Yleinen tympääntyminen vaivaa eli samat vanhat tarinat. Valitettavasti uusia ei ole kerrottavana. Ehkäpä teidän riemuksenne ja onneksenne. Parempi vanha ja tuttu marina kuin Welhottaren uudet seikkailut, eikö? Ne nimittäin voisivat olla todella ahdistavia ja pelottavia: ”Welhottaren uudet kujeet”, ”Welhotar ja Hörhö Malmilla”, ”Polka panee parastaan”, ”Kasvattajan opas Polkan tapaan” ja näin.
Eli eilinen oli taas Varastolla yhtä kushemmettiä. Kiire ja vähän lisää kiirettä, joka jatkuu vielä tänään. Juh annus tulossa ja sen takia pitää saada asioita ulos. Juu, porukat jäävät lomille, mutta myös siksi, että näkyisi taas tulleen paljon töitä hoidetuksi. Eivät ne perkeleet ole vieläkään oppineet arvioimaan töitään oikein, taas eilen pähkittiin ja siirrettiin myöhemmäksi juttuja. Argh! Jos kaikki tekisivät siten kuin MINUSTA olisi hyvä, kaikki sujuisi tietenkin täydellisesti *wirn*. Valitettavasti minä olen kaikkein alhaisimmassa asemassa tässä nokkimisjärjestyksessä, hyvä jos sen aamumatonsa jostakin löytää! Miksi muuten luulette, että menen niin aikaisin töihin? No, koska aikainen lintu saa matoja ;D
Ja taksoista voisi taas vänistä vaikka kuinka pitkään. Ei jaksa ymmärtää tuota, että enää ei taksoja kouluteta ajamaan osoitteisiin. Kaikilla on navi, jonka saa näyttämään pisintä reittiä jne. Ja sitä sitten ajellaan saatana vaikka pallit ruvella. Ei osata mitään sivistyskieltä, ajetaan vaan... anteeks, nyt tuli pahasti, mutta kun minusta tuossa ammatissa nyt pitäisi olla vähän jo kielitaitoa. Ainakin jotkut tahot edellyttävät kuljettajilta 3. tason suorittamista. Toiset näemmä sitten eivät. Ikävä kyllä, eräiden kielien taitoni on varsin vajavainen joten en pysty kuin puhumaan rumia! Prletto eilen taas, kaveri ei voinut ymmärtää, että minä EN voi hypätä suoraan puskaan. En. Yritin selittää, että jos hän ajaa suoraan rapun eteen, en pääse ulos. No, hänhän ajoi. Ja sitten peruutti pois ja peruutti takaisin pöpelikön toiselle puolelle *voi huokaus*. No, anti olla. Eikö se ole pääasia, että näin hieno ja upea palvelu on meikäläisellekin suotu, Palmiaa kiittäkää ja polvistukaa heidän eteensä, niin saatte ehkä joskus oikean takson oikeaan aikaan!
Vaihteeksi tänään taas kirjastoon – vihannestsioskille – kaupoille ja onneksi suoraan kotoon! Puutelista on kuitenkin jälleen olemassa. Perhana kun vihanneksoja ei voi ostaa jömmaan kovin pitkäksi aikaa, ei muitakaan tuorekamoja. Joten kannettavaa taas löytyy ja se tietää kipeitä koipia, soimaavaa selkää sekä inhaa olkasärkyä illaksi ja yöksi. Jäks. No, pakko mikä pakko, pakoon ei pääse. Siis mikäli aikoo syödä ja minähän aion.
Btw. kukahan on tulossa päivälliselle? =)
Päivän slogan: Miksi tyytyä hyvin tehtyyn työhön, kun voi pilata sen yrittämällä vielä kerran parantaa vähän...
Päivän biisi: Kolme ja lisänumero
Luettua: Marko Hautala – Torajyvät, melkoista tekstiä; erinomaisen pahaenteisiä tapahtumia ulkosaaristossa. Kummallinen kultti, outoja peilejä sekä uskonnon taustaa, noitia ja noitavainoja sekä niiden tutkimista, lisää linksussa. Tykkäsin, loppu kruunaa kaiken. Suositan – kotomaisen kauhun ja mystiikan parasta antia. Marianne Backlén – Tulilinnun tanssi. Hieno romaani baletin maailmasta; tanssijoista, koreografeista, säveltäjistä... Sivuaa myös homoja ja homofobiaa, toki. Tosin pitäisi tietää musiikista ja tanssista ainakin jkv ennen tämän lukemista. Minä pidin ja suositan kyllä, mukava aikajana sekä ovelat takautumat eri henkilöiden kautta menneisyyteen. Kaija Saarelma – Solmukohtia. Lekurin novelleja ihmisten kokemista pakollisista pysähtymisistä ja risteyksistä, kun terveys takkuaa tai jotakin sattuu. Aika kelpoisaa, mutta toisaalta myös aika simppeliä, ennalta arvattavaa tekstiä. Jos muuta ei ole tarjolla, tämäkin käy. Siri Hustsvedt – Kesä ilman miehiä. Mian mies haluaa pitää taukoa avioliitosta ja kesän aikana Mia oppii näkemään elämänsä kokonaan eri tavalla. Ensin leidi ottaa kunnon hermarit, sen jälkeen hän näkee taas äitinsä ja tämän ystävättärien hiljaa kuihtuvan pois. Lapsuuden kuvaukset julman todenmukaisia! Jumaleissön, Hustvedt osaa, tämä piti ja haluaa vielä lisää! Richard Morgan – Musta mies. Scifi-trilleri, muttei ollenkaan sellaista teknofraaseilua kuten toisinaan, ei myöskään maailmojen välistä sotaa. Pikemminkin puhetta geenimanipulaatiosta ja ennakkoluuloista, mutta myös kyvystä hitonmoiseen väkivaltaan. Tällä kertaa tarvitaan vain eräs mies hoitamaan eräs asia kuntoon. Se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty... Viihdyttäviä *köh* ajatuksia tulevaisuudesta, mm. Jusalan tilanteesta, uskonnoista ja muusta. Scifinä pidin kohtuullisesti, faneille suositan. Ja sitten luettu viisi-kuusi opusta, jotka ovat esillä siellä toisaalla. Uskokaa jo, en minä jaksa kaikkea tähän survoa, en edes teidän kiusaksenne!
POLKA ON TAAS MENO PÄÄLLÄNSÄ JA KASSEJA MUKANANSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti