Huaah ja silleensä, kylläpäs minä olen nukkunut! Tosin mömelöiden avustuksella, mutta silti oikeat kunnon yöunet tai ainakin melkein. Tuntuu kummalliselta, vieläkin väsyttää. Menen uudestaan vielä sänkyyn päivityksen jälkeen. Ensimmäisen kerran herätessä olin jo kovasti lähdössä Varastolle, hmph! Sitä se teettää, ikäänkuin ylimääräinen pyhä tuossa lauantaina. Menevät suunnitelmat jotenkin sekaisin. Eilinenkin päivä oli pitkä ja täynnä raisuja tapahtumia, kuten syömistä ja ulkovalojen laittamista!
Belgarion istuskeli täällä pitkään ja söimme seisovan(tiski)pöydän antimet pois kuleksimasta. Ei jäänyt kuin vähän sienisalaattia, jonka pakkasin Pojalle mukaan. Lisäksi hän laittoi tosiaan parvekevalot ja imureerasi, koska minä olin vielä niin jäykkis ja kipeä. Koneen päivityksetkin tulivat ajettua asiantuntevasti *köh*. No minä olen ne aikaisemminkin ajanut itse, mutta Belgarion tarkasti nyt, koska siellä oli mieletön määrä uutta tavaraa. Jälkkäriksi otimme sitten hyvin vaffat kaffet, kohukkeet ja tahma-Laimat. Belgarion innostui vielä ennen lähtöään tekemään muffareita, jotka olivat jälleen äärihyvejä. Juu, nyt minulle jäi koko pellillisestä sentään 3 kpl sentään ihan koko viikoksi ;D
Muutoin melkein makoilin koko päivän ja kärsin. Lueskelin ja kärsin. Olin koneella ja kärsin. Pienenä ilopilkkuna Belgarionin käydessä myös The Aurinko yllättäen näyttäytyi jonkun aikaa, kunnes alkoi jälleen hämärtää. Oli se outo valoilmiö, en muista milloin viimeksi olisi näyttäytynyt noin kauniisti ,D No juu, aikaisemmin syksyllä siis, mutta ei nyt pitkään aikaan. Täytyi ihan laittaa valot kiinni melkein tunniksi. Hämmästyttävää, mutta oikein mukavaa!
Tämä päivä meneekin sitten taas huomiseen tai oikeastaan koko ensi viikkoon varautuessa. Pitää varata viikon matkat ja sopeuttaa ne miittienkin aikatauluihin. Meillä on katsokaas kaksikin iltapäivämiittiä ensi viikolla Varastolla. Juu, ihan totta ,> Toisen miitin jälkeen on ne yllärisynttärit, joten tuolloin varmaan jään pariksi tunniksi vielä mukaan. Jossakin välissä pitäisi ehtiä Hakikseenkin, se jäänee seuraavalle viikolle. En minä jaksa sentään ihan kaikkea. Varsinkin kun tiedän, että viikko on taatusti kiireinen ja P-P on liian pirteä. Jos se ihminen ei olisi päällikkönä, väittäisin sillä olevan maniavaiheen taas päällä. Tai muuten vain erään oireyhtymän. Sellaista haipakkaa siellä välillä kuulkaas on. Lisäksi P-P on äkkinäinen jne, jotka myös sopisivat erääseen diagnoosiin. No, te tietävät tiedätte, minä en uskalla edes kirjoittaa tähän mitään. Minua nähkääs seurataan...
Jahas, siis tänään, juu. Juu, ruokaa on pakko laittaa ja samalla eväät pariksi päiväksi. Huolehtia itsensä ruiskuun ja pyykätä. Enköhän minä tuon verran sentään jaksa, tässä lievän ketutuksen lomassa. Sunnuntai-ahihan se siinä taas nostaa rumaa päätään. Muistakaa, että minulla ei ole ollut oikeaa lomaa kuin edelliskesänä viimeksi. Seuraava loma on ensi kesänä mahd. aikaisin. En piruuttaankaan pidä ainoaakaan päivää etukäteen pois, vaikka se olisikin mahdollista. Minähän en ano mitään, minä pidän lomat sitten vasta, kun ns. oikeat lomalistat tulevat. Siihen siis todella on aikaa! Tämä on sitä yhtä ja samaa, onneksi taksot kulkevat suht. ajoissa ja noutavat minut. Muuten tulisi iso houkutus jäädä jonakin aamuna sängyn pohjalle potemaan ahia ja ketutusta. Mutta kun minä en voi pettää taksoja! Siinä syy, miksi raahautua aamuisin töihin – että taksoillakin olisi töitä ,D
Nyt minä käyn tupakalla ja ruokkimassa tuon punaraitaisen karvatakamuksen... äänenlaatu on ollut jo sitä luokkaa hetken aikaa, että kunnon ruoka maistuisi sielläkin.
----------------------------------
Purrrrrrrrvinka, kaiffarit! Hei, meill on tiätteks te semmoset snadit valotiplut partsill. Mä koklasin, ne ei polta tassui eikä mitää. Ja Poika laitto ne upeest, mun miälest no on hianot. Ja mami laitto kyntteli semmosee laatikkoo tonne ylös roikkuu, partsill niinku, ett mä nään sen, mutt en pääse käpälöimää sitä. Mä voin vaa tsiigailla. Ja kyll mä eilen sitt tsiigasinkii. Ekaks partsill, mutt siäl oli galsa nii ni sitt makasi olkkari patteri päälä ja siit kattelin. Hyvä ja lämpöne mesta ja mä nään hyvin just ulos siitä. Mmmm, kliffaa. Ai nii, sitt mami väittää, ett sen rintteri ei oo kissinkestäväks testattu >o< Se hitsi o hiffannu, ett mä uusee tsittaa siinä ja tsiigaile ulos toisest fönarist, nääs toisee suuntaa. Ai ett, mite se kaikki iha oikees huamaaki =O Ja sitt noi söi jotai omii mättöheekkui Pojan kans, mutt mami anto mulle lohta kuiteskii muutama iha piäne biiti. Ei mun hirveest tehny miälikää, se ei oo mun suasikki. Donari o parempaa, nii ja jauhis tiätty. Nyt mull ei oikee maistu napikatkaa, ku toi ei muistanu tuada niit toisii merkkei. Höh, tua sitt ens viikol! Muista kans, mami sitt, ett napikoit uusina ja muanaa kans. Ja lihaa!!! Mull o varmaa lihapuutos, ku enää ikinä saa kunno lihaa. No eikä ku saan mä, mami lupas taas jauhist ens viikol. Semmosen päivän ku se tulee myähemmi, joskus viikoll. Ja mä tiän, ett kyll me taas syädää donariiki. Poikaki oli täälä ja seki oli iha kliffaa, melkee koko ajan pysysin hereill, kerra vaa meni goisii vähäks aikaa. Sitt heräsi ja Poika oliki viälä täälä, se leipo >o< Mutt ei ollu nekää mun makuu, haisu hyväll, mutt oli jotai makeet, siistist vaa haistelin mitä se duunas. Mutt kliffaa ku se käy täälä, mä nii tykkään! Ja nyt mua taas goisituttaa iha hirveest. Mä anna mun foton tilan tolle Pojall, siin se leikkii sen minikoneell =O
Kliffaa söndaagii kaikill, loikoillaa rauhas ja syädää hyvi!
-------------------------------------
Vincent, luultavasti minä ja sinä emme tarvitse muistutusta tuosta asiasta ,D
Päivän slogan: Salatuista suruista on parempi puhua kuin vaieta.
Päivän biisi: Ja siellä j-ryysiksessä hikoileville muistettavaksi Onnelliset.
Luettua: Emmi Mustonen – Järjen ja tunteen tarinoita: Parittomat. Sarjassa Annan ja Hilman jälkeläiset 2000-luvun Suomessa. Hömppää maatalouden parissa, luomupuolella tällä kertaa, ihan lukukelpoista hömppää, mutta sitä kuitenkin yhtäkaikki. Luin ja unohdin saman tien. Suosittelen vain hömpän kavereille! Siri Hustvedt – Amerikkalainen elegia. Kertomus sisaruksista, jotka alkavat selvittää suvun menneisyyttä ja tarinaa. He löytävät kuolleen isänsä papereista oudon, vuosikymmeniä vanhan kirjeen, jonka lähettäjä on tuntematon nainen. Kirjeessä puhutaan salaisuudesta, jonka isä on luvannut pitää. Erik kiinnostuu kirjeestä, ja palattuaan hoitamaan psykiatrin praktiikkaansa New Yorkiin hän alkaa lukea isänsä muistelmia. Hän toivoo oppivansa tuntemaan miehen, jota ei koskaan täysin ymmärtänyt tämän eläessä. Samaan aikaan Erikin elämään astuu nainen – kaunis jamaikatar, joka muuttaa tyttärineen Erikin alakertaan. Pian Erik huomaa joutuneensa mukaan peliin, jonka taustalla voi olla vain sairas mieli. Myös Inga palaa hautajaisista keskelle piiritystä: sinnikäs journalisti tutkii paljastusta, joka liittyy Ingan edesmenneen kirjailijamiehen elämään. Inga joutuu vastakkain kipeän menneisyyden kanssa. Siis tämä on mainio opus, oikeasti osin hirvittävän mainio ja hirvittävä. Suosittelen kaikille – Welhotar piti tästä eikä vähiten siksi, että jotenkin norjalaisten siirtolaisuus Jusalaan muistuttaa kovasti suomalaisten lähtöä Ameriikkaan. Ette varmaankaan tiedä, että Welhottarella on hyvin-hyvin-hyvin kaukaista sukua siellä Suurten Järvien seutuvilla ,D
VIELÄ ON VAPAATA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti