Ihan kevään (?) kunniaksi - tämä on siis vielä aivan hajatusasteella - voisi perustaa uuden plokin tai muuttaa ehkä toisaalle. Ja tietysti tarvittaisiin uusi nimi. Löysinkin hyviä (omia!) vanhoja ehdotuksia: Erityisen viihdyikkäitä olisivat esim. Suomen Gambiina-Addiktit, 12 pulloa hyllyllä, Polgara Drinks And Smells, Katkolta kajahtaa, Huhtikuun Suuri Pullovaihto, Paminaa pameista, Sipinää sirkoista, Kohinalla ja codeilla, Hörhö ja Polka – sammumattomat, Welhottaren Wiherpiha... Noin ensiehdotuksiksi. Tai sitten voisi ylläpitää kaikkia. Kirjablogina tietysti Tuntematon Polgara, Täällä Malmin tähteiden alla, Polgara malmilainen – hän joka eleli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät, Tunnustan elähtäneeni, Polgara on Polgara ,D Että jos vain sitä eläkettä joskus tultaisiin väkisin tyrkyttämään (Hei päälääkäri, tule täytä resepti!!!), jäisin oitis vapaaksi lokittajaksi. Jospa siitä maksettaisiin jonkinlaista plokitukea? Hei, miksi ei? Jos kerran maataloustukiaisiakin. Ai, että jotain vaatimuksia pitäisi sentään täyttää? Miksi ihmeessä? Tämä on paaaljon halvempaa kuin joku terapia, siis ihan mikä tahansa terapia!
Josta päästäänkin taas lekuriasioihin. Työkaveri on yhtä huonossa kunnossa kuin minäkin. Hän odottaa jo pääsyä ihan "oikealle eläkkeelle" eli on sen verran vanhempi. Eikä hänelle ollut muuta tietysti ehdoteltukaan, jos hän jaksaa vielä tämän vuoden jotenkin sinnitellä. *huokaus* Minä en kyllä kohta jaksa, tunnustetaan ja myönnetään. Jo eilen oli niin kipeä, sairas ja väsy kuin olla ja voi. Pakko vaan tehdä hulluna töitä. Aivan jumalattomasti, hätinään kuselle ja evästämään ehtii. Oikeasti. On kuukauden loppu ja tavan mukaan töitä teetetään kahjona loppuun asti. Ne kuukausitilastot, nähkääs! Ajjumankauta, kuka senkin on keksinyt, että sillä voidaan muka jotakin mitata. Ei voida - asiat eivät ole millään tavalla vertailukelpoisia keskenään. Eilenkin tuossa 1.5 h ennen kotiinlähtöä tuotiin peukalonhangallinen rojua :O Ja muka kiireellistä. Hei halloo, minä teen ne tänä aamuna. En mitenkään ehtinyt eilen sentään ihan kaikkeen, prle! Tämäkin leidi hautonut pinoaan viikkosotalla... Sorry, harhauduin taas, siis lekurista, että ensi viikolla sitten. Pitää varmasti tehdä taas uutta listaa, mitä pitää selvittää / ottaa selvää. Ja mitä minä en halua ja miksi. Tätähän hän ei suostunut ymmärtämään lainkaan; siis että en tod. halua leikkauksiin / SSRI-lääkkeitä / fysioterapiaa juuri nyt. Pitää varmaan selittää.
Ja että oikein taas ottaisi päähän, lukekaahan (jos ette jo ole tykönänne tätä kiroilleet) yritysjohtajien palkankorotuksista, vaatimattomat 90 % ja euromäärä on sellainen, että en usko kenenkään olevan tuon arvoinen – tai sitten jokainen on! Ei enää käy kateeksi, nyt jo vetuttaa suoraan =E
Nyt alkoi vetuttaa myös toinen asia, sain pyihkeitä yhdestä jutusta. En suotta, mutta minusta siihen ei nyt oikein ollut aihetta, hmm. No, kritiikki on kestettävä, toki. Ei siinä mitään. Mutta pitäisikö sitten olla ”ihan kiva, tykkäsin, jooooooh” –linjalla? Ei hemmetissä, en minä ainakaan! EN!
Kävin eilen hakemassa pari kirjaa postista ja samalla kirjastossa. Lisäksi tein täsmähamstrauksen halpiskauppaan, reipas minä. Jonka jälkeen olinkin taas reporähkipoikki. Melkein pahempi reissu on edessä vielä tänään eli loput varatut opukset kirjastosta sekä viikon ruuat. Ei mitenkään jaksaisi, mutta kun on taas pakko. Onneksi ilta on vapaa eli suoraan sänkyyn jääkaapin kautta ja kirja mukaan!
Päivän slogan: Kyllä lehmätkin lentävät – ainakin lentokoneaterioina...
Päivän biisi: Onomatopoeettinen alkoholiliike
Luettua: Maria Autio – Ajatustenlukija, enempi nuortenkirja (mutta kaikille aikuisille ja varsinkin vanhemmille passeli!) Tiukusta, joka tavallaan häädetään kotoaan, uusperheen vanhimpana tyttärenä. Käy lukion ekaa ja pähkäilee maailmaa ja mahdollisia ystäviä... Lintutytön hän tapaa varsinaisesti kunnolla vain virtuaalimaailmassa, jotakin yhteistä heillä on. Mukana vanhempien alkoilua ja oman viiltelyn aloittelua; sopii vertaistukea hakeville, maailmaa katsastaville nuorille, joilla on jonkin verran samaistumis- ja ajattelukykyä. Ikävä kyllä, tarina on hieman kliseinen ongelmien osalta! Kerronnassa ei sinänsä moittimista, mukavia sivuhahmojakin jne. Plussat siitä, että tyttö pystyy jättämään äidin mielipiteet ja määräykset lopulta! Tämä kyllä suosittaa, mutta ehdottaisi jo muitakin ongelmia kuin alko ja uusperheet sekä viiltely. Pahempaa on ehkä vielä täysi välinpitämättömyys ja rakkaudettomuus! Ulla Viertola – Rautasynty, menneisyyteen sijoittuva fantasia Avrasta ja hänen syntymästään, vaelluksistaan ja etsinnästään, seikkailuista jne. Ei paha, ei... mutta valitettavasti ei myöskään kovin ainutkertainen. Näitähän on kyllä ollut jo luettavana aikaisemminkin. Aina positiivista, että sijoittuu kuitenkin kotomaahan ja muka-menneisyyteen. Noitamaiset piirteet ehdotonta plussaa ,D Moog Konttinen – Elämän kartoitus alias Moog Konttinen – Lied 1950 – 1970. Tämä olisi pakko saada itsellensä. Kaikkien 50- ja 60-luvulla syntyneiden ja eläneiden pakkokauraa. Moogin, siis maurin ja Maurin elämää alusta asti, sarjakuvien ja levyjen viittoittamalla tiellä. Samalla esitellään muitakin ajan ilmiöitä ja tapoja. Tarkasti raportoitu, kuvituksena vanhoja sarjiksia, valokuvia, piirroksia, mainoksia – tämä todella tykkäsi tämmöisestä. No joo, se on tämä nostalgia... Aika vinkeä juttu, minä pidin ja suositan! Sakari Kirjavainen – Tinaharkko, Itä-Helsingin kasvua nuoren pojan kasvun myötä. Perhe-elämää, tyttöjä, koulua ja kesätöitä. Myös kavereiden edesottamuksia ja muuta asiaan kuuluvaa. Aivan käypäinen ajankuva ja paikatkin tunnistaa. Suositan, nuoruus idässä oli ehkä erilainen... Marko Kilpi – Elävien kirjoihin. Poliisi- ja rikosromaani tekijän melkoisen jäljittelemättömään tapaan. Kaverihan on itse konstaapeli, joten pohjaa on. Tässä eräs poliisi on kokenut jotakin erityistä ja palattuaan töihin joutuu vielä erityisemmän kaverin pariksi. Samalla tutkitaan narkkareiden puuhia eli kuka onkaan kaveri, joka on myyntiportaan huipulla? Se, jota kukaan ei tunne, mutta joka käärii rahat kaikilta. Miten asiaan liittyy viihdekäyttäjien kuolema? Entäs erään vankilasta vapautuneen leidin ja hänen lapsensa kohtalo? Paljon rujoa ja kovaakin asiaa, mutta sen verran fiksusti esitettynä, että lukee ihan mielikseen. Kyllä. Asiaakin joukossa on, mutta porttiteoriaan en edelleenkään usko enkä pariin muuhun tosi omituiseen väittämään – mutta romaanihan tämä on. Siinä mielessä, lukekaahan pois, ei tod. paha ollenkanas. Ja sitten, en minä kaikkia teille viitsinyt tässäkään luetella, joten paras pysyä lokin parissa =)
POLKA AIKOO MENNÄ JA TEHDÄ – SITTEN TULLA JA MAKOILLA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti