Siinä sitten meni se parin päivän loma. Ja aivan, nilkat näyttävät melkein tavallisilta ja olokin on aivan hituhimppasen parempi. Arvatkaas, näyttävätkö koivet miltä enää iltapäivällä? No ei tod! Arvatkaas myös, millainen olo on kotio tullessa? Hemmetin kipeä! Tulossa on siis älyttömästi työpitoista meininkiä. Miksi – oi miksi – minun ei anneta olla kotona, nukkua ja levätä tarpeeksi? *retorinen kysymys*
Neljän päivän aikana ehdin nukkua monen monta kertaa. Siis aamuisin nukuin uusiounia niin kauan kuin vaan riitti. Semmoisia lyhyitä pätkiä, kun sain aikaiseksi. Levättyä siis kuitenkin tuli. Ihan tarpeeksi asti, kun aina herää muuten siihen, että jotakin paikkaa vihloo / juilii / pistää / särkee. Siksi tällainen loikoilu aamuisin ja keskellä päivää onkin niin luksusta. Eli kun kirja alkaa painaa ja pienikin haukotus ilmenee, silmät kiinni ja pätkä unta. Kyllä kivut taas sitten herättävät, se on varma se!
Jotakin outoa taas tapahtuu koneessakin, prle. Minen ynmärrä nyt ollenkaan... tämä taitaa vedellä viimeisiään. Tai sitten kyse on tästä helteestä eli koska sitä jäähdytystä ei ole riittävästi, kone kuumenee (kuten minäkin) ja sitten tilttaa! Ei kiva, ei ainakaan kun on hösäämässä jotakin tärkeää kasaan. Tosin nykyään toimin kuten töissä, tallennan vähän väliä kirjoitetun tekstin ja säästän jo framillekin vietyjä tekstejä varmuuden välttämiseksi aika pitkään... Varmuuden maksimointia siis.
Inhottaa taas lähteä! Ihan siksi, että tietää taas jokaisen illan olevan kirotun kipeitä, saamattomia ja ankeita. Päivien olevan kipeitä, liian kiiruisia ja täyteen tungettuja.
Juu, juu – kyllä minä varasin sen ajan sinne omisarviksellekin, ensi viikon tiistaiksi, 20 minuuttia ihan sain. Tarvitsen häneltä vain lähetteen eteenpäin, en muuta. Tai lisää jotain kivamömelöitä. Josko hyyppä jo uskoisi, että tämä(kään) lääkitys ei suuremmin auta! *ja paskat se mitään usko, marinaa*
Ja ihan sitten tiedoksi, että minua EI leikata, en mene kuntoutukseen (tai jos pakotetaan, juopottelen senkin ajan aktiivisesti epäsosiaalisuuteni vuoksi) enkä aio ryhtyä mihinkään lisähivenaine- tai liikkumishömppiin. Tahtoo kunnon lääkkeet, perkele! Tai sitten alan lääkitä alkolla, sopivasti. Ensin tahdon pitkälle sairaslomalle, sitten vielä pidemmälle. Juu, saahan sitä toivoa. Taidan pitää työ”toverin” tavan mukaan joka perjantaisen sairaslomapäivän – joillakin se kun onnistuu. Lisäksi tahdon kolmipyöräisen fillarin (kaksipyöräisellä en oikeasti uskalla ajaa – ajaisitko itse, jos koipi pettäisi milloin sattuu?). Saahan sitä kaikkea tahtoa, hjuu. Ihan ensiksi tahtoisi laillisen luontaistuotelääkityksen!
Ei helvetissä, sitä on mentävä vaan odottamaan taksoa ja ropottamaan. Riivin tuosta ensin kunnon satsin mömelöitä. Ei, ne eivät auta kuin sen verran, että taksoon pääsee. Hätinään sinnekin, tilanne on pahentunutkin sen verran, että kiipeäminen tiettyihin malleihin on melkoisen hankalaa. No, sattumisiin vaan teillekin!
POLKA – EN OLE KATEELLINEN, OLEN VAIN KATKERA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti