Ei kai kukaan luule, että minä olen muuttunut ihmisenä tahi eläimenä? Ei kai, eihän? Sillä mitäpä minulla muuta olisikaan jälleen kuin valittamista. Väsyttää, väsyttää niin, että melkein itkettää. Unet supistuvat jatkuvasti, sellaiset 4 – 5 h, heräilyt siinä välissä vielä. Ei prle, ja Arvaustalon terveydenhoitaja kyseli, onko minulla hyvät unilääkkeet! Mitkä veetun unilääkkeet, hermostuin jo sillekin – sitten pyysin anteeksi ja sanoin, mitä ajattelen entisestä omalääkäristä ja että hän komensi minut muualle. Onneksi rotkotussessio päättyi ja jonoa oli, en ehtinyt räkättää enempää. Olisi taas tullut varsin tuutin täydeltä, sano...
Ei piristä edes se, että laitoin eilen virallisen loma-anomuksen menemään ensi viikoksi. Tuli nimittäin taas lisähommia, vaihteeksi. Sellainen pieni kaatoluokka, jossa harvemmin tehdään asioita. Hoidetaan kuitenkin eräät hommat pois jokusen kerran vuodessa. Jep-jep, nakitettiin Welhottarelle. No, ei siinä oikeasti paljon töitä ole. Vaatii taas vain huolellisuutta, tarkkuutta ja tsekkausta tsekkauksen jälkeen sekä kirjeitä pino menemään. Sainhan minä sen eilittäin sitten tehtyäkin ensimmäistä kertaa muiden hommien välillä. Hmph. Niitä muitakin hommia kun riittää ihan täpöksi asti ja tahti tihenee vielä vuoden loppua kohti.
Tuli kuitenkin ilmoitus Varaston pikkuj:sta. Mietin menisinkö – tarjoomukset ovat erinomaisen hyvät (ainakin lista näyttää siltä, njam), juomiset myös ja omavastuu kohtuupieni. Päiväkin perstai. Tarkistin myös, että mitään teemaa eikä ainakaan j-teemaa pippaloissa ole. Ans miettii nyt vielä 1.5 viikkoa. Kyllä minä varmaan keksin siihenkin jotakin muuta tärkeämpää luettavaa juopottelun ja sosiaalisen kanssakäymisen tilalle, jos oikein yritän. Aivan varmasti!
Huomasin taas eilen – ja olinkin vähän mieli maassa illalla – että minulla ei vielä 3 vuoden jälkeenkään ole oikein kavereita saati ystäviä tuolla Varastolla. No, pari ihmistä, joiden kanssa evästää ja puhua joutavuuksia, mutta eipä juuri kummempaa. Taidan todella olla sosiaalisesti rajoitteinen... ehkä se on se, että en lähde perstai-kaljoille muiden kanssa, parille siis. Minua se vaan häiritsisi, se pari, viina virkistää ja minä tahtoisin lisää. Lisäksi en enää pystyisi sen jälkeen tekemään mitään järkevää. Yksi ilta menisi aivan hukkaan. En myöskään jaksa juoruta juoruamisen vuoksi enkä myöskään puhua paskaa paskan puhumisen vuoksi. Kun osallistun johonkin keskusteluun, se ei yleensä hyvin pääty... meikäläisellä kun on aina varsin perustellut ja osin kärkevätkin mielipiteet. Olenko minä jotenkin omituinen? Juuei, ei välttämättä tarvitse vastata. Tiedän, että olen. Omahyväinen paska, joka luulee olevansa parempi kuin muut.
Ähhh, siis ilmiselvästi minusta ei onneksi ole TV:oon, ei ainakaan kukaan ole pyytänyt *kikattaa*. Jos joku todella ajattelee noin, minäkin voisin vaatia, että TV:ssä ei näytettäisi liian hyvännäköisiä, kauniita, laihoja, älykkäitä, karismaattisia ja lahjakkaita ihmisiä lainkaan. Toisaalta, kun en katso TV:ta enkä kuvalaatikkoa edes omista, epäilen, että sellaisia ei näytetä kuitenkaan. Eikä ainakaan tuota lokittajaa, perkele, jos minulla olisi asiaan yhtään mitään sanomista! Nih, kerta!
Toisaalta, mehän tiedämme, että Naamattu on perkeleestä... MOT.
Jättäkäämme siis paskaplokit sikseen ja pysykäämme omassa hyvässä seurassamme. Samoin Naamattuun en koske edes hohtimilla!
Ai, että kuvia, rapoja, lukulistoja ja muuta odotellaan? Odotelkaa pois, mutta älkää pitkästykö. Minä en nyt vaan jaksa tänään yhtään mitään. En edes nyt aamulla. Enkä taatusti illalla. Tänään on nimittäin vielä normiroudauspäivä ja kirjastossa on kaksinumeroinen luku kirjoja lunastettavissa kohtuulliseen 50 senttiimin hintaan per kappale jälleen *tiedoksi eräille tahoille*. Ja kissatavaroita sekä muonaa on haettaava myös, ei siltä voi välttyä. Tulen siis olemaan illallakin taas ja jälleen kerran reposupipoikkiväsy, nälkäinen ja kiukkuinen. Siis perus-Polka jälleen omalla paikallansa.
Menen nyt kuitenkin rauhoittelemaan itseäni erinäisin sveitsiläisen lääketeollisuuden ihmein, riivin 0.4 l kupin vaffaa kaffetta, mustan kärtsätyn leivän juuston, tomaatin, sinapin, basilikan ja tandoor masalan kera... *yksityiskohtaista selostusta tapahtumaköyhästä elämästä*. Ja aivan varmasti jätän itselleni aikaa lukemiseen myös tänä aamuna!
SE ON... KYLLÄ SE ON.... LOPULTAKIN SE ON PERJANTAI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti