Ei minulla mitään tässä, oikeastaan ei sitäkään vähää. Kuten lupasin, otin eilen muka levon kannalta. Tosissaan särki niin, että en pystynyt kunnolla edes sisällä kävelemään... prle tätä tautia!
Kun Belga kuitenkin tuli lounastamaan ja apehdimme myös jälkkärit, oli pakko ottaa vähän lisälääkitystä. Ihan vaan, että jaksoi ja pystyi edes tiskaamaan. Outoa kyllä, se iskikin päälle oudon siivousvimman. Osansa saattoi tietysti tehdä se, että aurinko paistoi ja näytti residenssissä leijuvan pölyn, saastan ja paashan. Siinäpä sitten pyyhin pölyt, imureerasin, osin moppasin ja pesin kylppärin. Oli kyllä pakko pitää taukoja, otti suoraan sanoen vähän koville. Särki ja heikotti. Mutta nyt sekin on tehty. Uskomaton suoritus! *taputtaa itseään päähän* Huomasin muuten, että väliseinän toinen puoli on pesemättä, argh. Sitä ei ole edes pyyhitty. Pyyhkäisin sen, pesen paremmin joskus paremmassa vaiheessa!
Muutoin keskityin lukemiseen ja osin myös kirjoittamiseen, vähäsen. Tänäänkin olisi pakko vähän tehdä tekstiä. Lukemiseen ei ole pakko, se on sisäinen välttämättömyys... Lisäksi pitäisi huoltaa jokunen vaate käyttökuntoon, kun vain viitsisi. Ei millään jaksaisi ottaa ompeluskonetta esille ja tuo homma ei ihan käsipelillä nyt tule toimimaan. Sen verran korjailua olisi tiedossa. Ans kattoo, ei sitä tiedä, jaksaako vaiko eikö.
Muonaa on kuitenkin laitettava, myös huomiseksi. Käks, taas Varastopäivät alkavat. Aivan järjetöntä menoa, btw. Jotenkin minulle on tyrkätty hommia yli äyräiden, puhe oli vain osasta. Aivan. Siinä sivussa sitten on tullut kaikkea muutakin pientä, jotka yhdessä tekevät aika paljon. Ja työnantaja on tietysti tyytyväinen. Edelleenkään luvattua lisäapua ei ole tullut, siirto talon sisällä ei jostakin syystä ole toteutunut eli toimimme jatkuvasti vajaalla (ja vajaalla) miehityksellä. Teettää kaikilla lievästi liikaa töitä, jokainen meistä odottaa vain lyhyitä lomasessioita. Ei hyvä, ei yhtään. Toisaalta näin tämä menee muutenkin aina vuoden loppua lähestyttäessä, sille ei voi mitään. Jos tilanne ei kuitenkaan mitenkään muutu, asia on otettava puheeksi Upon kanssa. Ei tämä näin voi jatkua – meistä ei kukaan enää kohta jaksa. Ensi viikko vielä ja vähän seuraavaa, sitten parin päivän miniloma. Tämä jo nyt tiedoksi, saa tulla kylään.
Ei, minulla ei ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa juuri nyt. Menen keittämään toiset aamukaffet ja valitsemaan uutta luettavaa.
Päivän slogan: Vaikka tekisi pahaa, voi tehdä hyvää.
Päivän biisi: Kuningatar
Luettua: Jani Saxell – Unenpäästäjä Florian, outo, mutta hyvä tarina. Fantasiaa, jossa mukana myös romanien historiaa, siis Romanian romanien... Suosittelen! Thomas Rathsack – Jääkäri: tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa. Ihan lievästi sotahullu kaveri kertoo, kuitenkin kohtuuasiallisesti hankkiutumisestaan ”oikeisiin sotatoimiin”. Odottelukirjana menettelee. Jack Higgins – Käärmeenpesä , ei jaksanut meikäläistä oikein innostaa, reissu- ja odotteluopus paremminkin. Samaa shaissea kaveri vääntää jo ties kuinka monetta kirjaa. Ian Rankin – Lankeemuksia. Rebus taas uudessa tilanteessa, ties kuinka monetta kertaa. Nyt etsitään kadonnutta leidiä, lopulta jopa ehkä useampaa, museonkin apua tarvitaan ja varsinkin erään henkilön. Juu, tykkäsin ja suositan tietty! Sokruna pohjalla tällä kertaa aivan odottamatta Gregory David Roberts – Shantaram. Vankikarkuri saapuu Intiaan, jossa alkaa elää sikäläistä elämää – ensin slummissa, sitten muualla, tappelee ja sotiikin. Vähän yli 1 000 sivua, mutta hetkeäkään ei käynyt aika pitkäksi. Tykkäsin ihan täpöllä, mieletöntä kerrontaa Intian oloista ja elosta siellä, rötöksistä, myös paljon mietteitä ja filosofiaa, uskontojakin sivuten. Tykkäsin kovasti – jos vain pää kestää tiiliskiviä ja erilaista tempoilua tapahtumien ja mietteiden välillä, lukekaa ihmeessä!
JAHAS – TYLSISTÄ TYLSIN PÄIVÄ EDESSÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti