Olen taas leikkinyt tunnollista työntekijää eli eilinenkin meni vielä aivan työn merkeissä Varastolla; tyhjentelin jopa hyllyllä seisseistä epäselvilöistä asioista suurimman osan pois. Voi miten reipas minä *taputtaa itseään päähän*! Niin ja vielä normityöt siinä sivussa. Vielä reippaampi siis...
Tämä pitikin kompensoida heti suljettuani Varaston oven eli tieni kävi Serkkuihin, vain ostamaan sokeria. Minähän en käytä sokeria, mutta muutama meillä joskus poikkeava vieras haluaa sitä kaffeeseensa tms. ja sitä nyt ei ole ollut murustakaan. Fiksuna ajattelin hakea sen Serkuista, ettei tarvitse perstaina raahata vielä kiloa ylimääräistä tavaraa mukana kaupoilta. No, tuota, niin... poistuin sitten puodista mukanani kupsiskookia (sellaista ihanan mähnäistä keksikakkua), kurkkuja, adjikaa, keksejä, sukulaatia, juustoa. Että näin siinä aina käy. Onneksi kaikelle on käyttöä ja tarpeeseenhan se menee, osa vieläpä Belgalle. Ja minä nyt vaan tykkään käydä Serkuissa!
Lisäksi kiusasin taas Palmiaa eli otin eilenkin poikkeamisen kotomatkalle – tällä kertaa kirjastoon. Selasin HelMetiä ja huomasin, että varauksia olikin tullut äkkiseltään vähää vaille kaksi kädellistä. Parasta hakea siis nekin pois ennen perstaita. Voihan niitä tulla lisää ja on siellä käytävä kuitenkin, mutta sain edes isomman kasan pois päältä. Fiksusti suunniteltu, eikö. Mutta epäfiksusti oli ajatellut se rakennuttaja, joka hääräsi torilla korjaten sossun torppaa. Taksolla ei päässyt torille lainkaan, ei mitään kautta. Työkoneet oli ajettu juuri niin knaftisti eteen, ettei sivusta mahtunut edes normitaksolla. No, kirjaston eteen uimahallin kautta kiertäen sentään pääsi hiinä-ja-hiinä. Ihmettelen vaan, siinä nimittäin vilske ja vilinä käy, kun me vammakot ja juopot ajelemme taksoilla ympäriinsä mennen tullen...
Onneksi ei ihan mitään ihmeellistä tekemistä eilisiltana. Tämä alkaa olla taas aivan poikki ja repo, koivet elävät omaa omalaatuista elämäänsä. Uni on erinomaisen hankalaa, herään vähän väliä kipuihin tai puutumiseen enkä pääse hetikään uneen uudestaan. On tämä, on. Argh. Tekisi mieli kiljua ja kiljua.
Kun en muuta keksinyt, aloin kehitellä uutta tosi-tv –ohjelmaa. Malmilaisittain, tietty. Sen nimeksi tulee Hörhölle hörhötär! Siinä esitellään ensin 6 – 10 Tosi Hörhöä, elävää legendaa, juoppoa, narkkia, rikollista ym. Sitten saapi lähetellä viestejä näille ja toki juttu etenee hamaan loppuun asti. Mitkä parit saavat toisensa jne. Lopulta edetään aina maistraattiin asti, hääpidot meitin Tillikassa ja yöpyminen Avionissa. Lopuksi pariskunta saa kaupungin asunnon Malmilta, ison kaksion, jossa on jopa parveke! Väliin mahdutetaan mukavia otoksia livenä erilaisista oudoista ja mahdollisesti jopa laittomiksi tulkittavista tempauksista kesäisillä kunnailla ja pöpelikössä eli Vaahterabaarissa .D Voi hitsi, minkä käsikirjoittajan tämäkin formaatti minussa menettää – vai?!
Ahh, minä poistun keittämään aamukaffet ja riipimään kourallisen sateenkaarimömelöitä. Lisäksi on aamuluettavaa, mmmm. Ei paha, vaikka sattuukin! Antaa sattua, perkele. Siitä tietää ainakin toistaiseksi olevansa elossa.
POLKA – TOSI-TV:N YLTIÖFANITTAJA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti