Jahas, nököttää. Tuli talvi. Ainakin vähäksi aikaa ja yhtä yllättäen kuin aina. Jo illalla kuuntelin raadiosta kelivaroituksia. Eijjumankauta, aina lumi yllättää työmatkalaiset, autoilijat ja etenkin VR:n.... ihan kiva. Nyt kelpaa olla kotona. Paitsi että parvekelasien raoista on vähän tullut lunta plaattialle, hmph. Eikä mattokaan ole vielä kuivunut. Sopii sitä nyt kaivautua lämpöisten peittojen alle kirjan kanssa. Ainakin vielä tänä aamuna. Huomenna tuolla on tod.näk. loskapashaa nilkkoihin asti.
Ihan vaan tuli mieleen, että ehkä ei pitäisi kaikesta valittaa. Eikä kannattane paljon kommentoida näköjään, ei päättäjiä eikä minun ainakaan lekureita, heti tulee paaskaa niskaan. Jotenkin hupittavaa tämä kyllä on - eivätkö sekä kaupunki että yksityinen lääkäriasema ole palvelulaitoksia, TÄH?! Muutenkin kommentointi tuntuu olevan paikottain melkoisen omalaatuista, myös lokiloissa... *pthyh*
Tässä sitä sitten ollaan vietetty sairista. Eilen sain pestyä yhden maton ja laitettua kuitenkin apetta, myös Hörhölle, joka ei ollut syönyt pariin päivään. Sitten jo kutsui unetus meikäläistäkin parien päikkärien verran. Senhän tuo lääkelisäys teettää, että kivat nokoset ovat aina paikallaan. Ainakin ruuan jälkeen, kaffen jälkeen, oikeastaan minkä tahansa jälkeen. Mitään ihmeempiä aktiviteetteja ei ole siis suoritettu. Eipäs, sainhan minä hyllykköön koottua pari paffilootaa ja rojut tungettua niihin. En siis järjestettyä. Löysin vanhan käsikirjoituksen, jota en uskaltanut alkaa edes tavata. Tai oikeastaan en edes halunnut, muhikoon siellä muistona. Hah, paashaa, sano.
Toveritar töistä oli sitä mieltä, että hän on lomalla tänään ja huomenna, minä sairiksella – meillä on vain siis yksi leidi remmissä. Auts ja voih, onneksi en ole ollut tällä viikolla siis aktiivinen eli hänellä ei liene hirmuista kiirusta. Harmittaa vähän tietysti toisen puolesta. Muutenkin totesimme, ettei Varasto yhtä ihmistä kaipaa eivätkä työt mihinkään karkaa. Eivät, mutta ne pirulaiset ovat taatusti siellä odottamassa! Vanhan tyylin mukaan en usko, että kukaan on sijaistanut minua. Toisaalta, ei se nyt kyllä yhtään tällä hetkellä haittaa. Mielessä käy vaan paluu maanantain kaaokseen. Ei pitäisi, ei. Mutta kun on niin työorientoitunut kuin minä *tähän noitamaista naurua* ei sitäkään voi olla välillä ajattelematta.
Ei, minulla ei ole mitään kerrottavaa. Ainakaan uutta siis. Pitänee alkaa suunnitella huomista retkuetta kylille. Sehän on aina viikon The Tapaus, kun Welhotar suunnistaa keskustaan. Ennakkovaroitus on jo annettu.
Yhdet kaffet juotu, lienee kohta toisen pannullisen vuoro. Josko sitten vaikka pienet uusiotirsat. Ans kattoo!
POLKA OTTAA RELAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti