Päivä, josta ei ole muuta hyvää sanottavaa, kuin että enää 2 päivää töitä tällä vkolla. Ihana, vilakka aamu, häivähdys elokuun tuntua. Kivaa, jopa mukavaa! Paitsi että särkee, jomottaa, juilii, kolottaa, kuumottaa niin maan perkeleesti. Eli kävelin eilen taas normaalin posti-kirjasto-kauppa -keikan työpäivän jälkeen Belgarionin kanssa. Tuo ylimääräinen lenkki tekee varmaan n. 1 km lisää kävelymatkoihin. Eli käytännössä ei yhtään mitään. Minulle se tarkoittaa kokoiltaista helvetinmoista särkyä, vaikka iskinkin pakasteet taas sulamaan nilkoille ja yritin lepuutella ja hyvitellä koipia vielä ylimääräisellä mömmölastilla. Silti heräsin n. tunnin välein yöllä, jopa useammin joko silkkaan särkyyn tai asennon vaihtamiseen. Nyt peroneukset ovat turvoksissa, kovat ja kuumottavat - revi sitten siitä itsesi pirtsakkana töihin. Vaati se taas 2 isoa kuppia kahvia ja reilusti annostellun mömmölastin (kuitenkin siis lääkärin ohjeiden mukaan, ainakin suurin piirtein...).
Työstä sen verran, että onpas kivaa kun on mukavaa. Eli osa käskyttävää tahoa on jo palannut töihin innosta puhkuen. Meillä taas tämä ja ensi viikko toimitaan minimimiehityksellä. Tämä yhtälö ei oikein toimi eli duunia riittää. Ei ehdi edes nettailla, kuten viime vkolla. Hätäisesti sentään vilkaista omat tärkeimmät asiansa ja taas poistua työohjelmien pariin. Tylsää, samalla erittäin paskamaista. Sitä niin toivoo, että kesällä hiukan helpottaisi, mutta ei. Käskyttävä taho on suurilukuinen ja täällä suorittava taho taas tekee minkä pystyy, ei koskaan kuitenkaan ehdi tarpeeksi. Siis täytyy alkaa kirjoitella taas hakemuksia. Mutta kuka ottaisi töihin ontuvan, kälättävän, känisevän, oudosti pukeutuneen akan, joka horisee epämääräisistä harrastuksistaan ja kissoista? (Tämä oli taas se retorinen kysymys!)
Ehkäpä yksi hyvä uutinen kuitenkin eiliseltä - Belgarion sai kuvat lopultakin ulos. Vika lienee ollut Belgarionin, vaikka hän ei sitä tunnusta. Hänelle, kuten minullekin, digikamerat sekä kuvien siirto yms. ovat todellakin aivan uutta puuhaa. Jatkossa siis ehkä mahdollisesti saattaa olla jopa parempia kuviakin tiedossa. Joten Vincent jatkakoon asiaan liittyen kaksitassujärjestelmällä:
---------------------------------
Jesh, purrrrrrrrrrrrrrrr, lopultakin noi palvelijat on saaneet aikaseks sen, mistä mä oon huomautellu jo pidemmän aikaa. Siis MUN kuvat on purettu. Lopultakin, mutta kyllä se kestikin! Jos mä olisin itte päässy sen tekemään, ne ois ollu jo lokissa ajat sitte. Siis ne uudet kuvat. Mutt noilla orjilla kestää aina aikasa, ennenku ne hiffaa jotaki. Eilen ne sitte oli loputaki hiffaneet ja mä sain kattoo sitte mun kuvii. Mulla on ainaki viikoks nyt mun lokikuvii ja mamiska jo eilen otti uusii. Fain!
Nii, ja arvatkaas mitä! Mä olin oikees tost mammasta. Se mitään suuttunu eilen. Mä olin viettäny koko päivän siinä soffalla ja kun ne tuli, mä lojuin siinä vieläkin. Tein mä sitte pojalle vähän tilaa siihen toisee nurkkaa, ett se pääsi istumaan. En mä muuten, mutt se antaa mun aina maistaa vähä sen suklaakeksistä. Joojoo, hei kavrut, maistakaa joskus! Semmonen keksi, miss on väliss jotain hilloo ja päällä suklaata niin se on pikkuheekkua. Siit voi nuoleskella vähän tai sitt haukata pikkubiitin. Ei paljoo, mutt se onkin semmonen tosi snadi heekku! Eli mamma ei sano enää mitää koko soffasta, nyt mä oon vallottanut sen!!! Mä lojuin siinä koko illan ja heti aamullaki siirryin sinne, ku mamma heräs. Niin, siis tietty sen jälkeen, kun mä olin saanu mun kalkkunaleikkeen!
Mä laiton tähän ekas tän foton, miss mä lojun mun partsilla ihan repona, kun korituolissaki oli jo liian kuuma. Täss näkyy aika hyvin mun väritys ja notkea pitkä kehoni, mutt ei mun äärimmäisen siistii nassua. Nassukuvia siis taatusti myöhemmin! Eli terkut kaikille upeille donnille ja komeille kolleille - venatkaa vaan, mä tulen vielä!
---------------------------------------------
No, pääasia siis että Vincent on tyytyväinen. Olen minäkin, kun kuvasysteemit toimivat *taas koputtaa, suorastaan hakkaa puuta*.
Täytynee alkaa kirjoitella työhakemuksia, ikävä vaan että kesäisin on niin vähän paikkoja auki, johon minut välttämättä haluttaisiin. Huutiskaan ei kesäisin oikein vedä, ei myynti eikä osto - eli ei toimintaa sielläkään.
Orava tuossa ihmettelee, miten paljon kirjoitan. Tuota, kirjoitanko minä jotenkin paljon? Liian paljon? Eikö kukaan jaksa lukea?
Tämä on lainattu Z-pandan kautta Skrubulta:
Lakaisukoneen kuljettaja, leipuri, ambulanssikuski. Pienenä sitä haluaisi olla jotain, isona sitä sitten on jotain. Yleensä jotain ihan muuta. Kuinkas tässä nyt näin kävi?
- Mikä sinusta piti tulla pienenä?
- Mikä sinusta sitten tuli (jos opiskelet: on tulossa)?
- Miksi juuri se? Mikä vaikutti?
- Oletko samalla alalla kuin (jompikumpi/molemmat) vanhempasi?
- Onko sinulla alan koulutusta (jos opiskelet: luuletko saavasi opintojasi vastaavaa työtä)?
Eli vastatkaa, jos kiinnostaa! Onhan se ihan kiva itselleenkin tunnustaa mitä on/olisi ;D Tai sitten ei-ihan-niin-kivaa =(
Itse laitoin tämän tähän ajatuksella työ - ei-työ vaiko jotakin muuta -mielessä! Ja vastaan samalla itse näin:
1. Ihan pienenä jo piti tulla kirjailija. Sitten sanomalehtimies (kuten tuolloin sanottiin, journalistista ei puhuttu mitään).
2. Sihteeri. Kirjoittaa siis kuitenkin, sniif, nyyh...
3. Sattuma, silkka puhdas omituinen sattuma. Eli kävin iltakoulua ja lintsauskaverini kertoi, että heillä tarvitaan sihteeriä. Paikka oli ollut auki eikä yhtään hakijaa (valtiolla, pieni palkka, ylimääräinen virka). Sinne minut todellakin revittiin töihin ;D Ja siellä pysyinkin vuosia...
4. En, en todellakaan...
5. On, erimuotoista koulutusta takana hyvin paljon, mutta ei varsinaista tutkintoa mistään, kuten jo aikaisemminkin on katkeroituneena todettu.
Päivän tositapahtuma: Manne eilen Malmin handelissa yritti kähmiä viinapullon. Käveli sitten kassan ohi maksamatta ja kassa kysyi: "Mitäs teillä siellä oikein on?" ja painoi samalla polvella hälynappia, jolloin häly alkoi soida ja vartija säntäsi paikalle. Manne siinä lievässä iltapäivänarkoosissa: "Hai sie hyvä sisko! Mie luulin ett Joulu on, kun valot vilkkuu ja helikellot soi!"....*hirveetä käkätystä*
Päivän slogan: Parempi kuolla seisaallaan kuin elää polvillaan. (Emilio Zapata)
Päivän biisi: Spoonfull
KILTTIÄ KEKSIVIIKKOA TAAS KAIKILLE LOKISTANIAAN!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti