Sitä pitäisi tämäkin päivä saada jotenkin käyntiin, taas. Vaihteeksi on söndaagille siirrettyjä pakkotekemisiä, kuten aina. Siivousta, evästen laittoa, ruiskuttelua – hmph. Juuei, ei huvittaisi, mutta on pakko. Kunhan tässä reipastuisi eli mömelöt alkaisivat vähän vaikuttaa. Sain kuitenkin unetettua aika reippaasti, melkein 7 h ja heräsin vain muutaman kerran. Ei paha!
Belgan kanssa söimme eilen vaihteeksi thai-tai-kanaa, ei olekaan tipua tullut pistettyä nassuun moneen kuukauteen. Vaihteeksi ihan maistuvaista, vaikka tipua oli tosi vähän vihanneksojen välissä. Lisukkeena tein täytettyjä herkkareita, uunissa kärvennettyinä siis. Njam ja jälkkärinä mustikkakakkua suoraan Serkuista. Joku fiba oli käynyt paakarilla; kakkua eli pohjaa oli vain pari lusikallista eri kohdissa, muuten kakku muodostui mustikkamähnästä ja tipasta smetanaa. Jo vain meni kuitenkin lahjakkaasti alas. Lisäksi teimme piparihomisnökkösiä ja lopuista tavispipareita. Jääneen taikinan ja tavispipaprit Belga sai menemään siinä sivussa, ihan huomaamatta ikäänkuin. Sitten käläteltiin harvakseltaan joutavia ja lueskeltiin. Örps, eipä tarvinnut enää syödä toista kertaa eilen...
Tänään pitäisi keitellä aineksia parin-kolmen päivän juuresspydäriin. Minunhan siis pitäisi olla töissä ma ja ti, jos Upo suo. Hän kun oli viime viikon itse lomalla eikä siis hyväksymässä minun poissaolojani. Eiköhän tuo suo, koska olen ne listalle kuitenkin merkinnyt hyvissä ajoin. Tiistaina pitäisi vielä päästä lähtemään vähän aikaisemmin, että ehtisi pahimmat mellakoinnin eli ruuhkan tieltä pois ja käymään Hakiksessa ihan rauhassa. No, katsomma. Ei muuten, mutta tofuvarastoa ei ole ja osa mausteistakin alkaa olla lopuillaan eli käynti ViiVoanissa on paikallaan, samoin vierailu hallissa olisi tarpeen erinäisistäkin syistä. Ja jos sieltä vielä jaksaisi suoraan Itikseen noutamaan lisää tarpeellista tavaraa, mutta tämä jää vielä harkintaan.
Ei, minusta ei ole kommentoimaan mitään tapahtumia, ajankohtaisia asioita tai muuta järjellistä. Minä kun itsekkäästi ajattelen vain sitä, miten jaksan ja pystyn toimimaan. Perkele! Etten pahemmin sano, mutta kun muuten mistään ei yksinkertaisesti tule mitään.
Otin uusiounet, horrosselaiset. Voi perkele – kun saisi vaan nukkua. Nukkua, uneksua, ei muuta.....
KETTUUNTUNUT POLKA TAAS SUNNUNTAIN ARMOILLA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti