Eli töihin sitä pitää taas tänään, pirulauta. Ei sitä ilman juuroja osteta ruokaa eikä maksella laskuja. Jotenkin tuntuu, että parina viime kuukautena niitäkin on kasaantunut ihan älyttömästi. No, kaikenmoista, sähkön tasauslasku *mrhhhhmrrr*, kotivakuutus jne. Eli ihan pakollisia vielä. Pakko siis saada myös lovvoa niiden maksamiseen. Mitään iloa minä en tästä töissäkäynnistä kyllä saa. Olen nykyään niin pirun kipeä ja väsy kaiket päivät, ettei mitään rajaa. Ei vaan jaksu!
Yöt menevät edelleen erittäin lyhyillä unilla. Aamulla vedellään parit uusiounet ja iltapäivällä päikkärit, kun on jo niin poikki. Siis viikonloppuna. Arvatkaas miten väsy sitten voikaan olla normityöpäivinä. Argh! Ja jos joku sanoo, että ”ole onnellinen kun sinulla on töitä” voin olla hieman katkero vastatessani. Mieluummin jäisin kotoon pienemmälläkin valuutalla. Selkä menee vaan huonompaan suuntaan, loppuviikosta ei enää pysty nousemaan ylös tuolilta kuin hyvin varovasti sekä venytellen. Ei puhettakaan suoraan liikkeellelähdöstä; ensin pitää kokeilla pysyykö edes tolpillaan ja mitä selkä sanoo eli paljonko koskee. Lisäksi naapurit (työpaikalla siis) kertovat kuulevansa voihkintaa ja auts-huutoja huoneestani. Ne kyllä tulevat ihan tahdottomasti, en kai minä tahallani ala kiljumaan!
Tätä sitten taas tämä viikko. Voi hevonhumppa sentään. Iltaisinkaan ei saa mitään aikaiseksi, on niin tahdoton, jaksamaton olo. Vain aivan pakolliset tekemiset, muuten on rättipoikki – aina. Kuka hemmetti on keksinyt, että kipeä-sairaan on pakko käydä töissä? Minulla olisi hyvin painavaa sanottavaa ja taidan kohta sanoakin. En pahasti vaan hyvästi! *uhkailua* Kun olisi joku rikas elättäjä, en epäröisi hetkeäkään.
Btw, rikkaat elättäjät voisivat ilmoittautua privana! Ihan siitä vaan, jos ylimääräisiä juuroja on kertynyt ja ne tahtoo tuhluuttaa. Ne voipi hyvinkin maksaa minulle esim. kuukausiavustuksena. Vastapainoksi tarjoan – en suinkaan seuraani – vaikkapa kirjoitus-, oikoluku- ym. palveluja... Tuliko kaupat? Ai, että eikö? No, antaa olla sitten.
Töissä on vielä se paha puoli, että meikäläinen on jonkinmoinen kontrollifriikki duunien suhteen eli ne pitää tehdä nopeasti, hyvin ja tarkasti. Siis minun mittakaavassani, joka on hiukan erilainen kuin muiden. Lienee horoskooppimerkin eli Neitsyen vika! Tämä taas johtaa älyttömään itsensä repimiseen ja suorastaan kuvottavaan fiilikseen välillä, kun tekee töitä selkä jumittaen eikä mitään troppia voi työaikana ottaa (paitsi normilääkityksen puoliltapäivin). Perkele, tätäkin.
En tiedä mitä tehdä.. Vali-vali-vali, shäälipostaus taas tämäkin. Ei minulla ole mitään järkevää kerrottavaa mistään tänäänkään. Ei tod. Menen keittämään niin vaffat kaffet, että lusikka siinä seisoo sekä riivon kourallisen mömelöitä, että pääsen edes taksoon (joka on muuten sekin nykyään jo hemmetin vaivalloista!).
POLKA, JOKA ON VARSIN KETTUUNTUNUT – VAIHTEEKSI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti