Olipas eilinen pitkä päivä - ihan kuin maanantai. 
Josta tulikin mieleen eilen kerrottu parvekkeen ulko-ovi -teema. Aikani ovea runksuteltuani ja väänneltyäni, käänneltyäni jne. totesin sen toimivan melkein helisemättä ja suht ok, jos muistaa nostaa aina oven avatessaan myös kahvasta kunnolla ja työntäessä myös eli ovi on jotenkin liian matalalla. Eikä se ole vika, eihän toki - se on ominaisuus. Kele noita huoltomiehiä... kohta minä menen näyttämään niille ominaisuuksiani! Ei, te ette halua kuulla taatusti enempää tästä uhkauksesta. Pakko sinne on kilauttaa.
Sitten voinkin vain odottaa huomista, että pääsen noutamaan pakettisaaliin. Ei se nyt hääppöinen ole, mutta jotakin kuitenkin. Jokunen lähetys on tullut suoraan postiluukusta ja yksi Hermes-pakettina myös kotoon eli ihan kiva. Ei tarvinnut noutaa. Kohta on vaatekokoelma täydennetty sopivaksi, jihhaa. Ei vielä yhtäkään virheostosta, tosi outoa! Jonkinlaista rapottavaa siis ehkä tulossa, vaikka ei se kyllä mjuotiplokiksi muuta tätä räpellystä *käks*. Ja yksi kirjapakettikin, näköjään. Ei paha, tosin minulla on edelleen lukematta suorastaan hävettävät kasat uutuuksia. Toisaalta, jos ei olisi, valittaisin siitäkin. Niin että sovitaanko, että kirjatilanne on kohdallaan?! Ruokatilanne taas ei, täytyy hakea huomenna vielä lisätäydennyksiä varastoihin. Oudosti sitä muonaa upposi viikonloppunakin, vaikka en mitään erityistä laatinutkaan. Varastoja siis on kasvatettava, jömmaruokaa ikäänkuin. Nyt on hyvä tilaisuus, kun perjantaina on kuitenkin kauppapäivä.
Ja pari ns. kototalousostostakin on tehtävä, apoteekissakin taas käytävä ja kaikkea muuta hyödykästä tekemistä. Taidan olla väsy huomenna(kin)... ainakin illalla. Saisipa sitten edes nukuttua *toivoo kovasti*.
Vinski on yllättäen kasvanut kissana - henkisesti siis. Nyt saa harjattaa, mutta vain pöntöllä istuessa. Siis minä istun kissaharja kädessä vessan pöntöllä (asiaa tahi ei) ja harjaan, saan harjata. Muuten ei. Joka päivä lähtee sellainen kasa karvaa, että kohta olisi ainakin kissankarvapipo ja -tunput valmiina... Huh! Se ei vielä vaan näy oikein missään. Osa karvoista on pakko nimittäin nyppiä (!) pois varo-varo-vasti. En ymmärrä, ei rontilla tällaista turkkia ole koskaan ollut. Liian lämmin kesä? No, hyvä ja kivahan se vaan on, jos tuosta reikäkarvamatosta kuoriutuu vielä siposiisti silkkiturkki.
Ehh, turha ehkä toivoa. Kuitenkaan. Emme me muutu!
Päivän biisi: Free Electric Band
Päivän slogan: Nyt aion ottaa vähän rennommin, olen raivoissani vain päivän kerrallaan.
Luettua: Kyllikki Villa – Myrskyssä, kolmas lokikirja. 75-v. Villan laivamatka jälleen Etelä-Amerikkaan ja matkoja Chilessä, merkintöjä (tai oikeastaan saneluja) matkalta, jo hyvästijätön tunnelmissa. Pidin aikaisemmista lokikirjoista, niin tästäkin. David Baldacci – Kaappaus , tällä kertaa ei kaverilta paashempi trilleri, vaikka vähän perinteistä aineistoa löytyykin. Myös ylläreitä, lievää Jusala-kritiikkiä ja ihmisyyttä. Ei siis paha. Lisääkin on luettu, just.
TÄYTYY MENNÄ, ETTÄ SAA TAAS TULLA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti