Tämä on taas niitä päiviä, joita inhoan jo herätessäni. No, tiedän, että tämä on kuitenkin viikon eräällä tavalla parhaimpia päiviä eli kivut ja säryt ovat vielä hiukan hallittavissa. Huomenna on pahempi ja keksiviikkona alan olla lopussa. Että siinä mielessä... töitä on odottamassa nippu, minä tiedän. Ne ovat ilmestyneet sinne perstaina lähtöni jälkeen. Ainakin peukalonhangallinen (näin ne alustavasti, ne oli kirjattu huomiseksi!!!), torjantaina on vasta viimeinen päivä tätä kuuta, nääs. Ja tilastot pitävät porukan työn touhussa ja työllistävät myös meikäläisen. Tälle viikolle on tuupattu myös useampi miitti mitä kummallisimmista asioista sekä lekuriaika, se 1 h miitti myös. Että alan olla melkoisen ylösotettu, prle. Ei toivoakaan käväistä työaikana edes lukemassa lokeja tai selata lehteä, nou vei.
Eilinen meni taas pakkotöitä tehdessä (-> kursorinen siivous, muonaa pariksi päiväksi, vaatteiden viikkausta ja jotakin päälle –etsimistä myös, kissan kiusaamista) sekä haahuillen asiasta toiseen. Hörhökin soitti jo melkein-aamulla. Olisi halunnut kovasti tulla kylään, valitettavasti oli pakko sanoa ei. En minä muuten, mutta olen sunnuntaisin(kin) niin pahalla tuulella, että turha antaa kaverin tulla tänne haukuttavaksi ja svinduiltavaksi. Sanoinkin sen suoraan. Katsotaan joskus toiste. Ehkäpä ensi viikolla, kun olen lomalla!
Olisin minä muuten ehkä kestänytkin, mutta olisin myös tarvinnut pari lasilllista viiniä. Se taas olisi tarkoittanut joko huonoja yöunia tai erittäin rankkoja yöunia ja vastaavasti karmeaa työpäivää tänään. Niin että, parempi näin. On se inhaa, kun ei oikeasti voi tehdä mitään spontaanisti, suunnittelematta ja harkitsematta asiaa sen kummemmin. Poiketa lasillisella, hah – turha luulo. Sellainen vaatii viikkojen suunnittelutyön ja aikatauluttamisen, lääkkeiden titrauksen ja työtilanteen katsastamisen sekä kissatarpeidenkin huomioon ottamisen! Älkää luulkokaan, että minä enää voisin ”pistäytyä” missään pikaisesti! Tätä eivät monetkaan, varsinkaan entiset ”ystävät” ymmärtäneet... Eivät myöskään taksopolitiikkaa ja aikataulutusta jne. Mutta antaapa tuon olla, en minäkään ymmärrä kaikkea, mikä joidenkin mielestä on ollut tärkeää.
Minä vaan tänäänkin menen ja tulen, välillä teen töitä hulluna ja sitten taas pähkin illan ihan itsekseni typerien kirjojeni keskellä. Pidän omaa kivaa, ikäänkuin. Parempi omakiva kuin muiden pakkokiva, eikö? Taidan olla taas pahalla tuulella, sorry. Ei maanantaikaan ole minun päiväni – viikon paras päivä on oikeasti nimittäin lauvantai!
Päivän biisi: Paska maanantai
Päivän slogan: Hämmästyttävää kuinka vähän saa aikaan, kun lakkaa yrittämästä.
Luettua: Ludmila Ulitskaja – Naisten valheet. Eipä hassumpia novelleja naisista ja no – valheista. Vai ovatko ne aina niin valheitakaan, enemmänkin peitetarinoita, hätävalheita... ehkä osin valkoisia ainakin. Juu, tykkäsin, vahvaa venäläiskerrontaa. Nora Roberts – Jotain lainattua, uuhh. Makeaa häähömppää, oikein äklösemmoista. Hömpän kavereille, itselle yölukemisena. Harlan Coben – Loukussa, omituista, miten samassa kämpässä opiskeluaikana asuneille kavereille alkaa tapahtua kaikenlaista. Netistä tulvii twiittiä, blogisaastaa ja epämääräistä komppausta. Kun Wendy alkaa tutkia erään pedofiiliksi väitetyn kaverin tapausta tarkemmin, asettaa ansan ja saa kaverin kiinni, alkaa vasta ensimmäinen vuoro. Lopulta Wendy itsekin on tapahtumien pyörteissä syytettynä. Erinomaisen kiero ja vinkeä juttu, netin käytöstä mm. tällaiseen(kin). Suosittelen kierojen, koukuttavien jännäreiden kavereille! Renate Dorrenstein – Lainaa vain. Igorilla on aivovaurio, hän on kuitenkin ajatteleva ja tunteva nuori kaveri ja pääsee töihin työkeskukseen. Kaikessa tohinassa hän rakastuu, rakastettu kuitenkin muuttaa muualle. Igor tapaa toisen kivan tytön, jonka kanssa he löytävät vauvan puistosta ja siitähän tarina vasta syntyykin. Äiti Nettie on jo mummoiässä, ainakin 48 vee eikä ymmärrä nuorten tilannetta, luulee vauvaa Lisan lapseksi. Traagisen hauska, itku-nauru-huuto-kirja ihmisistä parhaimmillaan ja pahimmillaan, epätäydellisyydestä, rakkaudesta, vanhemmuudesta ja sen kokemisesta. Suosittelen! Kjell Ola Dahl – Ystävyyden muisto, Frölich tapaa työssään Veronican, joka myöhemmin löytyy murhattuna julmalla tavalla. Hän joutuu työtoveriensa kanssa tutkimaan myös muita, naisiin kohdistuneita rikoksia ja kohtaa myös oman menneisyytensä tätä kautta. Loppu on ylläri kaikkinensa. Jestas, tämä oli taas niitä kirjoja, joita ei voi jättää kesken. Kaikille psykologisten jännäreiden kavereille! Denise Mina – Yksin yössä. Yksi suosikeistani tämä kirjoittaja siis, uusi päähenkilö on rikosylikonstaapeli Alex Morrow. Siirtolaisperheen kotiin hyökätään kesken illallisen ja perheen isä kidnapataan. Hänestä vaaditaan 2 miljoonaa puntaa, mutta miksi ihmeessä. Onko perheellä rahaa ja jos on, mistä sitä on tullut? Alex tutkii juttua epämiellyttävän työkaverinsa kanssa, eikä oikein tiedä, kenen puolella olla ja minne itse asettua. Kotikulmilla työskennellessä asiat eivät aina asetu niin kuin niiden luulisi menevän! Minan kirjoihin tykästyneille, hiukan erilaisista dekkareista pitäville. Itse pidin! L. J. Smith – Sielunkumppanit , Vampyyripäiväkirjat 2. Nuorisovampyriaa, ei kovin kummoista semmoista, mutta käypäistä. Ehkä uppoaisi hyvin nuoriin tyttölapsosiin... En ihmeemmin pitänyt, tämä ei nyt vaan toimi meikäläiselle! Liana Kaarina – Gehenna. Hmm ja tuota, osittain raadollisen todenmukaista kuvausta, välillä hirmuista haahuilua ja jesseilyä eli otapas tästä selvää. Lukaista kannattaa, jos tietää naisen itsensä tarinan, muille tiedoksi tässä. On tässä ainesta, olisi kyllä karsittavaakin. Elämänmakuista – kyllä! Ja että olisin taas inho ja ilkeä, jätän osan listaamatta. Tuolla on kolme eri pinoa vielä... :D
POLKA – KIRJOJA JO MELKEIN PUOLI VUOSISATAA :b
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti