Enpä tiennytkään, että tämä sivupohja ei sittenkään näy muille hyvin. Kiitos jälleen Herkulle, joka huomasi asian sekä Ammujalle, joka myös kommentoi...Nyt on pohja taas korjattu, Herkku tietysti korjasi - kiitokset suuret. Toivottavasti nyt kaikki on ok - laittakaa kommentaareja, jos on jotakin huomautettavaa! Siis pohjasta, ei tavastani kirjoittaa. Siitäkin toki ilman muuta saa ja pitää kommentoida, mutta mieluusti huomauttaen kummasta on kyse: eli mainitse sivupohjassa vikaa vaiko Polgaran mänttiys häiritsee ,D
Uaah, eli maanantai - päivä, josta ei voi olla mitään hyvää sanottavaa! Jotkut onnelliset ovat aloittaneet lomansa, minä en ole vieläkään päättänyt ajankohtaa. Täytynee olla vielä ainakin pari vkoa töissä. Sitten alkaa tuo lomaltapaluuinvaasio, jolloin voisin luistaa jo hommista.
Mutta kaikille palstalaisille, kasvattajille tai muuten kesäkurmitsafriikeille: Nyt ne ovat tulleet. Papun Ensimmäiset Ylimääräiset Kesäkurmitsat! Jo niitä ehdinkin hiukan odotella. Papulla on vaan tapana antaa niiden kasvaa ylisuuriksi. Kerran jo huomautin asiasta, mutta eihän Papu usko, jollei joku muu siitä sano. Eli naapuripalstan leidi oli huomauttanut, että ne kannattaa poimia nyt eikä kohta, koska ovat tuommoisina pieninä ja keskikokoisina parhaimmillaan.
Ensin siis täytyy taustoittaa: Papu on miesvainaani W:n ja naapurini Kummisedän isosisko. Papu-nimitys tulee papukaijasta, koska tämä ihminen puhuu taukoamatta ja päästelee jatkuvasti sammakoita suustaan itse sitä huomaamatta. Papu on ollut Papu jo 15-v. lähtien, tämä lempinimi on täysin vakiintunut. Papu on itse täysin tietämätön mistä nimi on lähtöisin...
No, eli olin eilen Kummisedän luona pyykillä ja Papu oli käynyt kylässä tuoden mukanaan puoli kassillista kurmitsoita. Ihania, yht. 7 söpöä keskikokoista, juuri sopivaa käyttökurmitsaa. Oli vielä sanonut Kummisedälle, että tämä voisi sitten antaa Polgarallekin pari, koska tietää minun olevan innostunut niistä. No joo, eihän Kummisetä ole vielä perehtynyt näin pitkälle ruuanlaitossa. Joten minä teen kurmitsasta ruuat ja sitten valmis tuote jaetaan puoliksi. Nämä ensimmäiset tehdään aina seuraavalla tavalla eli nyt seuraa kerrankin Polgaran antama ruokaohje, vaikkei tämä loki olekaan mikään ruoka- & reseptiloki (no reseptejä kyllä, mutta ihan muihin tarkoituksiin ,D).
Polgaran parhaat kesäkurpitsaviipaleet
Tähän tarvitaan:
2 keskikokoista kesäkurpitsaa 1/2 dl soijakastiketta 4 valkosipulin kynttä rouhittua mustapippuria juustoa
Tästä ohjeesta tulee 2 uunipellillistä tavaraa! Leikkaa kurmitsat n. 0.5 cm:n viipaleiksi. Levitä viipaleet vieriviereen uunipannulle (alle siis tietysti leivinpaperi). Sekoita soijakastikkeeseen puristetut valkosipulin kynnet ja mustapippuri, sekoittele ja anna seistä jonkin aikaa, jos maltat. Levittele pullasudilla kastikesössö viipaleiden päälle. Vetele juustosta juustohöylällä viipaleita. Älä tuhlaa aikaa raastamiseen. Tämä on tällä kertaa todellakin parempaa näin! Usko pois! Leikkele juustoviipaleet pienemmiksi kuin kesäkurmitsat. Tökkää jokaisen kesäkurmitsaviipaleen keskelle pienempi viipale juustoa. Uuni 225 astetta, 15 - 20 min. Paistele niin, että juusto mieluusti hiukan ruskistuu ja tulee rapsakaksi. Ota jäähtymään. Älä maistele kuumana. Nämä ovat parhaimmillaan hiukan haaleana! Kultivoituneempi ja varakkaampi henkilö aateloi nämä tavallisen juuston sijasta sinihomejuustonokareella, jolloin nämä ovat vielä parempia.Myös vahva Emmental sopii näihin erinomaisen hyvin. Itse olen käyttänyt tähän Goudaa tai jotain kermajuustoa, jopa Edamia paremman puutteessa. Kaveri käytti maustettua Koskenlaskijaa ja sekin toimii. Eli - nauttikaa. Toinen ylisuuria kesäkurmitsoja käsittelevä resepti voidaan antaa myöhemmin.
Tämä on hyvä vaihtoehto kaikille täytetyille versioille, jotka toki ovat hyviä, mutta joihin kesän mittaan saattaa jopa kyllästyä. Helppo tehdä ja maistuvat myös lapsille. Sopivat lähes minkä ruuan kanssa tahansa. Meillä nämä syödään sellaisenaan. Jos jotakin jää (yleensä ei jää) laitetaan jääkaappiin ja syödään näkkileivän päällä aamupalalla. Ohje on vapaasti sovellettavissa. Itse tein kerran tätä soijan puuttessa töpöttäen viipaille tiplun mätätahnaa, mielenkiintoisen makuista oli tuokin....
Ja sitten huonon tapani mukaan hyvin lyhyt koipirapo: Parannusta ei ole tapahtunut, pikemminkin päinvastoin. Kaikkia saamiani ns. apuvälineitä käyttäen tilanne on mennyt huonompaan suuntaan. Nilkoissani on koko viikonlopun ajan ollut puolikkaan HK-blöön kokoiset ylimääräiset turvokeniljakkeet. Alkoivat hävitä vasta eilen, kun en ole käyttänyt minulle määrättyjä sukkia enkä kenkiä koko viikonlopun aikana, vaan kävellyt paljain jaloin. Taidan lähestyä osaa hoitohenkilökunnasta verbaalisesti kirjallisessa muodossa.
Enhän minä sitten eilen enää jaksanut mopitus- ja pölynpyyhintäpuuhiin, joten residenssi on puolikuntoinen - kuten asujansakin. Kissa on puolestaan täysin kunnossa:
------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - kunnossa, mä olen tosi timmissä kunnossa. Herätin mamiskan aamulla oikeen nätisti purraamalla, kun hirrrveesti teki mieli raps-kinkkua. Ei sekään yhtään narissu, kinkkua tuli melko vikkelään. Hyvä orja, hyvä. Sä alat oppia. Sitte mä päätin jatkaa tota soffan karvaamista, mutt vähän eri tavalla ja sillä aikaa, kun mamma on duunissa. Siitä tulee uus karva-installaatio. Tällä hetkellä mulla on tääll partsilla ihan oma installaatio. Sen nimi on Minä ja korituoli. Se pitää sisällään liikkuvan mut ja paikallaan pysyvän korituolin. Ja se on aikastas hyvä, vaiks mä ite sanonki. Hyvin taiteellinen! Nyt on kliffa kissailma, mä jaksan vaiks mitä. Yölläki mä vedin kunnon rundii ja päivystin naapuritaloo, miss pidettiin partsipippaloita. Ei niillä kyllä ollu kissaa siellä, hirvee puute siis. Mut muuten niillä kuulosti olevan mukavaa. Varmaan mamiskaki pitää jotain pileitä sitte ku se on lomalla...Minä oon tietty megessä ja tahdon kaikii heekkuja kaa. Siit kikatusjuomasta mä en kyllä oo varma!
Täss joku vois sanoo, että on vetäny jotai nenäänsä. Onneks ei kuitenkaa hernettä *kissavirn*. Kliffaa maanantaita kaikille - nyt on kiva ulkoiluilma, niin ett jos pääsette ulos, menkää ihmeessä. Mä meen nyt partsille meditoimaan ja esittämään sitä installaatiota! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.
-------------------------------------
Ilmat tosiaan vaikuttavat kissoihinkin. Vincent on ollut tosi toimelias, kuopsutellut lukevan minun päälläni, vaatinut paijausta, olalle nostoa, herkkuja (yllättäen mm. juustoa!) ja vaikka mitä. Siivouksen tuoksinassa löytyivät kadoksissa olleet hiirulit, jotka olivat hukkuneet Vincentin todella viskellessä niitä. Toinen oli nimittäin kirjahyllyssä kirjojen takana ja toinen eteisen naulakon alla kenkien yms. roippeiden seassa. Eli kissipuuhaa riitti eilen koko illaksi.
Mutta, tämä työkone jostakin syystä tökkii oudosti ja on hidas. Liekö jotakin tekeillä? Eli lienee paras lopetella ja käydä katsomassa, onko annettu jotakin ilmoa yhteyksistä...kääk...
Päivän lekurimoka: Lääkäri kirjoittaa potilaasta masennuksen kontrollikäynnillä: Mielestäni virkeämpi kuin edellisellä käynnillä. Eloisa ja aktiivisesti asioistaan puhuva valoisa olemus. (Olisiko edes pilkutus tarpeen, minä näen mielessäni valoa kauas loistavan hahmon....)
Päivän slogan: On tämäkin yhteiskunta, kun möröt saavat syödä kenet haluavat. (Muumipappa)
Päivän biisi: Pikku kissa
MAANANTAITA VAAN IHAN KAIKILLE LOKISTANIAN ASUKKAILLE!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti