niin, että en jaksa tehdä enkä ajatella yhtään mitään. Niin väsy, että silmissä hämärtää. Söndaagista lähtien menty taas sillä, että korkeintaan 2 – 3 h suurinpiirtein kunnon unta. Sitten herääminen, kunnon herääminen. Pakko nousta, koska yleensä sattuu niin kovasti johonkin, milloin mihinkin. Käyn tupakalla, kuushella, juomassa vettä, ehkä otan vielä puolikkaan rauhoikkeen tai uniavitteen. Sitten horrostan semmoisia lyhyitä unetuspätkiä tuonne klo 2 – 3 asti. Ylös viimeistään klo 3. No, oikeastaan se on ihan ok.
Koska aamujäykkys (kadehtikaa, oi miehet!) kestää ruhtinaalliset pari tuntia, sinä aikana toimin äärimmäisen hitaasti ja epävarmasti. Kaffetta, kärtsättyä ruisleipää. Sen päälle kourallinen nappeja ja vitamiinojuomat. Vähän blogitusta eli oman lokin, siis juuri tämän, päivittäminen – joskus jopa ennen kaffetta. Sitten muiden lokien lukemista ja viestien tsekkaaminen. Sitten vielä pitkällensä odottamaan, että napit vaikuttavat. Tähän saa hyvinkin kulumaan 1 – 1.5 tuntia. Sen jälkeen voi varovasti alkaa varustautua lähtemään töihin. Aamutoimet ja vaatehtiminen vievät aikaa. Välillä ei kunnolla tahdo saada paitaa päällensä, kun käsivarsia ja olkapäitä oikein hemmetisti jomottaa. Yleensä se siitä lähtee. Lähtee, kun on pakko. Ja klo 6.15 odottamaan taksoa, joka tulee viimeistään klo 6.25, tai siis pitäisi tulla, ja vie minut Varastolle.
Ja siitä alkaa sama vanha tarina. Töitä ja ahia, töitä ja lisää töitä. Alta tunnin istuminen koneella saa aikaan hirmuisen jäykistyksen enkä mitenkään pääse heti liikkeelle. Pitää oikoa selkäänsä ja kokeilla, pysyykö pystyssä. Yleensä pysyy. Olen kyllä oikeasti oppinut pitämään myös kiinni jostakin, kun nousen. Joskus olen vetänyt ketoon suoraan. Ei ole pahemmin vielä sattunut, siis vielä. Sitäköhän omisarviskin odottaa. Että teloisin itseni? Ei tarvitsisi enää kuunnella jatkuvaa märinää jne. Toisaalta, itse hän sitä osatyökyvyttömyyseläkettä on ehdotellut! Nyt tosin tilanne on taas erilainen, joten saa nähdä, miten maanantaina käy. Ahittaa! *lääkkeet!*
Ahittaa myös tämän päivän normihommat eli kirjasto-kauppa-systeemit. Kirjoja on vähän yli kaksi kädellistä, melkein kolme. Aika hyvin, sano. Lisäksi kaikki on residenssistä loppu, kissanhiekkaa ja vihanneksia myöten. Aamupalan saan, pakkasessa on marjoja ja tofua. Karua on elämä. Tosin se hiukan ilostutti, että posti toi samassa paketissa kolme uunituoretta opusta, ziitosta vaan. Samalla sain sen rättipaketin, jonka innostuin tilaamaan. Olipa onnekas sattumus, muuten. Sillä hinnalla ei ao. puodista yleensä saa edes paidanretaletta ja minä sain vuorellisen jakun, kaksi paitaa, kengät ja pikkuväskyn sekä jotakin lahjuksia vielä. Lisäksi kaikki vaatteet olivat sopivia, ehkä jopa pikkuisen isoja. Olen aina tottunut ostamaan suurimmat, mitkä löytyvät. Nyt ei olisi tarvinnut :D Mutta hianoja ovatten ja mukavia, kaikki puuvillaa ja / tai pellavaa. Ei mitään omituista tekokuitua, joita inhoan (oikeasti saan näppyjä, siis fyysisesti, semmoisista!). Tyytyväinen on Polka näihin. En minä enää mitään tarvitsekaan koskaan ikinä. Nuo riittävät loppuiäkseni...
Niin, siis, juu! Ei auta tämäkään. Kyllä se vaan on töistä roudaamaan lähdettävä. Illalla olen taas saamarin repopoikki ja kipeä, tiedetään. Mutta kun ilman ruokaa on aika vaikea elää. Kyllä sitä pakastimen antimilla ehkä muuten pärjäisi, mutta kissa tarvitsee myös omansa. Lisäksi ilman kirjoja on turha kuvitellakaan olevansa ja elävänsä. Kaiken tämään eteen on kärsittävä. Minä saan kärsiä niin paljon, että perustan kohta kärsäkaupan.
Eilen lueskelin vähän nettiversuuneita eri lehdistä. Muistattehan, mitä minä aina olen puhunut sunnuntain pakollisista hommista, mm. siivoamisesta - joku muukin on näköjään samaa mieltä :D Ainut ongelma on se, mistä ja kenet minä syyllistän? Täh?
Ja löytyy sitä isoja ihmisiä muualtakin (varoitus: kuvat ovat hieman *köh* provoja!). Ihan tiedoksi vaan, että en havittele vastaavaa asemaa tahi ulottuvuutta!
Minä havittelen nyt vapaata iltaa, kaffetta ja hyvää kirjaa. Semmoista leppeää perstai-ehtoota. Juu nou? Ans kattoo nyt sitten. Nyt ne puhutut kaffet ja mömelöt sekä vähän lukemista. Sitten Varastolle ropottamaan tämäkin päivä pulkkaan, ettei taas tule sanomista, perkele.
POLKA – TUO ÄRSYYNTYNYT JA AHISTUNUT WANHA HIPPI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti