Heti kärkeen oikeita hupitusuutisia kaikille vammakoille ja matkapalvelun käyttäjille, ziis! Nyt on Palmia eli varauskeskus TODELLA kunnostautunut *tenattaa*! Edellispäivänä oli välitetty normiviesti kuljettajalle tilauksesta. Lisätiedoissa (siis siinä, missä lukee esim. että asiakas noudetaan asunnosta, tarvitsee tukea ja apua) luki seuraavasti: ”Asiakas epäluuloinen ja muriseva. Lieneekö ihminen.” Ja tämä tarina on tosi, luin sen itse ruudulta. Kuski oli säästänyt tämän, se leviää nyt ympäriinsä. Hän kyllä lupasi tarkistaa, kuuluiko se ehkä Welhottaren lisä-lisätieto-osioihin. 
Aasinsiltana tämä toimii taas siihen, että ei tietenkään aina pitäisi valittaa. Törmäsin eilen kaveriin, jolta oli amputoitu molemmat koivet ja toinen käsivarsi. Että silleensä... mutta kun särkee täpöllä, ei pysty ajattelemaan mitään eikä ketään muuta, saati sitten asettua toisten asemaan. Säryn lisäksi tämä stnallinen väsymys kera unettomuuden on kyllä jotakin katastrofaalista. Jo kolmas yö mennään parin tunnin unilla, öpauttia rallaa. Kun Varastolla mainitsin asiasta, eräskin suorasanainen (!) leidi jo sanoi, että itse tulisi hulluksi, jollei saisi nukkua vähintään 7 h / vrk. Aivan ja ziitos. Kyse ei ole siitä, saanko nukkua. Minä en vain pysty, herään kipuihin enkä saa unta. Jos otan kipumömelöitä, se on liikaa jne. Argh, taidan siis luvata myös tulla hiljallensa lisähullumaksi. Sopiiko?
Varastolla töitä riittää. Nekin katkaisee pahasti työmiitti tänään, olen lupautunut sihteeriksi. Vain ja ainoastaan siksi, että pysyisin edes hereillä sen aikaa ja tietäisin, mistä puhutaan. Selkeä motivaatio siis on. Väsymys alkaa haitata työntekoa, en näe (siis ihan fyysisesti) kunnolla väsyneenä, siristelen silmiä ja korjaukset häviävät johonkin... Muutenkin tulee tahkottua turhaan korjauksia, kun niitä väsyneenä ensin värkkäilee nopeasti eikä ehdi juurikaan täsmennellä mitään.
Eilisiltana olin taas haahuamassa kotona kolmisen tuntia vain kotihommia; evästä, ruiskua, pyykinpesua sun muuta. Sitten erehdyin pitkälleni hetkeksi aikaa ja jo The Sandman iski eli vajaan puolen tunnin torkut. Niistä oli varsin veemäistä herätä! Ja sitten taas yö meni vajailla. Minulla taitaa muutenkin nyt mennä vajailla – ei ole kaikki pastillit näemmä aina askissa!
Ei, ei minulla ole mitään kerrottavaa. Särkee, juilii, väsyttää – menen riipimään kourallisen aamumömelöitä ja juomaan sen 0.4 l kaffeannokseni, sen päivän ensimmäisen ja parhaan. Sen jälkeen tupakalle, jesh! Onneksi on ollut upeat syyskelit – oikeat Welhottaren kelit; sadetta, myrskyä, tuulta, pimeää *krääh*! Tämä niiiiin tykkää! Kuva täältä.
Päivän slogan: Parempi aito vihollinen kuin epäaito ystävä.
Päivän biisi: The Soft Parade
Luettua: Ilona Korhonen – Työn taso riittämätön, kertomus työpaikkakiusaamisesta. Erään järjestön työntekijän tositarina, hieman muunneltuna mm. nimien osalta. Luulen tietäväni tapauksen ja näitähän on enemmänkin – lukekaa ja miettikää! Suosittelen kaikille, kyseessä voit kohta olla jopa Sinä Itse. J. R. Ward – Herätetty rakastaja, Mustan tikarin veljeskunta –sarjaa. Vampyyritarinaa siitä hiukan paremmasta päästä, toki taas höystettynä seksillä ja väkivallalla. Ei kuitenkaan pahinta mahdollista, kelpoisaa odottelulukemista siis. Katriina Ranne – Minä, sisareni. Neljän sisaren tarinaa jokaisen itse kertomana, hiukan päiväkirjanomaisesti. Lapsuudesta, opiskeluista, suhteista toisiinsa ja elämään. Minä muuten pidin tästä esikoisteoksesta kovasti paljon (sitä syksyn naiskirjallisuutta siis...), hieno tunnelma, siskosten ja muiden välisten suhteiden kuvaus erinomaista! John Grisham – Etelän lait, seitsemän kertomusta. Eikä paashempia novelleja ollenkanas, kivoja yllärikoukkuja tarjolla myös siinä sivussa. Grishamilta ihan kelpo kauraa. Ja sokerina pohjalla tietsti Pasi Ilmari Jääskeläinen – Harjukaupungin salakäytävät. Minulle osui rouge-versio, toinen loppu on vielä lukematta. Pidin ja kovasti, hankittavahan tämä on. Tästä on enemmänkin arvosteluja Pazin blogissa linksuissa, joten lukekaa sieltä. Sanon vain tässä sen verran, että mukavasti kudelmoitu yhteen elokuvat, lasten mielikuvitus, todellisuuden oudot tapahtumat ja kaikkea muuta salamyhkäistä ja unenomaista. Btw, jossain vaiheessa mielessä käy Stephen King ja pari hänen sanomaansa asiaa kirjoittamisesta sekä ainakin pari hänen teostaankin. Siis minun mielessäni... Hieno kirja, kiitosta vaan, Pazi – suositan kaikille! Ja nyt lukemaan se toinen loppu.
POLKA LÄHTEE – LUKEMAAN SITÄ TOISTA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti