottelemaan vähän, mutta sitten pääsinkin mukavalla privataksolla kirjastoon, ihan oviluiskan eteen.
Kiitos taas kirjastolle, ziiz! Yhdeksän (-> 9!) varausta ja uutuuksista vielä muutama poiminta. Setä kysyi, aionko todella ottaa kaikki. Tottakai – näiden palautuspäivä kun onkin vasta ensi vuonna, jihhaa. Kerään varastoa vapaapäivien varalle, löysin pari tiiliskiveä ja rutosti muuta mielenkiintoista. No, iso kassi tuli jo tupaten täyteen. Kävin sitten kaupoilla ja ostin viikon ruuat itselle ja kissille, tai oikeastaan vähän yli viikon. Yritin rajoittaa, mutta pakko oli ostaa joitakin tarpeita kuitenkin. Eli toinen iso kassi ja apukassi tulivat täyteen ruokia. Ihan hyviä ja mukavia ruokia! Alessa oli vain ruisleipää, jota otin pakkaseen jömmaan. Herkuksi ostin passion-persikka –rahkaa, njam. Hirveästi ihmisiä liikkeellä, ärtsyinä ja kireinä, mukanaan paketteja ja kirkuvia kääpiöitä. Siksi minä en vietä j-a! Siinä sitten vähän aikaa odottelin koppitaksoa, tulikin oikea vanhanaikainen herrasmies. Herrahenkilö nouti minut, kantoi kassini torilla autoon sekä kotona rappukäytävään asti. Kiittelin tietysti palvelusta ja hän hyvin äkkiä totesi, että kuuluu heidän firmansa tapoihin. On se mukava saada tarvittaessa apuja, kun ei ole kaveria mukana! Siksi minäkin olin ilokas – ja kuski oli tosiaan mukava ja käyttäytyi erinomaisen hyvin, hienoa.
Kutsuin Belgarionin tänään lounaalle. No, turha muistuttaa, että hän käy useimmiten muutoinkin lauantaisin syömässä, nyt oikein pyysin, nih! Laitoin äsken suolasienet likoamaan, olen tekemässä sienisalaattia, ihan sitä vanhanaikaista. Ohjekin löytyy ruokapuolelta. Lisäksi on kylmäsavulohta, täytettyjä kananhävyttömiä, oviileja, adjikaa ja suolakurkkuja. Ja arvatkaas – tein hirssi-juustopihveleitä, taas Kurpitsamoskan ohjeen mukaan, hiukka mukaellen tietty ,D Kyllä siellä on hyviä reseptejä kasviksiin, kannattaa katsoa eli kiitos taas Kallioon. Vähän muuntelin ohjetta ja paistoin pihvelit uunissa, hmmm.... olisi pitänyt paistaa pannulla, väri on vähän kalpea. Maku on äärihyvä, taas uusi kasvisruoka, jihhaa. Aikaa tämän tekemiseen menee vähän enemmän, mutta toisaalta minä sain pellillisen pihvejä eli runsaasti yli oman tarpeen. Jatkossa niitä voi vaikka pakastaa ja ottaa evääksi. Niin siis, vielä mietin pitäisikö jotakin tehdä lisäksi? Tekisikö kotitekoisia lohkopottuja pienen määrän? No, minä ehdin tässä vielä katsastaa jääkaappia sillä silmällä – eipäs kun, siellähän on iso kukkakaali. Jospa virittelisi siitä gratiinin tai soseen tms. Meillä on näet Itsepäisyyspäivän juhlalounas, kuten usein aikaisemminkin. Tarjolla on siis pienimuotoinen seisova(tiski)pöytä ,D Jälkkäriksi on kohukkeita (vaihteeksi, kas kummaa), kaffetta, kirsikkasuklaata. Jos oikein hyvin käy, Belgarion voi innostua leipomaan muffareita. Varasin niihinkin tarpeet jo valmiiksi. Että kaikkea on ja loput voin syödä itse huomenna.
Vastikkeeksi Belgarion saisi viritellä partsivalot ja ehkä imureerata. Minun kuntoni ei taida tänään riittää siihen puuhaan. En pysty kävelemään kuin seinistä kiinni pidellen, nilkat eivät taivu ja särky on tolkuttoman kovaa. No, lepoa ja mömelöitä – kyllä se tästä sitten joskus vähän helpottaa.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei mä oo tiänny, ett meill joku juhlajutska onkaa. Ai ett tommosii, no ainaski mä saan oviilei ja jotai muutki varmaa. Ei ne kehtaa pitää mua tavismuaniss, jos ne itte syä heekkui. Se on iha varma, joo. Mami toi eile vaa uutta puukkimuanaa, ei muuta. Ei jaksunu kantaa, se sano. No, mä tiän, ett meill on jömma. Siäll on pakkasess jauhist ja kaapis donarii, tsihih. Me pärjätää kyll. Sitt, toi oliki vaihtanu mun purut, tilall oli semmost valkost hiakkaa =O Vähäks oli kliffa kuapsuttaa ku se rapisee nii mukavast. Juu, voi siihe tehä kaikki ne jutskat iha ok, nou hätä niinku. Mull käy mikä hiekkis vaa, mä en oo kranttu. Sillo ku mä siis meen hiekkiksell *nolo virn*. Nyt mä goisin mamin jalkopääs. Eile sen koivet taas vilahteli sillee tualt yäkkäri alta, ett mä ihan vähä hyäki ja kynnet meni polvest läpi. En sitt uskaltanu mennä tyynyll goisii olleskaa, tiijä vaiks se ois purru yälä mua häntylist >o< Semmosii noi orjat välill, ainaki mein mami on välill iha hullu. Siit tiijä mitä se keksii. Nii et mialuummi varovaine ku ilma häntylii. Nyt mä oottelen, ett Poika tulis ja toivon, ett jaksasin pysyy hereill kans sitte. Vähä käyny huanost pari viime kertaa, ku mä oon vaa goisinu rauhass ja se onki ehtiny jo lähtee. Jahas, mami huiji mua eile ja otti vaihteeks pari fotoo iha must itest, tämmöse valkkasi tähä.
Kaikill kissinkoill Lokistanias (nii ja orjill kaa) mä toivotan hyvää Itsepäisyyspäivää ja kaikkee kivaa tänäki viikonloppun!
-----------------------------------------
Minäkin toivotan tuota samaa ihan kaikille tämän lokin lukijoille!
Päivän slogan: Elämä on sarja vastoinkäymisiä, kunnes ne loppuvat – molemmat yhtäaikaa.
Päivän biisi: Ja hiukan isänmaallista hehkutusta täältä!
Luettua: Harri Kumpulainen - Pelin henki. Kokoelma outoja ja absurdeja novelleja, joista mininovellit ovat minusta parhaita. Ne ovat tarinoista oudoimpia, mutta eivät muutkaan nille häviä. Welhotar piti kovasti ja suosittelee kaikille outoon ja kummalliseen kiintyneille ,D Matti Rag Paananen - Savanni, Runomatkoja Itä-Afrikkaan. Runoja ja kuvia matkoilta Itä-Afrikasta; Keniasta 1990, Tansaniasta 1991 sekä Keniasta 1997. Matti Rag Paananen on säveltäjä, taidemaalari ja runoilija, joka käyttää taiturinomaisesti kaikkia kykyjään hyväkseen. Paananen rakastaa savannien avaruutta ja hiljaisuutta, jonka keskellä on elämää. Aiheet vaihtelevat eläimistä ja masai-iltanuotioista kaupunkitunnelmiin ja kulkemisen ideaan. Runoja lukeville hyvä iltapala, pois täältä pimeydestä runojen ja kuvien avulla! Timo Kiippa – Intiaaneja ja autiokaupunkeja; Autolla läpi Amerikan. Vanha punkkari ja kaverinsa musiikkimies ajavat Amerikan läpi, tarkoituksena katsastaa jo lapsuudesta rakkaiden intiaanien muistomerkit, muut ei-niin-tunnetut paikat ja katsella Jenkkilää toisin silmin. Kirjan nimi erehdytti minua, luulin äklöhehkutukseksi. Mutta – minä pidin tästä! Kaveri esittää hyvää ja kovaakin kritiikkiä maan nykytilasta ja siihen johtaneista tapahtumista matkakertomuksen ohessa. Lisäksi hän kertoo matkalla tapaamistaan tavallisista ihmisistä, erilaisista matkakohteista, nähtävyyksistä ym. hyvinkin poikkeavasti. Eli suosittelen, tämä oli Welhottarelle iloinen yllätys jenkkimatkailusta!
VIETTÄKÄÄ ITSEPÄISYYSPÄIVÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti