Viikonloppuna tuli tehtyä vain nimelliset päivitykset. Normipäiviä, normiväninöitä, normitekemisiä. Ei siis mitään erikoista. Mutta nyt viikolla olisi sitten meitin juhlakin. EI, ei juh annus. Kesäpäivänseisaus on nimittäin tiistaina 21.6.2011 - LITHA! Nyt kaikki pakanat mukaan - suosittelen juhlimaan sitä ja jättämään j anuksen amatööreille!
Mistä tulikin mieleen, että tunteet ovat Varastolla käyneet ihan hiukkasen kuumina. Muistattehan kun kerroin, että jouduin yliesimiestahon puhutteluun. No, nyt on sitten yleisestikin joutunut työkavereita samaan tilanteeseen. Ja arvatkaas huviksenne, keitä kaikkia: no niitä, jotka ihan o i k e a s t i tekevät töitä, syövät eväitä, eivät käytä päiväänsä juoruten puhelimessa tai muiden kanssa jne. Jumankauta, jo on aikoihin eletty. Nimittäin kollega, joka on myös sairas (erilaisia selkä-, sydän-, suolisto- ym. ongelmia), oli ollut yhden (lue -> 1) päivän pois ilman lääkärintodistusta, tosin maanantaina eli viikonlopun jälkeen. Hän kun oli saanut tuolloin täällä yleisenä riehuneen noron. No eikö jumalauta perätty todistusta, jota ei sitten ollut esittää eikä ole muuten edes tarviskaan esittää! Hermo meni, kuulema. Minä hermostuin myös ja sanoin, että aion kertoa omisarvikselle tiistaina tästäkin samalla kun valittelen muuta.
Tosiaan, kaiken huippu tässä onkin se, että toiset saavat olla pois ihan miten huvittaa (oikea diagnoosi, oikeat suhteet, oikea tapa nuolla pärshettä!) ja tehdä muutenkin mitä huvittaa, mm. käydä bissellä työaikana, tulla kännissä konttorille ja sitten häipyä etätöihin. Toisia taas kytätään näemmä jatkuvasti. Tosiasia on, että me kaikki olemme taatusti työmme (sekä näiden muidenkin työt) tehneet, lasketaan vaikka! Ai että nyt pistää niiiiiiiiiiiin vihaksi. Kuulin, että nyt masennuksen takia sairiksella oleva kaverimme oli jo aikaisemmin kertonut työarvaushuollosta tästä mentaliteetista. Samoin jotkut muutkin. Mutta - mitään EI tapahdu. Kaikki jatkuu kuten ennenkin. Toiset ovat vaan tasa-arvoisempia kuin toiset. Ei pirulauta mene meikäläisen kaaliin, ei sitten millään!!! Fyi fan, vilken fasan... yrjöttää oikein.
Kyllä, toki, ymmärrän osittain tilanteen. En vaan ymmärrä, miksi kolmea ihmistä eri osastoilta (minä, rva T ja rva M) ovat jonkinlaisen ihmeellisen silmälläpidon alaisena :O Ehkäpä juuri siksi, että me emme istuskele tuolla osoittamassa sosiaalisuutta ja puhumassa paskaa, koska meillä ei ole aikaa. Me teemme niitä perkeleen töitä! Nyt alkaa taas hiilestyttää. Mitäs neuvoisitte tekemään? Nimittäin varaluottariakin puhuteltiin jo... huipuksi on mennyt, sano.
Ja sitten nuo perkeleen sukulaiset. Etten siis pahemmin sano, muka kummisetäni. Kas kummaa, en tiennytkään – oikeasti. Perää hautainhoitomaksuja, väittää, että 10.5 v. sitten delannut faijani oli hänelle velkaa 30 donaa (markkoja!) ja kyselee, enkö nyt perinnöistäni voisi vähän maksella! Voi hevonhemmetinkuustoista! Tämä omistava luokka on ahnetta. Minä sain perinnöksi kuppaisen, puoliksi hajonneen kuvalaatikon sekä puhelinosakkeen, josta sai 1 200 markkaa myynnissä. Lisäksi n. 10 000 markkaa, josta meni hautuu- ja perukirjoituskulut päältä. Mitään tavaroita ei ollut säilytetty (tai ne oli osaavasti kuskattu pois jossain vaiheessa ulottuviltani, mm. koko kirjasto, faijan itse minulle tekemä kapioarkku jne.), sotamuistotkin jouduin anelemaan ja maksamaan postituksenkin (6.80 jeeroa) itse. Hah, piruuttanihan minä tuon 90 eeroa maksan. Mistään velasta en ole koskaan kuullutkaan ja jos sellaista olisikin ollut, vaatisin paperia totisteeksi, nih kerta! Sitäpaitsi, vaikka se olisikin kirjallisena eikä sitä olisi velottu tai esitetty kuolinpesän perukirjoituksessa, saanti olisi vanhentunut. Tosin voisin lähettää hänelle pienen muistuttelun siitä, miten kristilliset muistavat kummilastaan eri tavoin *muahhahahaah*. Tahtoo kummilusikan – HETI!!!! Tai jotakin muuta yhtä vekkulia. Jälkikäteen kaikki rippiäis- ja valmistujaislahjukset kans – korkoa korolle –periaatteella tietysti. Helvetin köyhät... pistää vihaksi. Minä tässä suvun taatusti persaukisimpana, mitään omistamattomana vasemmistolaisena sitten maksamaan heikäläisille jotakin :O Just! Ei ihme, että raha menee rahan luo. Kun on tarpeeksi härski, sitä näemmä saa ihan mitä vaan aikaiseksi. En minä kehtaisi, oikeasti. En.
Josta taas tuli aika ahittavasti mieleen se, kun V:n kuoleman jälkeen siskonsa heti seuraavana päivänä tuli hakemaan seinältämme ”perikunnan tauluja”, lisäksi lähti paljon muutakin yhteistä tavaraa. Eikä muuten tullut takaisin. Äitinsä antamat taulut sain sentään pitää ja lopulta V:n korut, koska tytöt eivät niitä halunneet. Siskonsa taas on maailman köyhin eläkeläinen *yök-wirn*, torppa on niin täynnä tavaraa, että siellä ei mahdu edes kääntymään kunnolla...
Näytin Belgallekin tuon kirjeen ja kerroin koko jutun. Kyllä ihmetteli hänkin. Ja totesimme samaa eli helkkarin kapitalistit, muka-köyhät. Että oikeasti kehtaavat! Fyi fan tällekin, on fasaanilla kysyntää.
Eikä se tähän lopu, tietenkään. Kyllä tässä jotain vielä taatusti tulee eteen. En varmasti saa sairaslomaa, vaikka nyt oikean koiven akilles on niin perkeleen kipeä, etten saa kunnolla käveltyä juuri lainkaan. Särkee levossakin pahasti. Näen kammottavia painijaisunia Exästä *hirveetä*! Ja vaihteeksi taas asuntounia, en ymmärrä. Asunnot ovat vakiuniani, olleet jo monta vuotta. En puhukaan asiasta sen enempää, pelottaa.
Ja jotta hässäkkä ja ongelmat olisivat täysimittaisia, PayPal tilini vahvistus meni jotenkin pieleen. Se on avattava uudestaan tai toisella kortilla tms. Odottelen siitäkin viestiä – onneksi ei ole mitään huudossa iiPeissä!
Jahas, hallituskin alkaa sitten olla vissiin kasassa. Sen kunniaksi siis...
Päivän biisi: Herrojen kanssa pellon laidassa
Enempää ei jaksa jaaritella edes tänään. Olen aivan hemmetin väsy, jatkuvasti! Ei kun kaffetta ja mömelöitä sekä ropottamaan maailma valmiiksi.
POLKA, JOKA AINA VAAN YRITTÄÄ JAKSAA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti