Jahas, ties kuinka mones lomapäivä tämän ilmestyessä! Nimittäin nyt olen todella pimennossa, nettipimennossa. Sattuu, koskee, saan vieroitusoireita. Tätä lukiessanne (ajastin tämän Vuodatukseen siis etukäteen) Polka-ressun netti on katki ja asennettu uuteen residenssiin. Jossa sen siis pitäisi toimia jo muuttopäivänä eli lauvantaina. Toivoa sopii ja paras olisi. Muuten uskollinen aasiakas muuttaa kokonaan palveluntuottajaa! Nih kerta.
No, onneksi organiseerasin itselleni tekemistä torstaiksi eli retken Malmille. Postissa on kirjoja noudettavana, samoin kirjastossa. Käyn hakemassa koko satsin, vaikka se on taas lisää kannettavaa. Mutta jotenkin minun on aikaani kulutettava täällä kökkien. Lisäksi käyn hakemassa toinen palovaroitin, muutakin pientä tarpeellista muuttoon liittyen sekä ruokaa, ainakin vähän. Kai muuttoväkikin tarvitsee jotakin pupellettavaa ja kaffetta, ainakin... Yritän siis varautua siihenkin.
Huusholli on kauhistus. Siis iso kauhistus. Pölyä ja kuonaa tuntuu leijuvan joka paikassa. Silti pesen vielä pyykkiäkin. On pakko. Suihkussakin on pakko käydä, ei sitä voi paaskaisena sängyssäkään lojua. Eli jotakin on vielä pakkaamatta. Toivon, että ne saa siirrettyä vasta lauantai-aamuna kasseihin käsimatkatavaraksi. En tule toimeen ilman tiettyjä lääkkeitä, kaffetta ja vähän muonaakin tarvitsen.
Vaikka netti on kiinni, yritän kirjoitella vähän rästihommia julkistettavaksi sitten myöhemmin. Jos pystyn. Kierrokset käyvät vähän kovilla tässä – ikäänkuin alkavat lyödä tavallaan överiksi eivätkä mukavalla tavalla. Siksi niitä kirjojakin, saa ajatukset vähän muualle joksikin aikaa. Ja minireteot ovat myös pakkaamatta; radio ja musiikki pelastavat sentään vähän.
Mutta aivan heti, kun netti toimii, tulen antamaan ensimmäisen pikarapon uusista tuntemuksistani. Olipa kelli sitten mitä tahansa, se on varmaa se. Vaikka se ei sitten ketään kiinnostaisikaan, mutta saapahan itsensä jotenkin normaaliin *täh* kuosiin eli johonkin päiväohjelmaan. Mikäli muuten ketään kiinnostaa, loman aikana päiväohjelma pysyy näköjään ennallaan. Paitsi jos en muista syödä päivällä, se jää sitten kokonaan. Jostain syystä en osaa syödä mättää enää illalla :o Outoa, mutta totta! Olo on kyllä perin huono, mutta ei ole vaan nälkä. Todella outoa...
Muutoin tämä muistuttaa jonkinlaista leiriä – pakoleiriä. Napsureita pakoon –rojekti siis! Apua, kun joudun purkamaan kaiken. Luulen muuten, että osa vaatteista saattaa joutua eräänlaiseen jatkokäsittelyyn. Löysin taas rättejä, joita ei siis ole käytetty, mutta jotka on säästetty silti. Hmmm, pois siis. Tässä pakkaamisvaiheessa en niitä pysty lajittelemaan enää. Kun on siis muitakin mukana, ei onnistu. Sentään 1.5 jätesäkillistä meni roskiinkin tavaraa, älkää vain kysykö mitä. En kerro, hamsteri mikä hamsteri.
Ilman Belgaa en olisi selvinnyt. Hän oli täällä koko keskiviikkopäivän avittamassa; pakkaamassa, puunaamassa, organiseeraamassa ja juttuseurana. Hyvä ja ziitos, ihana lapsi minulla! Lupasi vielä tulla siis muuttoonkin ja huolehtimaan asioista. Nyt on siis vain odotettava. Vaihtokaverikin meilaili ja rauhoitteli, kun huolehdin siisteydestä ja asumisjäljistä. No, jälkiähän jää – sille ei tod. voi mitään. Kuusi vuotta on kuusi vuotta ja se siitä. Niin sielläkin päässä. Talothan ovat kohta jo 10 v. olleet pystyssä, joten kai joka asunnossa jotakin jälkiä on. Paitsi eipä varmaan napsureilla... ,D Käkätys väheni oudosti eilen, kun kommenteerasimme ääneen hyhhytellen Belgan kanssa karmeaa upporasvan käryä. Tosin hekin varmaan jo äänistä tajuavat minun poistuvan lähitulevaisuudessa – todella pian! Onnea heille vaan, kivat jatkot siis *muahhahhaaaaaaah*. Esto kolaa!
Lisäksi wanha ystävä ilahdutti käymällä iltakylässä, koska ei pääse muuttohommiin ja toi tuliaisia (joita muuttajillekin ehkä – hyvin ehkä tarjotaan). Mukavata oli kälätellä ja Belgakin viihtyi pitkään...
Minä tästä sitten jonnekin, ajastan tämän aamuksi – milloin lie tulee sitten framille.
POLKA-RAASU, NETITÖN AIVAN – KESKELLÄ KIIREEN JA VAIVAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti