pitää taas alkaa lusia. Ja arvatkaas huviksenne mitä: tuli eilen tehtyä oikein kunnon töppäys. Eli juuri kun pääsin kertomasta, että on kohtuu hyvä olo, niin jo perkele. Pikku pää erehtyi luulemaan sitä todeksi. Pyykkäämisen ja Kummisedän kanssa lätisemisen jälkeen päätin pikaisesti käväistä kaupassa, lähinnä siksi, että kissanaksut oli lähes loppu ja omatkin eväät vähänlaiset. Perkele, etten paremmin sano. Pääsin vajaat 100 m kotoa niin jo iski sellaiset kivut koipiin, että silmissä näkyi punaista ja päässä asti vihloi. Tein kuitenkin urheasti sen Liiteri-keikan, pakkohan se oli. No, kotiin päästyä ei muuta kuin sänkyyn, lisämömmöt ja unta. En pystynyt edes siivoamaan. Suihkussakäynti pikaisesti ja hätäruokaa evääksi. Sitten taas uudestaan makaamaan. Ja särkemään. En piru soikoon tajua, mikä meni vikaan. No, aamulla heräsin klo 4 kieppeillä. Tunnustelin varovasti oloa ja totesin, että tilanne on sama: särkee perkeleesti. Mömmöt ja kaffet kitusiin ja duuniin. Ei tässä muu auta. Vielä 9 erittäin paskamaista aamua jäljellä! Pakkohan se on jotenkin kestää, pakko - vai onko? Antakaa mulle fudut, please. Mä en enää jaksa.....*hieroo itkua silmistään*
Hauskojen tarinoiden kertominen saa siis edelleen jäädä. En jaksanut edes illalla avata konetta. Tässä vain lyhet kommentit, eli: Nyt olo siis ei enää ole parempi, ei todellakaan. Ylös kannattaa nousta aikaisin, jos vain on mahdollisuus ottaa päikkärit tai mennä nukkumaan myös aikaisin. Ja kissakuume on vakava tauti, siihen on vain yksi lääke: kissan hankkiminen...
---------------------------------------
Vinde, toi mamiska on vaan lötköttöny ja manaillu koko eilisen päivän. Mä jolisin herrrrkkuja, mutta se suuttu mulleki ja karju rumii sanoja. Sitte se pyys anteeks, ettei se mua tarkottanu, vaan maailmaa yleensä. No, eli mä en saanu illalla ylimääräsiä heekkuja....mutt sain mä nyt aamulla kaikkee: uusii naksuja, ne oli hurrrrrrrrrjan hyvii, riistapehmistä, raikasta vettä (tiätty) ja sitte jotain uutta kalkkunajutskaa. Kaikki uppos. Huh. Ja sitt mua nauratti, ku mamiska ei jaksanu siivota. Yesh - yesh - mun installaatiot säilyvät, molemmat. Mulla on nääs toinenki, sen karvasoffan lisäksi on Korituoli ja minä (se korituolin pehmuste näyttää ihan harmaalta, vaiks sen pitäis olla sillee karmee kirjava!). Eikä toi mami pysty tekee asialle mitää *kissakikatusta*. Toivottavasti se ei jaksa siivota koko viikkona, niistä tulee sitte jo tosi komeita! Mä saan ne varmaa sinne Kiasmaa näytille. Huomaatteks, mä oon kultturelli kissa (tai siis mä kuulin kun mamma ja sen frendi puhu siittä paikasta)! Mä pidän vaiks oman näyttelyn. Ja sitt mä perustan sen ravintelin. Sitt ei mammankaa tarviis käydä duunissa. Mä voisin elättää senkin tossa siivellä...
Tässä tosta korituolista viel näkyy noi värit. Enää ei näy. Mä nukun tällee päivisin. Näin aamusin mä sillee meditoin, siitä musta ei ookaa viäl kuvaa. Mut ens viikolla pitäis olla. Jos toi mami ja Poika saa taas edes jotai aikaseks! Tästä ei kans tuu yhtää mitää, jos mä en välillä muistuta niitä siittä, mikä on tärkeetä oikeesti...niinku mä ja mun kuvat. Ja yleensä mä. Kliffaa viikon alkuu kaikille kissinkoille ympäri Lokistaniaa - purrrrrrrrrrrrrrrrataan kun tavataan! Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrve!
-----------------------------------------
Joo, Vincent vaikutti yllättävän tyytyväiseltä, kun en pystynyt siivoamaan. Nyt syykin siis selvisi - olkoon, en varmasti tänäänkään jaksa. Hyvä jos jaksan täältä kotiin ilman suurempia vammoja! Pitäkää siis peukkuja n. klo 16 asti, jolloin minun viimeistään pitäisi ehtiä kotiin!
Päivän slogan: Ihminen on ainoa eläin, joka menee nukkumaan, kun ei vielä väsytä ja herää, kun vielä väsyttää.
Päivän biisi: Monday, Monday
MIELENKIINTOISTA MAANANTAITA LOKISTANIAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti