Uhh, ehkä jo voisi katsoa viikon olevan paremmalla puolella. Vielä yksi aamu ja sitten onkin perjantai-aamu. Ei helkkarissa, jopa kuulostaa positiiviselta, jäks. No, sain eilen sen B-lausunnon nähtäväkseni. Ei tuolla kyllä mitään irtoa. Tarkoituksena on varmaan lähettää se, saada hylky ja laittaa paremmat perustelut sitten uudestaan. Lienee tavanomainen toimenpide. Tarkistan vielä pari asiaa omisarvikselta ja laitan sen tällä viikolla postiin. Sitten odotellaan hermorauniona. Tai muuten vaan rauniona, tehän tiedätte minut; raunio mikä vammakko.
Sain kuitenkin eilen kirjoitettua kolme juttua eteenpäin – ei niin hyviä kuin olisin toivonut, mutta kuitenkin. On niin iso pino tuossa edessä eikä oikein parista kirjasta löydy inspistä kuin muutamaan riviin. Mutta sillä ne näyttävät muutkin rehvastelevan, jospa sitten minäkin. Ei prle, siihen en sentään alennu, en taatusti. Joku roti pitää olla niissäkin ja vähän vastinetta, minun mielestäni ainakin.
Lisäksi kävin pakkoruiskussa, pesin pyykkiä, laitoin meksikolaista fetapataa loppuviikon eväiksi ja laadin kalasaladoa itselleni. Ei paha ollenkanas, sanoisinko oikein puuhakasta minulta.
Ehkä raivo antoi voimia, Varastolla nimittäin mentiin taas päin sitä itseään. Ensiksikin eräs korkeampiarvoinen leidi toi ison pinon korjauksia. Ei siinä mitään, niistä oli sovittu. Mutta kas kummaa, osa olikin sellaisia, joita minulle ei ole koskaan toimitettu, joita ei ole minulla koneella, ei sähköpostissa :O *manailua* Ei sitten tullut hänenkään ajateltua mitään, ei niin yhtään mitään. Jätin ne sellaisenaan pöydälle. Kysyköön, jos on kysyttävää, nih kerta. Kun vielä oli juuri Se Päivä, jolloin kaikkea kasaantuu, jokainen halusi omat hommansa nopeasti pois alta. Eikö tietenkin koko Varaston sisäinen käsittelyohjelma kaatunut eikä mitään saanut tehtyä; ei kirjoitettua, ei korjattua, ei tulostettua. Aivan kuin sekin olisi ollut minun vikani *murinaa*. No, kikkakakkosella sain tärkeimmät ulos eli käytin luovaa mielikuvitustani oman koneeni kanssa ja kyllä se toimi niinkin. Tosin joudun nyt aamulla tekemään vähän entrausta, mutta ei haita! Kunhan vaan MUUT ovat tyytyväisiä...
Josta tulikin mieleen, että siinä B-lausunnossa mainitaan vekkulisti potilaan asenne, ärtyneisyys sekä pahantuulisuus ja kärttyisyys ja jopa jonkunasteinen aggressiivisuus ja haistattelu (!). (Lisäksi epäluottamus lääkäreihin, mielipidelääkkeisiin sekä erityisesti terapiaan, fyysiseen kuntoutukseen ja psykiatreihin.) :D Näinhän se on, minä olen krantusti puhuteltavaa ainesta, kun kivut iskevät ja väsy on rajuna päällänsä. Upo sentään on tajunnut tämän, kaikki eivät. Uusin leidimme taisi oikein pelästyä eilen, kun sivuaskeleita ottaen horjahtelin käytävällä – hän istuu minua vastapäätä nääs.
Ei, lääkityksellä ei ole vaikutusta asiaan. Koipeni vaan pettäilevät jo tässä vaiheessa viikkoa. Pitäisiköhän sitä käydä omalta Kotojädelökaaralta kysymässä seuraavalla kerralla muutakin helppiä kuin pelkkiä perhepakkauksia... jokin erikoisjädelö strösselin kanssa kyllä kiinnostaisi meitä malmilaisiakin :D Olen tähän asti aina inhonnut sitä ääntäkin, mutta ehkä, ehkä – kukapa tietää!
Jahas, tänään päivän toimintaosuutena käynti Hakiksessa eli ViiVoanissa hakemassa muutaman kuukauden mausteet, soijat ja muut maustekastikkeet, tofut jne. Ei paha ajatus; kalakastiketta ja katkaraputahnaa niin, että pitsiniskat ja kermaperseet saavat taas hyhhytellä meikäläisen eväsmuonia *kiero wirn*! Jos aikaa on, käyn hallissa tsekkaamassa fisu- ja mjunuaistarjonnan.
No, ehkä nyt ei jädelöä, mausteita eikä munuaisia vaan kunnon kaffetta ja tavismömelöt – ne naisen huonoilta teiltä pois pitävät!
KEKSIVIIKKOA VAAN JA KEKSEJÄ VOIPI YRITTÄÄ TÄÄLTÄ (tai muita palkintoja)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti