tästäkin on näköjään tulossa! Täällä on viidakkomainen keli - hiki valuu, vaikka on niin vähän vaatteita, että kohta tulee varmaan syyte ympäristörikoksesta. Myrsky kaarteli taas eilen Malmin ympärillä, mutta ei, ei se taaskaan tullut meille asti. Upeat tummat pilvet kyllä näkyivät, jyrisikin lupaavasti, mutta ei yhtikänäs mitään. Meitä on petetty! Asialle on tehtävä jotakin. Pitää saada joku poppamies manaamaan kunnon myrsky päälle, ei tässä enää jaksa muutoin. Täällä työpaikka ilma on seisonut koko yön. Avasin ikkunat ja laitoin tuulettimet pörräämään, eihän täällä muuten pysty edes juomaan aamukaffetta.
Sain eilen kotiin tultuani taas jonkunlaisen hepulin. Katselin siinä vaatteita vaihtaessani ympärilleni ja näin kaikki pöly-vuf-vuf-vuf-koirat, karvasoffan, erinäisiä palleroita, ruokaroskaa jne. Hiki päässä kiroilin ja raahasin pölkkärin esille ja imuroin suht kunnolla. Siinä meni nyt sitten sekä karvasoffa että korituoli siinä samalla. Vincent mököttikin sitten koko illan. Vielä reipastuin enemmän ja laitoin appelsiinikanaa ja riisiä ainakin 2 päiväksi. Luudasin netissä. Ja kas, kun piti kömpiä sänkyyn, ei yhtään nukuttanut! Sitä se teettää, kun alkaa touhuta. Ilmeisesti raivoisa adrenaliinin eritys sai aikaan tuon unettomuuden. No, Sirdalud oli kuitenkin otettava yöksi ja sen seurauksena yleensä myös sammahtaa, joten tulihan se uni sieltä. Nyt ei edes tarjottu minkäänlaisia kotivideoita, joten heräsin vähän vaille 4 naapurin tuloaikaan. En herää siis varsinaisesti koskaan hänen tuloonsa enkä ääniin, sisäinen kelloni vaan herättää minut viimeistään vähän vaille 4. On sitten eri asia, jos menen uudestaan nukkumaan. Se onnistuu kyllä...ja hyvin.
Eilen sain hepulin myös töissä. Kiroilin kovalla äänellä eräiden henkilöiden (ns. työllistävä taho) tyhmyyttä, koska he eivät tiedä, mitä he tekevät eivätkä myöskään tiedä, mitä me teemme. Eivätkä nämä koskaan kohtaa toisiaan. Tänään siis pitää tehdä pieni sisäpostinootti. Yäks. Maine taas kasvaa, mutta asiasta on huomautettava. Toisaalta, tuo kiroilu ja metakointi sai aikaan sen, että työkaveri tuli kysymään, voisiko hän jakaa kanssani osan töitä, hänellä kun oli kovin rauhaisaa. No apu oli tietty tervetullutta, varsinkin kun osa perkeleistä johtui siitä, että joka kerta kääntäessäni nilkkaa, joku puukotti minua ruosteisella, tylsällä veitsenterällä pariinkin eri kohteeseen. Arrgghh! Mutta - koipirapo äärimmäisen lyhyesti: ei turvotusta, kipua on. Fysiatri painukoon......
------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrraaarrrrrrrrrrrgh-snif! Huomenta, kaikki kissinkat! No nyt se mamma teki sen. Se sai eilen semmosen hepulikohtauksen, oikeen Ihmisen Hepulin. Raahas sen inhokamaluuspölkkärin esiin ja alkoi hurruuttaa oikeen kunnolla. No tiedätteks te, siinä meni mun molemmat installaatiot sitte. Karvasoffaa se imuroi ainaski puol tuntii, kaikki mun hianot kaavat meni (no, ei ehkä ihan kaikki, ei se vissii jaksanu). Mä tsiikasin sieltä korituolista ja manailin hiljakseen. No, sitte se tuli vielä partsille. Mun partsille. Ja imuroi ensin mun maton, no oli siinäki vähä kaavoja ja pari pikkuykälänttiä, neki se hinkkas pölkkärillä veks. Mutt sitte - sitte se nosti mut pois Mun Korituolista. Otti sen koko päällisen pois ja alko tahkota sitä ihan hirveenä. Senki se sai melkeen kaavattomaks! Aatelkaa nyt, mä oon käyttäny sen pehmustamiseen ja kunnolla kaavastamiseen hirveesti aikaa, vaivoja ja mun kaavoja ja sitte toi mamma tulee ja tekee kaiken mun työn tyhjäks. Vähänks mä aloin mököttää *kissamöks*. Mä menin partsin viileimpää nurkkaa ja jumitin siellä pitkään - niin, no, ainaski 20 minuuttii.
No sitte mamma oli jo rauhottunu ja se alko tehdä safkaa ja mä sain sitten broiskuu, njamssssssssk. Se teki kyllä vielä yhden tosi roisin tempun. Se otti siit broiskusta pari biittiä ja vei ne mun lautaselle tonne kylppäriin, no mä tietty perässä, kun ne on nii hyvii. Ja kun mä aloin riipiä niitä, niin toi mamma salakavalasti taas harjas mua sillä vähän kosteella kissaharjalla. Ja massun puolelta kaa! En mä nyt ihan hirveesti pistäny hanttii, mutt kyllä mua otti päähän. Selvää huijausta. Vaiks en mä kyllä muuten oikeen suostu tohon harjaamiseen. Mutt tosi paljon musta kyllä lähti kaavoja, varsinki noita vaaleita massukaavoja. Pieni nyrkilline ainaskii. Ja se heitti ne vessasta alas. Vois se edes säästää ne ja kutoo vaiks villapaidan mulle talveks, tai virkkaa mulle talvitöppöset, jos on kauheen kylmä! Mua vähä pelottaa toi talvi. Kun viime talvena mä olin sillon yksin ja ulkona, eikä mulla ollu kotia. Mutt ei kai täällä tuu niin kylmä? Eihän? Ja kai toi mamma pitää mut täällä, eikä varpisti paa mua pihalle? Jotai se puhu, ett talvella on kiva nukkuu kissin kaa samassa sängyssä, ett molemmilla on lämpösempi. Kuulostaa huisin hyvältä. Vaiks nyt onkii nii lämmin, ett mä oon ihan repona ja vasta illalla ja ihan aamulla mä jaksan leikkii ja sillee..
Haa, mamiska löysi just mulle sopivan kuvan! Mutt sill ei vaa oo tollasta urosta, ei ainaskaa vielä. Mä oisin kyllä hyvä tossa vahtimisessa! Nimittäin nyt tolta mammalla taas, siis taas, loppu mun kuvat. Joo, joo, kamerassa on, mutt Poika ei oo käyny eikä se eilen vastannu puhelimeen, nii ett mä en tiedä, millon mä saan MUN kuveja taas tähän. Vähänks mä oon hei katkera tästäki. Hannataan näin tärkeis asiois! No - mä lähden meditoimaan siihen - öks - putsattuun Korituoliin! Purrrrrrrrrrveiset kaikille tätä lokia tsiigaaville kissinkoille!
------------------------------------------------
Kieltämättä Vincent oli vähän katkera vielä aamullakin. Rapsutin lähtiäisrapsutukset, niin tämän leikkipuraisi ja määkäisi siihen tapaan, että ei ole tarvis rapsutella, jos laitetaan kaikki taas uusiksi. Tai sitten se oli vaan huomautus siitä, että olisi parasta tulla pikaisesti takaisin kotiin. Tullaan - niin pikaisesti kuin vain mahdollista - ja ihan omasta halusta ;D
Poika ei jaksa/ehdi/viitsi vastata puhelimeen. Omituinen tapa, molemmilla isänsä kanssa, he ovat sitä mieltä, että puhelimeen ei tarvitse vastata, koska kukaan ei soita heille. Ja jos puhelin soi, ei se kuitenkaan ole koskaan mitään tärkeää. Olenkin kysellyt, mistä he tietävät, mikä puhelu on tärkeä ja mikä ei, varsinkin, kun numeronäyttöä ei ole. Selitykset ovat olleet melko ympäripyöreitä! Minua ottaa tuommoinen päähän - laittaisivat edes puhelimen reilusti kiinni, ymmärtäisin minäkin tyhmä, että minun soittoni eivät ole tervetulleita...ple....Täytyy siis tänään tehdä hirveä uroteko ja kammeta itse itsensä pitkälle keikalle. Piru, kun pelottaa jo etukäteen!
Päivän lekurimoka: Potilas tulee vastaanotolle hengenahdistuksen takia. Lääkäri kirjoittaa: Jo 3 yönä hengenahdistuksen tunnetta. Kuvailee, että kun on ollut vähän aikaa hengittämättä, tulee pakottava tarve hengittää uudelleen. (Siis että kuinka? Yrittää olla hengittämättä, mutta on pakko hengittää taas....mielenkiintoista....vai mitä...).
| Your Luck Quotient: 29% |
 You've had a few lucky experiences, but overall, you feel like a pretty unlucky person. Good luck can come your way, but you have to be more trusting in the world. Have some new experiences. Meet some new people. You never know where luck can be lurking! |
Tuosta voipi sitten testata, miten onnekas olet! Minä jo tein sen ja tuloksenkin arvasin etukäteen =/ Eli on hyvä vaan, kaikki pystyvät taatusti parempaan!
Päivän biisi: Debora
TOIVEIKASTA TIISTAITA LOKISTANIAN VÄELLE!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti