Mahtavaa, upeeta! Taas pääsee rauhassa ihastelemaan näitä varhaisaamuja. Anteeksi, hehkutan näitä jatkuvasti, mutta kun nämä ovat niin ihanoita, rauhallisia, kauniita...Ei voi kuin tuijotella ulos ja käväistä useamman kerran partsilla katselemassa rauhassa. Eikä tarvitse mennä töihin (tämä oli ehkä se tärkein asia ,D).
Huh - kamaluuksien kamaluus peljästytti pahasti minut ja Satujatar-tätsyn eilen illalla. Vuodatus ei toiminut! Nytkin - ainakin minun rämppäkoneella - tuntuu jotenkin hidastuneelta, mutta toimii kuitenkin. Eli oli pakko lärpättää puhelimessa. Nauratti. Satujatar yritti nimittäin saada kovasti tietoa Elma-tädin tilanteesta...onneksi muistin jotakuinkin viimeisten muutaman rivin sisältämän infon, joten asia ei jäänyt kalvamaan koko yöksi.
Olin itsekin eilen illalla harvinaisen pirtsakalla tuulella (otin tunnin tirsat heti töistä tultua) ja väänsin Huutikseen kasan ilmoja myytävistä räteistä. Siihen muuten menee yllättävän paljon aikaa, kun pitää vielä muistaa hötömölöä kotitarpeiksi. Ai niin - Huutiksessa nick ei sitten ole Polgara, ettei tule väärinkäsityksiä! Tuon parin tunnin jälkeen olisin ollut valmis lokittamaan niin viimosen päälle, mutta kun ei toiminut niin ei. Onneksi suosikeissa oli jokunen blogspotin osoite, lueskelinkin pari tosi mielenkiintoista juttua, joihin myöhemmin palajan!
Tänään on sitten vaihteeksi vuorossa matonpesukoneen lisäarvonta eli mitkä ykämatot pyykätään nyt ja mitkä myöhemmin. Lisäksi lupasin vääntää Belgarioille pizzan (tarkoittaa sitä Riitan metripizzaa lisäherkuilla), jos hän tulee avittamaan. Pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta taidan ottaa taas vähän univelkaa takaisin eli kunnon päikkärit on ainakin otettava. Kumma juttu - aina kun nukun päivällä tai menen jo kunnolla herättyäni vielä uusille tirsoille näen tosi eläviä ja outoja unia. Belgarion kertoi samaa. Joku järkevä selityskin tähän on olemassa, mutta hirmu yleistä on muutenkin. Asiasta todisti myös Kummisetä ja pari työkaveria.
Vielä eilisestä: erehdyin töissä röökillä ollessa kertomaan tuon stifla- ja pohjallisjutun. Yksi kuulijoista oli ilmeisen kade!? Yritin vielä siinä sivussa selittää, miksi siis todella ne on määrätty ja miten kipeä oikeasti olen. Eipä tuntunut menevän perille. Tunsin itseni selkeästi terveydenhuoltojärjestelmän väärinkäyttäjäksi, huijariksi jne. Ja yksi kehtasi sanoa, että miksi tulen yleensä sairaana töihin. Jösses - tiedän, että saisin sairista, mutta kun en tule kuitenkaan pääsemään eläkkeelle ilman kunnon diagnoosia, en edes halua sitä sairista kuin aivan poikkeustilanteissa. Suurin osa näistä henkilöistä ei todellakaan tajua, millaisella lääkityksellä, kivulla ja säryllä vääntäydyn töihin! Pirulauta!
Meinasin unohtaa: Stadi teki merkittävän kulttuuriteon eli työsopimustani jatketaan - 9.8. - 30.9.06 väliseksi ajaksi. Juu, toki tulee jatkoa sitten, ihan ilman muuta, sanoi lähiesimies! Ilmoitin kuitenkin klikkaavani Huutiksen auki ja aloittavani jakkupuvun etsimisen. Jos ei tuota velkaa olisi, niin....
-------------------------------------------
Mä vähän luulen, ett parempi mamman käydä duunissa. Se takaa mulle safkat ja rauhalliset loikoilut! Muuten se märisis tai siivoais himassa. Onneks se taas heräs näin aikasin, mun ei tarvinnu ees purista mun aamuherkkua. Mä saan sen jo automaattisesti - mun kotiorja alkaa olla jo aika hyvin koulutettu! Jesh - kiitti vaan kaikille kollegoille vinkeistä. Se toimii. Eilenki mä sain vielä iltaleikkeen. Mä olin tosi kilttinä mamiskalle ja sitte mä kiipesin sen olkapäälle. Siitä se on joteski ihmeellistä - aatelkaas nyt! Mutt sieltä näkee aika hyvin ja mun mielestä on kiva puffata sitä päällä, siis tökkästä sillee et päät vaan kolisee *kissavirn*. Kyll me molemmat tykätään toisistamme, vaiks välillä vähän molemmat on äkäsii ja sillee. Se menee ohi ja sitte taas puristaan ja äiti sanoo mua mussukaks ja vaikka miks nupuks, se on kyllä pikkusen ällöö ,>
Mä luulen, ett mammaki kaipaa seuraa ja mä kans. Kun me ollaa vaan kaksistaaan. Mutt me ollaan molemmat niin kranttuja eikä me päästä hakee seuraa, niin sitte me vaan puffataan toisiamme ja jutellaan hirveesti. Mamma kertoo mulle välillä pitkii tarinoita ja mä kommentoin sitte tärkeimmät. Ollaan me kissat tosi tärkeitä noille ihmisille! Miten ne oikein pysyis järjissään, jos meitä ei olisi?
Häh - no ton se laitto kyllä mälsästi - mutt olkoon, taas jostain vriiklipartista. Kun MUN kuvia ei siis oo vieläkää. Poika heti tänne ja kuvia kaa! Ja nyt, ja heti, ja välittömästi! Tai kissan kosto on oleva kaamea ja odottamaton.....
-----------------------------------------
Vincent on oikeassa. Alan kaivata seuraa, siis ihan elävää ihmisseuraakin ,D Kun olen nyt vuoden verran ollut aikalailla umpiossa. Eli en jaksa töiden jälkeen lähteä mihinkään ja viikonloppu menee työstä toipumiseen, ei tule lähdettyä eikä pystykään lähtemään mihinkään. Kapakoitakaan ei oikein jaksaisi, ei ainakaan meidän lähijuottolaa...Täytyy alkaa kehitellä jotain systeeminpoikasta asian ratkaisemiseksi.
Mutta nyt minä menen lötköttämään ja lukemaan.
Kesken oleva kirja: Åsa Nilsonne: Pimeään peitetty
Päivän slogan: Minä olen eläessäni läikyttänyt yli niin paljon viinaa, että amatööri ei ehtisi sitä edes eläessään juoda!
Päivän lekurimoka: Potilaalla siis alkoholihepatiitti. Kehoitettu jatkamaan alkoholin käyttöä, jotta perustauti ei pahenisi (siis ilm. käytön vähentämistä, mutta jotakin on jäänyt pois...;D)
Päivän video: Simpsonit livenä *krääh*
LOKOISAA LAUVANTAITA - LIKISTÄKÄÄ TOISIANNE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti