Tai siis ei uudet jalat, mutta sain eilen ne pohjalliset. Tungin ne sitten uusiin kenkimiin ja avot. Liikkeellelähtö tuntui mukavalta, tosi kevyeltä. Hyvä, etten lähtenyt jo kävellen duuniin. Pelasin kuitenkin varman päälle ja kävelin bussipysäkille. Ei, ei koskenut, mutta sitten alkoi äärettömän kipeä sukkapuikkoneuleloki peroneuksen kohdalla. Prrrrkle! Johtunee kai (ja toivottavasti) siitä, että nyt tuki on oikein ja vääntää noita nilkan jänneperkeleitä oikeaan suuntaan. Kai se sattuu, kun ne on jo vuoden aikana ehtineet kehitellä itselleen uuden jännittävän, mutta väärän mitan ja asennon...Eli kepoisaa oli muutoin kävely. Ettei vaan kävisi niin, että kohta hyppelehdin tuosta metsikön läpi kuni gaselli töihin ja takaisin. Ei, en edes uskalla kuvitella.....mutta ois se aika hienoa!
Heräsin yhteen karmeimmista painajaisunista. Ensin tapahtui yhtä sun toista ja kaikkea, kuitenkin juuri ennen heräämistäni minulle kerrottiin, että elinaikaa on jäljellä 6 - 8 viikkoa. Mietin, että mitä sinä aikana ehtii tehdä ja tuohon heräsin. Aika angstista. Olisikohan työt kuitenkin räveltäneet salaa perässäni kotiin! Tai sitten se, että nyt aivan viime aikoina on tullut usealta suunnalta ikäviä uutisia kavereista ja tuttavista =(
Ei oikein iloisaakaan kerrottavaa löydy. Tosin löysin taas yhden sopivan työpaikan ja laitoin hakemuksenkin sinne. Luultavasti pääsen haastatteluun. Minulla on melkomoinen kokemus haastatteluista, en vain tule valituksi. Syynä ei ole ammattitaidon, koulutuksen tai kokemuksen puute, vaan joko ikäni tai ulkonäköni. Muuten en voi selittää sitä, että jos käyn vuoden aikana n. 20 haastattelussa, olen aina 2 - 3 parhaan joukossa, mutta en koskaanikuna saa paikkaa.
Yksi iloinen asia - nyt ON perjantai. Huomenna on vapaata. Ylihuomenna on vapaata. Saa nukkua ja löhötä! Kiitos, kiitos. Minä en nyt muuta kaipaa, tyydyn hyvin pieniin iloihin.
----------------------------------
Tserrrrrrrrppa kaikki fiksut kattikaverit! Mä en tajuu, miten täällä voi olla näin lämmin. Siis mähän tykkään, ett on lämmintä, mut kun yötkin menee jo ihan pilalle. Mä en jaksa yölläkään oikee kytistää, mä vaan löhöön tai nukun. Enkä mä voi mennä mamiskan viereenkään, kun siellä on vielä lämpösempää. Mä jo melkeen ehdotin, ett jos mamma tulis mun kaa nukkuun partsille. Sekin mietti itte jo sitä. Mä kyllä yritin ehdottaa, ett jos kuiteski avattais kaikki partsin lasiseinät, mutt ei se suostunu. Se meinas, että mä yrittäisin kävellä tossa kaiteella. No, juu, tota, siis *hämillinen virn* kyllä mä varpisti ainaski kerran koklaisin sitä. Me muuten asutaan 3. kerroksessa ,D En mä sitte tiijä, mamma sano, että jäis kissaläntti tonne kivetykselle ja hän ei sitä ainakaan korjais. Se melkee itki. Nii ett kai me sitte tyydytään siihen, että partsin kaikki avattavat seinät on pienesti auki, niin pienesti, ett mun pää ei mahdu siitä välistä. Onneks yöpeehoset mahtuu! Niit on muute aika hurjasti liikkeellä. Mamma sitte lupas, ett kun tulee semmoset pimeet yöt joskus vähä myöhemmin, nii se laittaa tohon lyhtyyn kynttilän ja lupas, ett sitte tulee oikeen isoja peehosia! Jesh - mä odotan sitte sitä ihan rauhassa.
Tää kuva on varmaa kaa jostain kissatalosta! Tai sitte joku ihmisorja pitää meistä oikee tosissaan;D Tääki on taas jostai yleisest riijutusta, mist mamiska hakee kuveja. On se taas ottanut musta uusia kuvia, mutt eipä vaan oo täällä näkynyt *häntä kiemurtaa ärtsysti*.
Kaikille frendeille tosi nastaa viikonloppua - häntä korkeelle kavrut!!!
------------------------------------
Ja entiseen tapaan: tuulettimet ja ikkunoiden avaaminen ovat jo hiukan viilentäneet ilmaa. Täytyy mennä laittamaan kaffetta tulemaan. Ei tässä muuten pääse duunin alkuun Erkkikään, saati sitten sen veli Pekka. Työn suhteen - tämä paranoia näyttää leviävän, eilen jo kolmas leidi täällä alkoi ääneensä miettiä, miksi syksymmällä niin kovin monen sopimus on katkolla. Onko tämä tarttuvaa?
Päivän lekurimoka: Uusioperheen ongelmia lääkärin tekstistä: Viime aikoina perheessä ollut stressiä, koska miehellä on edellisestä avioliitosta 4- ja 2-vuotiaat lapset. Tapahtuneen avioeron jälkeen lapset jäivät äidille ja on nyt kevään aikana huostaanotettu. Äiti ei suostu, että lasten isä hoitaisi lapsia. Oikeusprosessi tulossa. Yhtenäisiä lapsia ei ole. (Kuka tai ketkä on huostaanotettu? Millaisia ovat yhtenäiset lapset?)
Päivän tehtävä: Mikä kodinkone olisin? Tästä sopii kokeilla. Itse olisin kaffenkeitin - nääs: "Kuumenet helposti, mutta malttiasi et menetä. Pihiset ennemmin itseksesi, mutta murahdat varmasti, jos joku tulee puhuttelemaan sinua väärään aikaan. Pidät juhlista ja ihmisten kanssa olemisesta. Oletkin yleensä mukana kaikissa juhlissa piristämässä muita ihmisiä. Työsi hoidat suhteellisen nopeasti, silti varmistaen että homma hoidetaan oikein, tai ainakin melkein." Hmmphhhhhhh - osa pitää paikkansa erittäin hyvin, osa ehdottomasti ei. Jääpi nyt lukijan vastuulle pähkäillä asiaa ;D
Päivän biisi: Mercedes Benz , yeah...
Päivän slogan: Kaikki eivät voi ja jotkut eivät viitsi. Siinä kaikki.
PERSTAI - TUO VIIKON ODOTETUIN PÄIVÄ, KÄYTÄ SE SIIS HYVIN LOPPUUN ASTI!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti