Eilen se väsy sitten kaatoi – onneksi vain sänkyyn asti. Onneksi vasta ruuanlaiton jälkeen. Simahdin umpiuneen taas melkein tunniksi, heräsin haahuilemaan. Ei jaksuja mihinkään. Hätinään sain pari tärkeintä viestiä tarkistettua.
Siksi olo on tänäkin aamuna sen mukainen. Töitäkin tuli eilen tehtyä rutosti, lisää tungettiin – puuhaa kaikenmoista. Ähh, kun vain aikaa riittäisi.
Nyt riittäisi aikaa ja jaksujakin ehkä, mutta kun ei ihan tähän aikaan voi vielä Varastollekaan lähteä. Olen edelleen väsy. Minulla on väsyvelkoja runsaasti. Minä haluan takaisin nukkumaan tai jotakin. Lisäksi minä haluaisin edes yhden vähän kivuttomamman päivän. Olisiko se liikaa pyydetty... no, juu, olisipa tietysti. Olkoot, hmph.
En minä jaksa enkä pysty edes kirjoittamaan. Joku puikottaa minua hartioihin, autss. Minä menen kuitenkin nyt juomaan kahvia. Mutta joskus minä jälleen palaan paremman sekä paneutuneemman postauksen kanssa.
POLKA LÄHTEE – VÄSYNEENÄ, MUTTA SITÄKIN PASSIIVISEMPANA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti