Muaaaaaaaaaah – taas Welhotar on nukkunut. Levottomasti ja katkonaisesti, mutta kuitenkin yli 5 h. Pitäisihän sen riittää, eikö? Silti on vähän hömelö olo. Kaikesta huolimatta aion edelleen pungertaa Varastolle, kyllä vaan! Eilen olinkin hyvin suosittu henkilö, minipusut ja aprikoosit tarjolla kukaan ei voi olla minulle vihainen/ilkeä taikka sitten edes pahantahtoinen/välinpitämätön eli pelkkää strategiaa... Näin luodaan lämmin ja luottava ilmapiiri *käkättää*!
Kelien muuttuessa taksojen aikataulutkin muuttuvat. Eikö prle Iisalami seuraa Helsingin säätilaa vai eikö kukaan takso jaksa infota sinne – vai eivätkö ne vain välitä. Että aikataulutuksen voisi säätää suoraa ajolistalle, ettei asiakkaiden tarvitsisi odotella tuolla räntähöttövesisateessa. No, odotin vain vartin, siinä oli vartti liikaa. Flunssan tapainen nimittäin tekee tuloaan, hitaasti mutta varmasti. Ei se vielä ole iskenyt, mutta sen tuntee vaanivan tuolla takavasemmalla.
Muuten, Varastoa voisi vielä kehua yhdestä asiasta, ainakin työvälineet ovat asianmukaiset! Siis eivät museokamaa, kuten Herjaamolla. Kaikki jopa toimii – ristikää sormenne taas vaihteeksi. Ohjelmista ei kannata puhua mitään. Mikropönkkäkin on niiden suhteen avuton, koska se ei ole hänen vallassaan vaan koko hallinnonala käyttää samoja muinaismuistoja. Ei sinänsä mitään, turvallisiahan ne. Mutta äärettömän kömpelöitä käyttää. Ja ikävä kyllä, Welhottarelle sen verran vierasta tavaraa, että eilen tehdessäni paria pohjaa, jouduin jopa kysymään työn teettäjältä, mitä ne löydän... noloa. Kerroin kyllä, että minä en tämän järjestelmän kanssa ole paljoakaan aikaisemmin puuhastanut. No, löytyihän se ja asia hoitui, mutta kuitenkin. Pientä käytännön pilaa joka päivä ,D
Belgarionkin ilmosi itsestään pitkästä aikaa. Ei, ei ole lomia tulossa. Ja ylläri, häntä oli oikein nimellä pyydettykin takaisin Upinniemeen. Siis josta hän alunperin lähti tuonne Riksuun. Kettuilin viestissä, että rva luutnantilla lienee tod. kova ikävä häntä, jos kerran oikein nimellä vedoten pyydetään loppusijoitusta tuonne. No, Belgarion matkaa siis sinne vkonlopuksi eikä päässe lomille viikkoon tahi pariin. Jollei mies tuolloin ilmesty, lupasin jälleen ottaa yhteyttä härra isohärraan ja sanoa muutaman valitun sanan ,D Uhkaus on hyvin vakavasti otettava kaikin puolin. Minähän tosiaan kehtaisin soittaa, ilmoittaa olevani vammakas äitee, joka tarvitsee poikansa apua jossakin tärkeässä asennustehtävässä ja Belgarion lomalle heti ja välittömästi... mahtaisikohan tuo onnistua? Minusta tuo sijoitus ei ole paha, lyhyt matka Tsadiin ja muutenkin. Belgarion pelkää ilmeisesti, että joutuu oikeasti töihin, joihin on nyt koulutettu. Upikseen on haettu porukkaa jatkuvasti erilaisten militaarien rekryjen puolelta. Mikä ettei sitten uusia alikessuja käytettäisi myös tässä hyväksi, ehhh...
Welhottaren residenssistä ei siis mitään uutta. Eilinenkin ilta meni haahuillessa ja lukiessa. En saa mitään aikaiseksi juuri nyt, totuttelen olooni. Siis siihen, että en ole supiväsynyt kaiken iltaa. Tänäänkin voipi käydä niin... ruokaa on valmiina vielä huomiseksi eväkseksi yms. Luettavaa riittää. Kissan hoitokin on kunnossa ja toimii eli Vincent vain syö ja nukkuu ;D
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ai, ett mä vaan syän ja goisin? Nii, no joo, oikeestaa. Mutt eileski mä päiväll vedin tääll iteksee oikee kunnon hepulit ja laiton kämpän uutee järjestyksee. Mamiska ei taaskaa osannu arvostaa sitä, murisi vaa vähä. Mutt hei, se laitto fisuu, sitä jääfisuu. Oikee koko paketin. Ja mä sain sitt ison biitin siittä. No sen jälkee kyll taas uni maistu. Heräsin vast sitte, ku oli napikka-aika. Mami nauro, ett kellosa vois tarkistaa siitä, millon mä tuun hakeen napikoita. Mä nääs tasan tarkkaa tiärän, mihin aikaa mä ne haluun, se on aina toss illalla klo 19.30 tianoilla, vähä enne tai jälkee. Ett ei ihan minuuttipelii, mutt aika tarkast oon sillo pummiis jotai heekkuu ja napikoit. Tänää mami kyll yllätti aamull. Se taas punkeili ylös yän aikana ja sitt se heräss vast myähemmi, nii ni mäki nukkusi viälä =O Aika harvon käy tällee. Mutt nousinki heti ja menin pummii kalkonii ja taas aamunapikoit, neki pitää saada heti aamust aina. Mä oon tarkka kissi... nyt mä meen baseen goisiin. Mami vois laittaa viälä päiväeväst ja sillee, ennenku se taas lähtee!
Täss mä oon taas liikkeell, taidan ettii mun lelui ku ne on aina hukass. Mä en tajuu, kuka ne käy aina jömmaas jonnekki. Mami varmaa? Hei, kliffaa päivää ja huamisee...
----------------------------------------
Juu, minähän ne kissan lelut jemmailen – joka aamu eri paikkaan! Aivan varmasti ;D
Päivän slogan: Työpäivä on sitä pidempi, mitä vähemmän töitä teet!
Päivän biisi: Hyvää yötä
Luettua: Hilkka Ravilo – Yö yllä viljan. Kas, miten tämä on jäänyt minulta väliin, outoa. Welhotar piti, nimittäin. Kotimaista, vähän erilaista jännitystä, kostonhimoa, tragediaa ja murrrrrha... Tarinan sivujuonteena kulkee myös iäkkään yksinhuoltajaäidin selviytymistarina. Lisäksi loppu jää vielä viehkosti vähän auki. Welhotar suosittaa kaikille jännityksen ystäville, kotimainen ylläri paremmasta päästä nimittäin. Richard Matheson – Olen legenda, vampyyreja, hei vampyyreja. Koko ihmiskunta on muuttunut vampyyreiksi, vain yksi mies yrittää vielä pärjätä elossa ja selviytyä. Aika kiinnostavaa, hyytävää tarinaa eli suosittelen vampyyreista pitäville. Tosin niitä listitään tässä oikein urakalla. Lisäksi erilaisia selviytymistapoja ja keinoja päästä vampyyreista eroon....
TOIVOKASTA TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti