Ei hyvää huomenta, toverit! Tämä ei nimittäin ole reilua, ei ollenkaan. Olen väsy kuin laiskiainen, nukuttaisi, mutta en pysty nukkumaan. Eilen simahdin jälleen iltamuonan jälkeen 1.5 h aivan, tunniksi, kunnon unille. Ei siis torkuille. Argh, oikeasti, kohta tulen hulluksi.
Varastolla teetetään ihmisellä töitä aivan liikaa, ei ehdi. Ei kykene eikä myöskään pysty jaksamaan. Lisähommia tuli parissakin työryhmässä. Aivan asiaa kylläkin, mutta minullahan ne varsinaiset työt taatusti teetetään, nih. Sen verran arvaan jo etukäteen. Eilen jo kopieerasin materiaalit ekaa palaveroa varten, sellaisen peukalonhangallisen... Lisää asiasta myöhemmin, ei se kummoinenkaan juttu ole, mutta pääsee ainakin vaikuttamaan vähän joihinkin asioihin mm. omankin työnsä osalta. Siksi ei siis paha.
Kaikki varmasti haluavat tietää myös, miten eilinen erittäin kehno aamu alkoi. Palmia kunnostautui jälleen. Tai ei Palmia, vaan tullut takso. Se oli mallia cab eli sellainen tavallista isompi, jossa on liukuovet eli lähes normitakso. No, kiipesin taakse ja hamusin turpavyötä - samalla kuski voimalla tökkää jo oven kiinni. Arvatkaas kenenkäs näpit siellä olivat välissä? Huusin melko rumasti... oikeastaan tosi rumasti. Kun sattui nimittäin muutenkin jo melkoisen rätväkästi eli normikivut ja juilinta. Nyt on siis oikea keskisormi litussa. Sitä on hyvä näyttää! Näkyy ainakin kunnolla, sano. Kuski kyllä pyyteli jokusen kerran anteeksi ja minä kiroilin. Lähtiessäni vielä pyysin häntä todella olemaan varovainen päivän aikana, jos on mummeleita vaikkapa kyydissä. Syyksi hän sanoi, että ei ole vielä *hmph* tottunut autoon. No, nyt sitten särkee oikein vekkulisti joka paikkaa, myös keskisormea. Prle!
En sitten enempää sanokaan asiasta. Ketutti taas lahjakkaasti. Ainakin se, että niin kovin monet ovat kateellisia tästä ns. palvelusta. Voihan eläin! Jos vain pystyisin, kulkisin julkisilla paljon mieluummin. Ei tuo takso ole kuulkaas kadehtimisen arvoinen!
Tänään vuorossa töitä-töitä-töitä vuorotta sekä illalla normiroudaus. Kirjastosta kaksinumeroinen määrä varattuja opuksia, joista maksan edelleen 50 senttiimiä kappaleelta ihan omasta kukkarosta *tiedoksi eräille*. Sen jälkeen ruokakaupat, listasta tulee taas hurjan pitkä. Kaikki muona on loppu, totaalisesti. Postissakin olisi jo paketti, mutta taidan odottaa vielä. Voisi ehkä hakea ensi viikolla useamman paketin samalla kertaa. Enhän minä juuri nyt niitä tarvitse, vaikka hirveästi tekisikin mieli noutaa uudet rätväkät lainapeitteet käyttöön :D Juu, juu – ihan ilman muuta tulen rapottamaan sitten asiasta.
Olisi muutakin rapotettavaa, mutta tänään ei jaksa. On vielä laadittava kauppalista, hoidettava kissiasioita, pakittava palautettavat kirjat sekä – tärkeintä kaikista – nautittava upeasta aamupalasta mömelöinensä.
Vinskikin haluaisi olla yhtä pitkä - vaikka onkin jo tavallista pidempiselkäinen (se ei tarkoita samaa kuin suoraselkäinen!) kissinka. Voi, on tuo mahdoton >o<
Lupaan ottaa lungisti, kun joskus iltasella pääsen takaisin kotoon. Omaan ihanaan kotoon, peiton alle, jotain mukavaa ruokaa massussa, hyvä kirja kainalossa jne.
POLKAN PERJANTAI – TYHMÄÄ TÄYNNÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti